Hienoja naapureita ja vähän ruokinnasta

Olen puolen vuoden sisällä saanut kokea kaksi kertaa naapureiden huolenpitoa. Keväällä silloisella mökillä tuli eräänä aamuna naapurimökin Enssi  käymään ja katsomaan onko minulla kaikki kunnossa, kun ei ollut minua nähnyt eikä ollut kuullut ääniä Pataniemestä.

Eilen aamulla kahdeksan aikaan soi ovikello. Kun menin avaaman oven, sen takana seisoi naapuri Olli. Ei hänellä ollut sen kummempaa asiaa, mutta sanoi tulleensa katsomaan onko kaikki kohdallaan, kun ei olla kahteen päivään satuttu yhtä aikaa tupakalle pihalle.

Kaupungissa, ainakaan kerrostaloissa, ei moista huolenpitoa varmaan ole. Sääli.

Minulla on muutamana talvena ollut ruokinta Oukulla. Lähellä on ollut muitankin ruokintapaikkoja ja kulutus on ollut sen mukaista. Automaatteja ei ole tarvinnut käydä täyttämässä kuin kerran viikossa. Nyt minulla on ruokinta olkkarin ikkunan takana eikä lähellä ole (en ainakaan ole löytänyt) muita ruokintoja. Osa automaateista on täytettävä päivittäin. Uhkaako keväällä vararikko.


Camera Borealis

Otsikon luontokuvatapahtuma on järjestetty Inarissa 22 kertaa. Saattoi olla viimeinen kerta ainakin tässä muodossa. Metsähallitus, joka on mahdollistanut tapahtuman, on pannut rahahanansa kiinni. Tapahtuma on järjestetty Saamelaismuseo Siidassa, joka pannaan lähiaikoina kiinni ja pariksi vuodeksi täydelliseen remonttiin. Paikka ei tuota ongelmia, jos rahoitus järjestyy, Sajoksessa on jopa paremmat tilat kuin Siidassa.

Järjestelytoimikunta yrittää hakea ulkopuolisia sponsoreita, että tapahtuma voitaisiin edes jossain muodossa edelleen järjestää.

Olen muutaman kerran käynyt tapahtumassa myöhäisheränneenä. Aina on paikalle saatu maan parhaita luontokuvaajia. Niin tänäkin vuonna Lisäksi aina on ollut paikallisia kuvaajia, joita pienestä asukasmäärästä huolimatta tuntuu löytyvän.

Taphtuma on ollut lämminhenkinen. Sekä esiintyjät että katsojat ovat majoittuneet Kultahoviin ja iltaisin on päästy tutustamaan puolin ja toisin. Jos vertaan mm. Kuusamon vastaavan tapahtumaan ero on kuin yöllä ja päivällä. Jälkimmäinen on jotenkin teollinen tuote.

Inarissa käyvät usein samat porukat ja sieltä on löytynyt jo tuttavia, joiden kanssa vaihdetaan kuulumisia. Allaolevassa kuvasa Kimmo Ohtonen

 

 

 

Isoja määriä

Olen ollut vajaat kaksi viikkoa mökillä. Tiina, Timppa ja koirat kertoivat tulevansa tänne vapun viettoon ja minäkin halusin tulla harvinaisen aikaisin heidän seurakseen.

Neljä lajia olen nähnyt isoimpina esiintyminä kuin kohdalleni on koskaan osunut. Aloitetaan pienimmästä:

030518_5919-23.5. Peltojoen sulan reunalla oli 15 isokoskeloa. Suurin osa oli koiraita, mutta joukossa oli 5 naarastakin. Hieno näky.

040518_6221-230.4. Rahkolan kylässä, Heikkilän mutkan pelloilta laskin 64 joutsenta. Kaksi päivää myöhemmin lintuja oli paikalla tuplaten. Yritin kuvata lintuja panoraamaa varten, mutta ei siitä tullut kelvollista näytettävää. Lintuja oli näkyvillä 110-120 yksilöä. Pelto on aaltoileva ja joutsenia jäi varmaan kumpujen katveisiin. Pari päivää myöhemmin joutsenet olivat jatkaneet matkaansa.

4.5. Kävin taas Satosuolla. Näin siellä kiertelmässä noin 40:n kapustarinnan parven. Se oli mielestäni jo paljon. Seuraavana aamuna oli tornien taisto. Olin hereillä hyvissä ajoin, mutta mökin lämpömittari oli jämähtänyt reilusti pakkasen puolelle. Kadutti, että en ollut ottanut mukaan talvivaatteita. Tiesin, että paikalla seisoessa heti aamulla olisin palellut horkassa. Olin Lautajärven tornissa puoli kymmenen aikoihin. Kuulin, että Tammelinin Hannu oli käynyt tornille tullessaan laskemassa kapulat: 450 lintua. Kaksi kertaa parvi nousi ilmeisesti petojen peloittelemana tornista nähtäväksi. Uljasta katsottavaa putkella, mutta kaukana kuvausetäisyyden ulkopuolella.

Koko aamun paikalla olleet kertoivat parin kymmenen metrin päässä olevasta luhtakanasta, joka oli äännellyt pitkin aamua ja näyttäytynytkin pari kertaa. Ei vain äännellyt eikä näyttäytynyt, kun olin paikalla. Monena keväänä tornilla käydessäni olen kuullut kaulushaikaran huhuilua, mutta nyt näin sen ensimmäisen kerran, kun se teki pienen kierroksen paikkaa vaihtaessaan. Ensimmäinen näköhavainto Suomessa.

060518_6244-25.6. Kävin vielä kerran Satosuolla. Lehtolan kylässä kahdella pellolla olivat leskenlehdet nousseet kukkimaan. Niitä oli tuhansia, jos ei kymmeniä tuhansia.

PS. Mökillä on alkanut pönttövalinnat ja -riidat, Kirjosiepot sekä sini- ja talitiaset käyvät tarkistamassa pönttöjä ja jo vähän nahistelevatkin niistä.

 

 

 

Sohvapinnoja

080418_2190-2Onpa vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta.

Talven mittaan olen saanut petolinnuista haviksia ihan vain istumalla omalla sohvallani.

Jokatalviset kana- ja varpushaukat ovat lennelleet ikkunan takana. Varpushaukka on näkynyt useamman kerran, mutta kanahaukka vain kerran. Marraskuussa havahduin katsomaan Kemijoelle tuhdin kokoista varista. Ehdin hakea kiikarin käsiini ja havis varmistui joen päällä ylöspäin lentäväksi maakotkaksi. Uusi sohvapinna. Enpä ole näitä pinnoja pannut  enää ylös omia tarkoituksiani varten.

Kiirastorstaina avasin ikkunan tuulettaakseni huushollia. En heti kiinnittänyt huomiota aluehallintokeskuksen koivuista kuuluvaan tuttuun lauluun. Peippo siellä lauloi ja  jatkoi luritustaan pitkän aikaa. Itse lintua en nähnyt edes kiikarilla.

Lankalauantaina 31.3. paukahti sohvapinna, joka tuskin tulee enää koskaan toistumaan. Antti on vääntänyt somesalasanojani uusiksi enkä ole päässyt Tiiraan joihinkin aikoihin. En ole pystynyt havaintoa sinne laittamaan lajin aikaisuudesta huolimatta. Aikaisempien vuosien ensihavikset on tehty viikkoa tai 10 päivää myöhemmin.

Aluehallintokeskukselta päin lensi haukka, joka pyyhälsi olkkarin ikkunan (asun ylimmässä kerroksessa) ja katon yli 4-5 metrin päässä minusta. Muuttohaukka on jokakeväinen vieras Ounaskoskella. Näin läheltä en sitä ole koskaan aikaisemmin onnistunut näkemään. Mannakoskella viuhtoi pariskunta 10-15 metrin päästä joitain vuosia sitten.

Olen vähän tarkoituksella jättänyt havistelun ja kuvaamisen muille. Välillä on kai syytä  pitää vähän taukoa. Pulmusten ilmestyminen Rovaniemelle herätti taas kipinän. Parina päivänä kävin niitä kuvaamassa Jängiksellä. Aamulla oli muikea lumisade ja olin jo lähdössä pulmusia kuvaamaan vähän toisenlaisissa olesuhteissa, mutta sade ehti lakata ennen liikkeellepääsyä.

 

Henkilöhistorioita

Joulupukki toi ennalta odotetun ja toivotun lahjan: lahjakortin kirjakauppaan. Tiesin jo ennen joulua mihin sen käyttäisin. Halusin kaksi hekilöhistoriaan liittyvää kirjaa.

Ensimmäiseksi luin muiden lukemisieni ohessa Heikki Harman Hector Asfalttiprinssi-kirjan. Hector on käyttänyt apunaan toimittaja Tuula Kousaa. Mielenkiintoista luettavaa aina seitsämänkymmentäluvun loppuun uran vaiheista. Päällimäiseksi jäi mieleeni kuinka pienet Suomen rock- ja folkmuusikkopiirit siihen aikaan olivat. Joka paikassa pulpahtelevat esiin yhdet ja samat nimet. Olen ollut jonkunasteinen Hector-fani. Olin kuuntelemassa hänen 40-vuotisjuhlakonserttiaan Harwall-areenassa. Se oli pettymys varmaan monelle muullekin. Suurimmat ablodit saivat hänen vieraaksi kutsumansa ystävät. Harma on luvannut, että kirjaan tulee vielä ainakin toinen osa. Tarkoitukseni on lukea sekin.

Mutta, mutta

Sain eilen illalla luettua loppuun Riitta Kylänpään kirjoittaman kirjan Pentti Linkola, ihminen ja legenda.  En ole lukenut muita viime vuoden Finlandia-tietokirjapalkinnon ehdokkaita. Matti Rönkä oli varmaan oikeassa valitessaan tämän kirjan palkinnon saajaksi.

Harman kirja mielenkiintoisuudestaan huolimatta on höyhensarjalainen tämän rinnalla.

250118_0704En tiedä millä sanoilla kirjasta kertoisin. Olisi ehkä pitänyt odottaa muutama päivä ennen postausta.

Olen myyty kirjalle. Hieno henkilökuva. Ei se minusta linkolalaista tee. Jotakin kuitenkin jotain jäi kaihertamaan jonnekkin aivojen sopukkaan.

Ensiaskeleilla kirjassa oli pari mielestäni kömmähdystä. Mietin jo mitähän tästä mahtaa tulla. Kuinka ammattimainen toimittaja ja kirjailija kirjoittaa näin. Onneksi jatkoin.

Kylänpää kertoo varsin tarkasti Linkolan elämästä lukuisten haastattelujen kautta Kylänpäällä on ollut käytössään Linkolan päiväkirjat. Hän käyttää paljon Linkolan saamia ja osin lähettämiään kirjeitä, jotka hän tunnontarkasti arkistoi. Samoin hänen saamiaan kirjojen arvosteluita niin hyvässä kuin pahassakin. Kirjassa ei edes yritellä peitellä hänen mielenterveysonglmiaan, hänen raivoaan ympäröivän luonnon katoamisesta, lintukantojen vähenemisestä, ihmisen kulutushysteriasta jne.

Varsin raadollisen kuvan kirjasta saa kalastajasta, joka ei suostu käyttämään uusia mahdollisuuksia ja joka elää sähköttömässä talossa 12-14 tuntisten päivien jälkeen kylmän kohmeisena syömässä kylmään veteen liotettuja kaurahiutaleita tai paistettua kalaa.

Kirjasta löytyi minulle aivan uusi ja täysin tuntematon piirre hänestä. Linkola on loistava huomoristi ja sosiaalinen mies, jolla oli erittäin laaja ystäväpiiri.

Melkein kaikissa kirja-arvosteluissa, niin negatiivisissä kuin postiviisissa, kehutaan Linkolan kieltä ja hänen taitoaan käyttää suomea taidokkaasti. Siellä täällä vilahtaa maininta, että hän on yksi maamme parhaista esseisteistä. Siksipä aion jostain kaivaa luettavakseni jonkin hänen esseekokoelamansa. Aivan vain tarkistaakseni pitävätkö arviot paikkansa. Todennäköisesti.

 

Turisteja lisää

Tämän päivän Lapin Kansan nettisivuilla on artikkeli, jonka mukaan marraskuussa rekisteröidyt matkailijoiden yöpymiset lisääntyivät neljänneksen edelliseen vuoteen verrattuna. Marraskuu ei ole vielä turistisesonkia parhaimmillaan ja on aivan mielenkiintoista odottaa joulukuun ja koko vuoden tilastoja.

untitled-0134Muistaakseni jostain luin, että erään artikkelin kirjoittamiseen mennessä eniten matkailojoita tänne oli tullut Israelista, toisena kiinalaiset ja kolmantena britit. Joulukuuu nostanee britit tilastossa korkeammalle. Kiinalaisten lisäys ei näy Rovaniemen matkustajatilastoissa, yöpymistilastoissa kuitenkin, koska he tulevat Helsingin kautta ja ovat sen jälkeen kotimaisia matkustajia. Finskillä lentäneet kertovat, että koneet ovat kuitenkin tupaten täynnä aasialaisia. Ensi vuonna on toiveessa saada suorat lennot Kiinasta Rovaniemelle.

Yöpymistilastoissa eivät ymmärtääksen näy mm. Airbnb:n kautta tehdyt yöpimiset. Puolitoista vuotta sitten vuokrattuna oli järjestelmän kautta 136 huoneistoa, viime vuoden marraskuussa jo 500. Oman asuntoni samassa rappukäytävässä on kaksi vuokrattavaa huoneistoa. (ainakin). Ovet kuulostavat käyvän varsin tiuhaan. Kadun toisella puolella uudessa kerrostalossa ainakin kahdessa huoneistossa näyttäisi olevan harvase päivä uudet asukkaat.

Pienoinen kulttuuriero näkyy myös omalla ovellani. Muutaman kerran olen havahtunut siihen, että joku yrittää tulla avaimen kanssa asuntooni. En nyt sydäriin asti hätkähdä asiasta. Käyn vain neuvomasa matkailijat suoraan alapuolellani olevaaan asuntoon. Tiedän, että joissakin kulttuureissa kerroksen lasketaan eri tavalla kuin meillä. Hississä olisi selvät nappulat mihin mennä, mutta syystä tai toisesta monikin käyttää rappuja.

Räksän reviiri

Käyn monta kertaa päivässä parvekkeellani haukkaamassa raitista ilmaa. Lähemmäs kaksi viikkoa olen seuraanut räksän käyttäymistä parvekken alapuolella olevassa pihlajassa.

Marjat ovat loppumassa, mutta vielä tänäänkin puussa kävi ruokailemassa kuvan (oletettavasti) rastas. Käytös vaikuttaa, että kyse on samasta veijarista, mutta tunneppa saman lajin linnut erilleen toisistaan. Se tulee paikalle jo pimeän aikaan. Olen usein nähnyt sen ruokailemassa jo ennen kahdeksaa. Pois se lähtee vähän ennen pimeän tuloa.

050118_0690Pihlaja on sen reviiriä. Tiaiset ja varpuset saavat sen mielestä vapaasti käydä siinä etsimässä ötököitä. Tilhet taas saavat lentävän lähdön puusta. Montaakaan hetkeä eivät ehdi etsiä vähiä marjoja ennekuin räksä hätistää ne pois.