Kierrätystä

Olen Rautiosaareen muuton jälkeen yrittänyt opetella jätteiden kierrätystä.

Vein joulun alla siihen asti kertyneen kierrätyspussit Residuumin jäteasemalle, joka on kätevästi kauppa- ja kaupunkimatkojeni varrella. Joulun jälkeen on kertynyt kierrätettävää kaksi pussillista muovia ja kaksi kartonkia ja puolikas pussi metalli-ja lasijätettä.

Biojätteeseen kertyy yksinasuvan taloudessa lähinnä hedelmien ja perunan kuoria, teepusseja ja kahvinsuodattamia sisältöineen. Ongelmana on tavaran kertymä. Aina en huomaa, että pussi pitäisi viedä kierrätykseen ja pohja ehtii jo alkaa maatumaan ja sisältö valahtaa nostaessa ämpärin pohjalle.

Sekajätepussi on vasta puolillaan ja sieltä varmasti löytyisi kierrätettävää tarkemmin perehtymällä.

Olen jo vuosia ihaillut Norjan käytäntöä. Siellä jätteet lajitellaan jo kotona erivärisiin pusseihin, joita jätehuoltoyhtiö toimittaa koteihin tarpeen mukaan. Kaikki pussukat laitetaan yhdessä kodin jätesäiliöön, joista ne noudetaan. Jätelaitoksella pussukat sitten erotellaan värin perusteella eri kohteisiin. Kuluttajan kannalta helppoa.

Gimp ja oravista

Jaana viestitti eilen voisinko auttaa häntä innokasta kuvaaja-aloittelijaa kuvan käsittelyssä erään toiminnon kanssa. Jaana käyttää Gimp-kuvankäsittelyohjelmaa sen maksuttomuuden takia. Sillä minäkin kauan sitten aloitin. Puolitoista vuosikymmentä sitten taisi käyttö olla hieman toisenlainen. Jaanaa auttaakseni latasin Gimpin omalle koneelleni. Hetkellisen avun tyttärelle löysin, en kuitenkaan lopullista vaihtoehtoa.

Gimpistä löytvät alkutarkastelun perusteella kaikki kaupallisten ohjelmien toiminnot. Tutkistelen niitä pikkuhiljaa, mutta ensikokemuksen mukaan vaikuttaa aivan kelvolliselta ohjelmalta Tarkoituksena ei toki ole luopua nykyisistä ohjelmista, koska niihin olen jo oppinut ja tottunut.

Sitten oravista:

undefined

Ruokinnalla käy päivittäin 3 oravaa ja yksi silloin tällöin. Koko talven niitä seuranneena olen oppinut ne kaikki tunnnistamaan hieman erilaisen talviturkin värityksen perusteella. Ne myös käyttäytyvät minua ja toisiaan kohtaan erilailla. Se harvoin käyvä kuvittelee olevansa paikan kingi ja ajaa paikalla olijat koivun oksalle ja on myös aroin. Kaksi niistä on jo oppinut tietämään, että ulos tullessani minua ei tarvitse lähteä karkuun. Toteavat vain, että Jalkanenhan se siinä, jatketaan ruokailua. Kuvassa oleva kaikkein kesyin veijari on ainoa, joka uskaltautuu ruokinta-automaalle kokonaan. Muut pysyvät maassa tai roikkuvat jalat pylväissä ja yrittävät sieltä napsia einestä.

Saunomisesta

Ensiksi. Olin aikonut luopua blogin pitämisestä. WP kävi kuitenkin rohmuamassa kortiltani kuluvan vuoden maksun. Siispä jatkan. Vähän siitä yläpalkissa olevassa sivut-osoitteessa, jota en saa siirrettyä tänne artikkeleihin.

Katsoin illalla Puoli Seitsämän ohjelmassa kapellimestari Santtu-Matti Rouvalin haastettelun. Mainio ja lahjakas tyyppi. Kertoi haastetteluissa törmänneensä usein kysymykseen suomalaisten saunomistavoista. Alastomanako? Olen viime aikoina törmännyt siellä täällä samaan aiheesen.

Olin viettämässä uutta vuotta 2013/14 Pallaksen hotellissa. Koko hotelli oli varattu jollekkin brittiläiselle matkatoistolle. Satuin saamaan ainoan vapaan huoneen. Olin ainoa suomalainen brittien joukossa.

Menin ennen ruokailua hotellin tarjoamaan yleiseen miesten saunaan. Riisuin vaatteeni. Kävin suihkussa ja menin löylyhuoneeseen niinkuin suomalaiset menevät. Vastapäisellä lauteella istui kaksi miestä joista toisella oli kaksi alakouluikäistä poikaa mukanaan. Kaikki uimahousuissa. Istuin omalle puolelleni kiuasta ja heitin pienen kipollisen löylyä ja vaihdoimme muutaman sanan. Sitten tein virheen. Nostin jalkani kiukaan viereiselle kaiteella niinkuin tapa on ja muutaman sekunnin jälkeen sain saunoa omissa oloissani.

2 viikkoa autossa vol 5

Aamulla päätin, että Inariin ajan Könkään ja Pokan kautta. Ei aivan turha päätös. Matkalla ehdin käydä Kilpisellä Tundreassa suihkussa. Könkään jälkeen 5-10 kilometriä oli tosi surkeasa kunnossa mutta siitä eteenpäin kohtuullista menoa. Sateinen keli ja rapa roiskui ja ensimmäinen työ Inarissa oli käydä pesemässä katorajassa oleva peruutuskamera. Siitä ei nähnyt mitään. Inarissa olin joskus vähän yli yhdeksän ja auto sai sähköpaikan Kultahovin pihassa niinkuin usein ennenkin.

Syy pitkään ajomatkaan oli, että halusin osallistua Riutulassa Kirsi McKenzien kurssille, jossa hän kertoi luvasta kuvankäsittelystä ja kävimme harjoittelemassa hänen kertomiaan oppeja. Seuraavana lauantaina olisi ollut toinen jakso, mutta siihen en tarkoituksestani huolimatta päässyt osallistumaan. Montakin asiaa jäi kaivelemaan ja olen sen päivän oppeja yrittänyt opetella käyttämään.undefined

Tämä kuvan olen ottanut reissun jälkeen parinsadan metrin päässä kotiovestani Kemijoen vuopajasta. Neljän kuvan päällekkäisvalotus kamerassa.

Toinenkin yö vielä Kultahovin pihassa. Ravintola on valittu 10 parhaan ravintolan joukkoon Suomessa. Sisarrukset Kaisu ja Heikki Nikula tekevät uskomatonta työtä lappilaisen luonnon ja sen tarjoaman ruoan hyödänntämiseksi. Nytkin paikallinen siika maistui herkulliselta.

Matka jatkui etelään. Kiilopäältä ei löytynyt tilaa ja Kiilopään risteystä vastapäisella alueella kohtelu oli sen verran tympeää, että ajoin Kakslauttasen kultakylään. Siellä panin ensitöikseni grillin pystyyn. kuvasta puuttuu vielä kaasupullo. Sen liittämisen jälkeen kanan juppinupit grillaantumaan.undefined

Seuraavana aamuna lähdin Pyhä-Nattasella käymään. Matkaa oli autolla vain kolmisenkymmentä kilometriä ja muutama kilometri ylämäkeä. Olen siellä käynyt ennenkin. Matka meni Kirsin opeista saatuja taitoja opetellessa. Tässä päällekkäisvalotus Nattasen rakkaa ja Luirojärvi.undefined

Seuraavana aamuna sitten ajo Rovaniemelle kotiin siistimään autoa ja pesemään pyykkiä. Menomatkalla pakollinen pysähdys Raudanjoen Kelkkaparkissa lettukahvilla.

2 viikkoa autossa vol 4

Kun aamulla tein lähtöä, alueen omistaja tuli kertomaan, että tietöiden takia en pääsisi palaamaan aikaisempaa reittiä vaan minun pitäisi tehdä isohko mutka toista kautta. Tiet olivat pieniä kyläteitä joita ei ollut merkitty karttaan enkä tullut päivittäneeksi navigaattoria. Yhden harharetken jälkeen löysin saarelta poisjohtavalle sillalle.

Kolmisenkymmentä kilometriä ennen (tai jälkeen) Norkjosbottenia Hellassa on iso parkkipaikka, jossa ennenkin olen pitänyt taukoa. Alueen laidassa on iso saamalaistöitä myyvä myymälä, jossa en aikaisemmin ole käynyt. Nyt pyörähdin sisällä. Eipä valikoima juurikaan poikennut suomen vastaavista puodeista. Vohvelikahvit sillä kuitenkin nautin.

Pakkipaikalle autoni viereen oli kahvitaukoni aikana tullut iso aussirekisterissä oleva asuntoauto. Samaantyyppisiä maastokäyttöön tarkoitettuja autoja, mutta paljon pienempiä näkee suomessakin keskieuroppalaisilla karavaaneilla. Näin isoa en kuitenkaan ole koskaan nähnyt eikä varmaan kovin moni muukaan, koska auton kuvaajia riitti sen ympärillä. Oma autoni näyttää kirpulta tämän goljatin rinnalla.undefined

Olin kuullut, että Tromssassa Telegraphbuktan parkkipaikalta on kaupunki jonkin hallinnolisen kömmähdyksen takia joutunut poistamaan pysäköinnin aikarajoitukset. Sinne siis katsomaan löytyisikö sieltä illansuussa tilaa. Yksi paikka oli vapaana ja siihen sitten parkkiin. Muut autot lähtivät siitä töiden loputtua pikkuhiljaa pois ja ulkoilijoiden autoja tuli tilalle. Aamulla heräsin kuitenkin paikalta yksin.undefined

Toiseksi yöksi kaupungissa siirryin keskustassa olevalle maksulliselle parkkipaikalle kaupunginteatterin viereen. Siinä on sallittua yöpyä kolme yötä. Parkkimaksu vain on maksettava eikä siinäkään ole mitään palveluita. Päivällä olin käynyt ajamassa normaalin kierrokseni Kvaløyan saaren ympäri lintuja etsien. Merimetsoja, lokkeja ja koskeloita kummempaa ei löytynyt. Pysäköinnin jälkeen kävin kaupungilla syömässä ja juomassa jokaiseen Tromssan reissuun kuuluvan oluen Skarvenissa.

Seuraavana päivänä minun piti olla Inarissa. Piti pohtia mitä kautta ajaisin. Kilpisjärven kautta ilman muuta, mutta mitä reittiä siitä eteenpäin ajaisin. Nopein reitti on, niin oudolta kuin tuntuukin, Hetan, Kautokeinon, Lakselvin ja Karigasniemen kautta. Se on 60-70 kilometriä pitempi kuin Leviltä (Könkäältä) Pokan kautta., mutta Köngös-Inari on osin todella huonoa tietä, jonne ei ainakaan keväisin kannata eksyä. Norjan puolella on hyvät tiet. Aamu näyttäköön. Matkaa kertyisi reilut 650-700 kilometriä reitistä riippuen. Olen yleensä pitänyt rajanani 300 kilometrin päivämatkaa.

Kaksi viikkoa autossa vol 3

Kun tilaisuus on, siitä pitäisi ottaa vaarin. Edellisessä postauksessa kerroin, että tarkoituksenani oli käydä tuloani seuraavana aamuna kuvaamassa kännykkäkuvien lisäksi Okshornaa kamerallakin. Eipä onnistunut. Tietöiden tekijät olivat yön ja aamun aikana sulkeneet alueen kaksimetrisillä aidoilla eikä sinne ollut mitään pääsyä. Ei kun jatkamaan matkaa.

Ajoin ensiksi katsomaan Senjahopenin kylään, joka on hienossa paikassa vuonon pohjukassa. Kylään tullessani huomasin jo kyltin, jonka mukaan alempana olisi paikka, jossa voisin tyhjentää auton kemiallisen vessan. Poislähtiessäni käytin tilaisuutta hyväkseni. Norjalaiset ovat ystävällistä kansaa. Tyhjennyspaikalla ährätessäni naapuriin tuli pari työmiestä, jotka moikkasivat ulkolaista karavaanaria. Kumpikaan ei todennäköisesti Suomessa tulisi kyseeseen: tyhjennyspaikan osoittaminen ja järjestäminen ja uppo-oudon ulkolaisen tervehtiminen.

Matka jatkui sitten pienelle Husøyn saarelle. Taas jouduin muutamin paikoin tuijottamaan tietä muutaman metrin päähän auton keulasta. Yhdelle levähdyspaikalle uskaltauduin pysähtymään ja kipaisemassa ottamaan muutaman kuvan.

Husøy on pieni saari, jonne on tehty pengerretty tie. Toivomus oli, että autot jätettäisiin ”mantereen” puolelle. Hyvä niin. Ei siellä olisi isolla autolla olisi mitään tehnytkään.

Saari on todella pieni, mutta erittäin viehättävä upeassa maisemassa oleva kylä.. Siellä oli mukava liikkua, koska kaikki vastaantulijat lapsista mummoihin ja vaareihin tervehtivät kamera kaulassa kulkevaa ilmiselvää ulkolaista.undefined

Ajoin sitten itään poispäin hienoista maisemista etsien vielä avoinna olevaa leirintäaluetta akkujen lataamista ja suihkua varten. Yksi löytyi, Senja Camping. Ihan siisti ja kaikkia palveluja tarjoava alue 200 NOK:n hintaan. Auton paikoituksen jälkeen soitin puhelun ja asetuin tapani mukaan makuulle oleskelutilan penkeille. Ennenkuin puhelu ehti yhdistyä näin auton kattoikkunoineista 10-15 metrin korkeudella lentävän merikotkan. Kotkia näkee Norjassa joka käyntikerralla, mutta koskaan en ole näin läheltä sellaista nähnyt. Akut sain ladattua, mutta suihku jäi. Olisi pitänyt olla taskussa kymmenkruunuinen automaattiin. Suomessakaan ei kolikoita juuri ole saati sitten Norjassa.

2 viikkoa autossa vol 2

Olen toistakymmentä vuotta käynyt useamman kerran vuodessa Pohjois-Norjassa. Tunnen Narvikista pohjoiseen olevan alueen melko hyvin. Väliin on jäänyt vain monien kehuma Norjan toiseksi suurin saari, Senja, Tromssasta vähän etelään.

Korjaus asiaan tuli nyt Kilpiseltä lähdettyäni.

Silta saarelle lähtee Finnsnesistä. Taas korkeapaikan kammoiselle tuskien silta. Saarella oli menossa monen kymmenen kilometrin mittaisia tietöitä. Itäpuoli saaresta ei ole ”norjalaista” maisemaa, mutta länsipuoli on upeaa. Tiet ovat kapeita ja ison auton kanssa oli välillä pientä taiteilemista. Tunneleita taisi olla saaren reitilläni toistakymmentä, pisimmät yli 2 kilometrisiä, kapeitä nekin.

Ensimmäinen kuvauspaikkani oli kolmisen kilometriä ennen Ersfjordia. Okshornan huiput ovat Trolltungan ja muiden tunnettujen kohteiden joukossa Norjan kuvatuimpia kohteita. Viivyin paikalla vajaan tunnin ihailin maisemia ja kuvasin kännykällä. Onneksi edes sillä. Tarkoitus oli tulla takaisin seuraavana aamuna kameran ja sopivan obiskan kanssa.undefined

Ajoin auton parkkiin Ersfjordin pohjukkaan. Paikan ainoa palvelu oli WC, joka on jonkun kuuluisan arkkitehdin suunnittelema ja joka on tullut maksamaa 1 milj. kruunua. Hyvä että edes se. En ole tainnut ennen olla yhtä upeassa paikassa parkissa. Takana suoraan auton edessä näkyvät äsken mainitut Okshornan laet.

Kuvan mahdollinen sisältö: pilvi, taivas, ulkoilma ja luonto

Viereen tuli suomalaisessa rekkarissa oleva asuntoauto. Jossain vaiheessa ulos tuli mies, jota menin tavan mukaan jututtamaan. Osoittautuikin, että ikäiseni pariskunta oli saksalainen, jotka olivat tulleet lentäen Rovaniemelle ja vuokranneet auton sieltä. Kun kerroin asuvani siellä, mies kertoi kuulleensa kaupungin sodanaikaisesta kohtalosta, mutta ei koko Lapin hävityksestä. Oli vaiettu asia Saksassa todennäköisesti sikäläisittäin pienenä asiana. Mukava pariskunta. Kun tajusivat, että tiedän Norjankin asioista jonkin verran meillä riitti juttua pitkäksi aikaa. Jossain vaiheessa vielä valoisan aikaan katsoin taivasta ja ennakoin heille, että voisi tulla hieno auringonlasku. Oikeaan osuin. Yksi hienoimmista, jota koskaan olen nähnyt.

Kuvan mahdollinen sisältö: valtameri, taivas, pilvi, hämärä, ulkoilma, vesi ja luonto

Vol 3 seuraa