2 viikkoa autossa vol 5

Aamulla päätin, että Inariin ajan Könkään ja Pokan kautta. Ei aivan turha päätös. Matkalla ehdin käydä Kilpisellä Tundreassa suihkussa. Könkään jälkeen 5-10 kilometriä oli tosi surkeasa kunnossa mutta siitä eteenpäin kohtuullista menoa. Sateinen keli ja rapa roiskui ja ensimmäinen työ Inarissa oli käydä pesemässä katorajassa oleva peruutuskamera. Siitä ei nähnyt mitään. Inarissa olin joskus vähän yli yhdeksän ja auto sai sähköpaikan Kultahovin pihassa niinkuin usein ennenkin.

Syy pitkään ajomatkaan oli, että halusin osallistua Riutulassa Kirsi McKenzien kurssille, jossa hän kertoi luvasta kuvankäsittelystä ja kävimme harjoittelemassa hänen kertomiaan oppeja. Seuraavana lauantaina olisi ollut toinen jakso, mutta siihen en tarkoituksestani huolimatta päässyt osallistumaan. Montakin asiaa jäi kaivelemaan ja olen sen päivän oppeja yrittänyt opetella käyttämään.undefined

Tämä kuvan olen ottanut reissun jälkeen parinsadan metrin päässä kotiovestani Kemijoen vuopajasta. Neljän kuvan päällekkäisvalotus kamerassa.

Toinenkin yö vielä Kultahovin pihassa. Ravintola on valittu 10 parhaan ravintolan joukkoon Suomessa. Sisarrukset Kaisu ja Heikki Nikula tekevät uskomatonta työtä lappilaisen luonnon ja sen tarjoaman ruoan hyödänntämiseksi. Nytkin paikallinen siika maistui herkulliselta.

Matka jatkui etelään. Kiilopäältä ei löytynyt tilaa ja Kiilopään risteystä vastapäisella alueella kohtelu oli sen verran tympeää, että ajoin Kakslauttasen kultakylään. Siellä panin ensitöikseni grillin pystyyn. kuvasta puuttuu vielä kaasupullo. Sen liittämisen jälkeen kanan juppinupit grillaantumaan.undefined

Seuraavana aamuna lähdin Pyhä-Nattasella käymään. Matkaa oli autolla vain kolmisenkymmentä kilometriä ja muutama kilometri ylämäkeä. Olen siellä käynyt ennenkin. Matka meni Kirsin opeista saatuja taitoja opetellessa. Tässä päällekkäisvalotus Nattasen rakkaa ja Luirojärvi.undefined

Seuraavana aamuna sitten ajo Rovaniemelle kotiin siistimään autoa ja pesemään pyykkiä. Menomatkalla pakollinen pysähdys Raudanjoen Kelkkaparkissa lettukahvilla.

2 viikkoa autossa vol 4

Kun aamulla tein lähtöä, alueen omistaja tuli kertomaan, että tietöiden takia en pääsisi palaamaan aikaisempaa reittiä vaan minun pitäisi tehdä isohko mutka toista kautta. Tiet olivat pieniä kyläteitä joita ei ollut merkitty karttaan enkä tullut päivittäneeksi navigaattoria. Yhden harharetken jälkeen löysin saarelta poisjohtavalle sillalle.

Kolmisenkymmentä kilometriä ennen (tai jälkeen) Norkjosbottenia Hellassa on iso parkkipaikka, jossa ennenkin olen pitänyt taukoa. Alueen laidassa on iso saamalaistöitä myyvä myymälä, jossa en aikaisemmin ole käynyt. Nyt pyörähdin sisällä. Eipä valikoima juurikaan poikennut suomen vastaavista puodeista. Vohvelikahvit sillä kuitenkin nautin.

Pakkipaikalle autoni viereen oli kahvitaukoni aikana tullut iso aussirekisterissä oleva asuntoauto. Samaantyyppisiä maastokäyttöön tarkoitettuja autoja, mutta paljon pienempiä näkee suomessakin keskieuroppalaisilla karavaaneilla. Näin isoa en kuitenkaan ole koskaan nähnyt eikä varmaan kovin moni muukaan, koska auton kuvaajia riitti sen ympärillä. Oma autoni näyttää kirpulta tämän goljatin rinnalla.undefined

Olin kuullut, että Tromssassa Telegraphbuktan parkkipaikalta on kaupunki jonkin hallinnolisen kömmähdyksen takia joutunut poistamaan pysäköinnin aikarajoitukset. Sinne siis katsomaan löytyisikö sieltä illansuussa tilaa. Yksi paikka oli vapaana ja siihen sitten parkkiin. Muut autot lähtivät siitä töiden loputtua pikkuhiljaa pois ja ulkoilijoiden autoja tuli tilalle. Aamulla heräsin kuitenkin paikalta yksin.undefined

Toiseksi yöksi kaupungissa siirryin keskustassa olevalle maksulliselle parkkipaikalle kaupunginteatterin viereen. Siinä on sallittua yöpyä kolme yötä. Parkkimaksu vain on maksettava eikä siinäkään ole mitään palveluita. Päivällä olin käynyt ajamassa normaalin kierrokseni Kvaløyan saaren ympäri lintuja etsien. Merimetsoja, lokkeja ja koskeloita kummempaa ei löytynyt. Pysäköinnin jälkeen kävin kaupungilla syömässä ja juomassa jokaiseen Tromssan reissuun kuuluvan oluen Skarvenissa.

Seuraavana päivänä minun piti olla Inarissa. Piti pohtia mitä kautta ajaisin. Kilpisjärven kautta ilman muuta, mutta mitä reittiä siitä eteenpäin ajaisin. Nopein reitti on, niin oudolta kuin tuntuukin, Hetan, Kautokeinon, Lakselvin ja Karigasniemen kautta. Se on 60-70 kilometriä pitempi kuin Leviltä (Könkäältä) Pokan kautta., mutta Köngös-Inari on osin todella huonoa tietä, jonne ei ainakaan keväisin kannata eksyä. Norjan puolella on hyvät tiet. Aamu näyttäköön. Matkaa kertyisi reilut 650-700 kilometriä reitistä riippuen. Olen yleensä pitänyt rajanani 300 kilometrin päivämatkaa.

Kaksi viikkoa autossa vol 3

Kun tilaisuus on, siitä pitäisi ottaa vaarin. Edellisessä postauksessa kerroin, että tarkoituksenani oli käydä tuloani seuraavana aamuna kuvaamassa kännykkäkuvien lisäksi Okshornaa kamerallakin. Eipä onnistunut. Tietöiden tekijät olivat yön ja aamun aikana sulkeneet alueen kaksimetrisillä aidoilla eikä sinne ollut mitään pääsyä. Ei kun jatkamaan matkaa.

Ajoin ensiksi katsomaan Senjahopenin kylään, joka on hienossa paikassa vuonon pohjukassa. Kylään tullessani huomasin jo kyltin, jonka mukaan alempana olisi paikka, jossa voisin tyhjentää auton kemiallisen vessan. Poislähtiessäni käytin tilaisuutta hyväkseni. Norjalaiset ovat ystävällistä kansaa. Tyhjennyspaikalla ährätessäni naapuriin tuli pari työmiestä, jotka moikkasivat ulkolaista karavaanaria. Kumpikaan ei todennäköisesti Suomessa tulisi kyseeseen: tyhjennyspaikan osoittaminen ja järjestäminen ja uppo-oudon ulkolaisen tervehtiminen.

Matka jatkui sitten pienelle Husøyn saarelle. Taas jouduin muutamin paikoin tuijottamaan tietä muutaman metrin päähän auton keulasta. Yhdelle levähdyspaikalle uskaltauduin pysähtymään ja kipaisemassa ottamaan muutaman kuvan.

Husøy on pieni saari, jonne on tehty pengerretty tie. Toivomus oli, että autot jätettäisiin ”mantereen” puolelle. Hyvä niin. Ei siellä olisi isolla autolla olisi mitään tehnytkään.

Saari on todella pieni, mutta erittäin viehättävä upeassa maisemassa oleva kylä.. Siellä oli mukava liikkua, koska kaikki vastaantulijat lapsista mummoihin ja vaareihin tervehtivät kamera kaulassa kulkevaa ilmiselvää ulkolaista.undefined

Ajoin sitten itään poispäin hienoista maisemista etsien vielä avoinna olevaa leirintäaluetta akkujen lataamista ja suihkua varten. Yksi löytyi, Senja Camping. Ihan siisti ja kaikkia palveluja tarjoava alue 200 NOK:n hintaan. Auton paikoituksen jälkeen soitin puhelun ja asetuin tapani mukaan makuulle oleskelutilan penkeille. Ennenkuin puhelu ehti yhdistyä näin auton kattoikkunoineista 10-15 metrin korkeudella lentävän merikotkan. Kotkia näkee Norjassa joka käyntikerralla, mutta koskaan en ole näin läheltä sellaista nähnyt. Akut sain ladattua, mutta suihku jäi. Olisi pitänyt olla taskussa kymmenkruunuinen automaattiin. Suomessakaan ei kolikoita juuri ole saati sitten Norjassa.

2 viikkoa autossa vol 2

Olen toistakymmentä vuotta käynyt useamman kerran vuodessa Pohjois-Norjassa. Tunnen Narvikista pohjoiseen olevan alueen melko hyvin. Väliin on jäänyt vain monien kehuma Norjan toiseksi suurin saari, Senja, Tromssasta vähän etelään.

Korjaus asiaan tuli nyt Kilpiseltä lähdettyäni.

Silta saarelle lähtee Finnsnesistä. Taas korkeapaikan kammoiselle tuskien silta. Saarella oli menossa monen kymmenen kilometrin mittaisia tietöitä. Itäpuoli saaresta ei ole ”norjalaista” maisemaa, mutta länsipuoli on upeaa. Tiet ovat kapeita ja ison auton kanssa oli välillä pientä taiteilemista. Tunneleita taisi olla saaren reitilläni toistakymmentä, pisimmät yli 2 kilometrisiä, kapeitä nekin.

Ensimmäinen kuvauspaikkani oli kolmisen kilometriä ennen Ersfjordia. Okshornan huiput ovat Trolltungan ja muiden tunnettujen kohteiden joukossa Norjan kuvatuimpia kohteita. Viivyin paikalla vajaan tunnin ihailin maisemia ja kuvasin kännykällä. Onneksi edes sillä. Tarkoitus oli tulla takaisin seuraavana aamuna kameran ja sopivan obiskan kanssa.undefined

Ajoin auton parkkiin Ersfjordin pohjukkaan. Paikan ainoa palvelu oli WC, joka on jonkun kuuluisan arkkitehdin suunnittelema ja joka on tullut maksamaa 1 milj. kruunua. Hyvä että edes se. En ole tainnut ennen olla yhtä upeassa paikassa parkissa. Takana suoraan auton edessä näkyvät äsken mainitut Okshornan laet.

Kuvan mahdollinen sisältö: pilvi, taivas, ulkoilma ja luonto

Viereen tuli suomalaisessa rekkarissa oleva asuntoauto. Jossain vaiheessa ulos tuli mies, jota menin tavan mukaan jututtamaan. Osoittautuikin, että ikäiseni pariskunta oli saksalainen, jotka olivat tulleet lentäen Rovaniemelle ja vuokranneet auton sieltä. Kun kerroin asuvani siellä, mies kertoi kuulleensa kaupungin sodanaikaisesta kohtalosta, mutta ei koko Lapin hävityksestä. Oli vaiettu asia Saksassa todennäköisesti sikäläisittäin pienenä asiana. Mukava pariskunta. Kun tajusivat, että tiedän Norjankin asioista jonkin verran meillä riitti juttua pitkäksi aikaa. Jossain vaiheessa vielä valoisan aikaan katsoin taivasta ja ennakoin heille, että voisi tulla hieno auringonlasku. Oikeaan osuin. Yksi hienoimmista, jota koskaan olen nähnyt.

Kuvan mahdollinen sisältö: valtameri, taivas, pilvi, hämärä, ulkoilma, vesi ja luonto

Vol 3 seuraa

2 viikkoa autossa vol 1

Keskiviikkona 4.9. lähdin tämän vuotiselle ruskaretkelleni. Ruska ei toki ollut vielä Rovaniemellä alkanutkaan. Ensin ajoin Pallakselle ja jäin yöksi hotellin alapuolelle tehdylle karavaanarialueelle puskaparkiin. (puskaparkilla tarkoitetaan yöpymistä ilman mitään palveluita.) Lappland Hotels on lopettanut kaikista paikoistaan kausipaikkojen ylläpidon. Tämä alue on toista hehtaaria enkä koskaan, talvellakaan, ole nähnyt siinä 10 undefined

autoa enempää.

Karavaanarit ovat yleensä sosiaalista porukkaa. Juttua syntyy naapureiden kanssa, mutta täällä kaikki ovat omissa oloissan mahdollisimman kaukana toisistaan niinkuin kuvasta näkyy. Toki aamusin moikataan kättä nostamalla, mutta tarinapiirejä ei synny.

Jouduin vähän ennen reissua vaihtamaan puhelinta. Edellisen akku loppui ja se oli sen verran iäkäs ettei ainakaan Rovaniemeltä löytynyt uutta akkua. Tämän puhelimen (Samsung N50) kamera tekee aivan kelvollista jälkeä niinkuin kuvasta näkyy. Olen sitä reissun aikana kokeillut moneen kohteeseen.

Torstaina ajoin Kilpisjärvelle. Mannakosken parkkipaikalla piti kiikaroida ja löytyihän taivaalta yksi piekana kiertelemässä kuvausetäisyyden ulkopuolella. Olin kolme yötä Tundrealla sähkön päässä. En päässyt enää norjalaisten kausipaikoille, koska he olivat alkaneet jo tuomaan vaunujaan alueelle.

Norjalaiset joutuvat viemään vaununsa Norjan puolelle kesäksi. Tullimääräysten mukaan he joutuisivat tullaamaan vaununsa Suomeen jo yhden viikonlopun yksinjättämisen takia, mutta maiden viranomaiset ovat poikkeuksellisesti sopineet, että vaunut voivat olla Suomessa 9 kuukautta.

Kävin kiertelemässä paljakalla. Ruska oli vasta alkamassa. Vaivaiskoivut olivat saaneet jo syysvärinsä, mutta tunturikoivut olivat pääosin vielä

undefined

vihreitä.

Tämänkertaisen viimeisen yöni Suomen puolella vietin tien ja Kilpisjärven välisellä paikoitusaluelle puskaparkissa. Autoja oli nyt alle kymmenen. Toista oli heinäkuussa edellisellä kerrallani. En ole laskenut kuvassa näkyviä karavaaraneita, joita tuli kuvan ottamisen jälkeen lisää. Aamulla laskin, että meitä oli 24 asuntoautoa ja yksi asuntovaunu tällä pienellä läntillä. Tunnelma oli varsin intiimi ja kansainvälinen ja juttu luisti monien ulkolaistenkin kanssa.

Kuvan mahdollinen sisältö: taivas, auto, pilvi ja ulkoilma

Uutta asutusta

Ostin aika tarkalleen vuosi sitten rivarin pätkän Rautiosaaresta. Halusin päästä pois Korkalonkadulta ja vatapäisistä YIT:n rakentamista mukamas viherkaupungin monikerroksista kolosseista maaseutumaisempaan ympäristöön. En tiennyt eikä kiinteistövälittäjäkään kertonut kaupungin suunnitelmista tälle alueelle.

Jälkeenpäin kuulin, että Rautiosaaren alueelle on kaavoitettu paljon omakotitalotontteja, joista osa tulee asuntoani vastapäätä Rommantien toiselle puolelle. Pelkäsin, että saisin taas eteeni jonkun heiluttamaan verhoja ja tarkkailemaan tekemisiäni. Työt on aloitettu ja uusien omakotitonttien vaatimat katutyöt ovat meneillään. Onneksi kämppääni vastapäätä näyttää tulevan uuden kadun liittymä eikä omakotitaloa.

Kadun varteen on kuulemani mukaan kaavoitettu 7 rantatonttia. Asunnostani Kemijoen rantaan on vähän toistasataa metriä. Joki ei kesällä näy puiden ja aluskasvillisuuden takia. Jospa uudet rakentajat jättävät vähän väliä istuksilleen ja jokinäkymä tulisi kesällekkin.

Kesää vielä jäljellä

Olen viimeksi marraskuussa päivittänyt blogiani. Jotkut uskolliset tai satunnaiset kävijät ovat käyneet tilastojen mukaan kurkkaamassa tänne.

Olen ison osan ajasta marraskuun jälkeen ollut poissa Rovaniemeltä. Milloin missäkin päin Suomea tai Norjaa.

Marraskuun jälkeinen aika on ollut täynnä erilaisia kokemuksia ja elämyksiä, mutta kesällä on ollut kaksi mieleenpainuvaa tapahtumaa. 7.4. syntyi ensimmäinen lapsenlapseni (viimeinkin). Kesäkuun puolivälissä oli Emman nimiäsjuhla, jolloin näin hänet ensimmäisen kerran. Kävin moikkaamaassa neitiä toisen kerran elokuun alussa. Parin kuukauden päästä käyn taas. Asuu vähän turhan kaukana Tampereella.

Toinen hieno tapahtuma oli elokuun 13 päivänä. Olin Norjan Manndalenissa alkuperäiskansojen Riddu Riddu-festivaaleilla. Minulla oli vain aika arvokaskin päivälippu NOK 800, mutta se kannatti. Esiintyjistä riipuen voisi ensi kesänä lunastaa lipun koko viikonlopuksi niin paljon nähtävää ja kuultavaa siellä oli. Ehkä hienoin konsertti, jossa koskaan olen ollut. Tapahtuman pääesiintyjänä oli Buffy Sainte-Marie. 78-vuotias nainen jaksoi laulaa ja liikkua lavalla reilun puolentosita tunnin ajan. Buffy esitti melkein kaikki tunnetut laulunsa. Ääni oli vielä kuin kolmikymppisellä, vain kurkkuväristykset jäivät vähiin.

Hienoja naapureita ja vähän ruokinnasta

Olen puolen vuoden sisällä saanut kokea kaksi kertaa naapureiden huolenpitoa. Keväällä silloisella mökillä tuli eräänä aamuna naapurimökin Enssi  käymään ja katsomaan onko minulla kaikki kunnossa, kun ei ollut minua nähnyt eikä ollut kuullut ääniä Pataniemestä.

Eilen aamulla kahdeksan aikaan soi ovikello. Kun menin avaaman oven, sen takana seisoi naapuri Olli. Ei hänellä ollut sen kummempaa asiaa, mutta sanoi tulleensa katsomaan onko kaikki kohdallaan, kun ei olla kahteen päivään satuttu yhtä aikaa tupakalle pihalle.

Kaupungissa, ainakaan kerrostaloissa, ei moista huolenpitoa varmaan ole. Sääli.

Minulla on muutamana talvena ollut ruokinta Oukulla. Lähellä on ollut muitankin ruokintapaikkoja ja kulutus on ollut sen mukaista. Automaatteja ei ole tarvinnut käydä täyttämässä kuin kerran viikossa. Nyt minulla on ruokinta olkkarin ikkunan takana eikä lähellä ole (en ainakaan ole löytänyt) muita ruokintoja. Osa automaateista on täytettävä päivittäin. Uhkaako keväällä vararikko.


Camera Borealis

Otsikon luontokuvatapahtuma on järjestetty Inarissa 22 kertaa. Saattoi olla viimeinen kerta ainakin tässä muodossa. Metsähallitus, joka on mahdollistanut tapahtuman, on pannut rahahanansa kiinni. Tapahtuma on järjestetty Saamelaismuseo Siidassa, joka pannaan lähiaikoina kiinni ja pariksi vuodeksi täydelliseen remonttiin. Paikka ei tuota ongelmia, jos rahoitus järjestyy, Sajoksessa on jopa paremmat tilat kuin Siidassa.

Järjestelytoimikunta yrittää hakea ulkopuolisia sponsoreita, että tapahtuma voitaisiin edes jossain muodossa edelleen järjestää.

Olen muutaman kerran käynyt tapahtumassa myöhäisheränneenä. Aina on paikalle saatu maan parhaita luontokuvaajia. Niin tänäkin vuonna Lisäksi aina on ollut paikallisia kuvaajia, joita pienestä asukasmäärästä huolimatta tuntuu löytyvän.

Taphtuma on ollut lämminhenkinen. Sekä esiintyjät että katsojat ovat majoittuneet Kultahoviin ja iltaisin on päästy tutustamaan puolin ja toisin. Jos vertaan mm. Kuusamon vastaavan tapahtumaan ero on kuin yöllä ja päivällä. Jälkimmäinen on jotenkin teollinen tuote.

Inarissa käyvät usein samat porukat ja sieltä on löytynyt jo tuttavia, joiden kanssa vaihdetaan kuulumisia. Allaolevassa kuvasa Kimmo Ohtonen

 

 

 

Isoja määriä

Olen ollut vajaat kaksi viikkoa mökillä. Tiina, Timppa ja koirat kertoivat tulevansa tänne vapun viettoon ja minäkin halusin tulla harvinaisen aikaisin heidän seurakseen.

Neljä lajia olen nähnyt isoimpina esiintyminä kuin kohdalleni on koskaan osunut. Aloitetaan pienimmästä:

030518_5919-23.5. Peltojoen sulan reunalla oli 15 isokoskeloa. Suurin osa oli koiraita, mutta joukossa oli 5 naarastakin. Hieno näky.

040518_6221-230.4. Rahkolan kylässä, Heikkilän mutkan pelloilta laskin 64 joutsenta. Kaksi päivää myöhemmin lintuja oli paikalla tuplaten. Yritin kuvata lintuja panoraamaa varten, mutta ei siitä tullut kelvollista näytettävää. Lintuja oli näkyvillä 110-120 yksilöä. Pelto on aaltoileva ja joutsenia jäi varmaan kumpujen katveisiin. Pari päivää myöhemmin joutsenet olivat jatkaneet matkaansa.

4.5. Kävin taas Satosuolla. Näin siellä kiertelmässä noin 40:n kapustarinnan parven. Se oli mielestäni jo paljon. Seuraavana aamuna oli tornien taisto. Olin hereillä hyvissä ajoin, mutta mökin lämpömittari oli jämähtänyt reilusti pakkasen puolelle. Kadutti, että en ollut ottanut mukaan talvivaatteita. Tiesin, että paikalla seisoessa heti aamulla olisin palellut horkassa. Olin Lautajärven tornissa puoli kymmenen aikoihin. Kuulin, että Tammelinin Hannu oli käynyt tornille tullessaan laskemassa kapulat: 450 lintua. Kaksi kertaa parvi nousi ilmeisesti petojen peloittelemana tornista nähtäväksi. Uljasta katsottavaa putkella, mutta kaukana kuvausetäisyyden ulkopuolella.

Koko aamun paikalla olleet kertoivat parin kymmenen metrin päässä olevasta luhtakanasta, joka oli äännellyt pitkin aamua ja näyttäytynytkin pari kertaa. Ei vain äännellyt eikä näyttäytynyt, kun olin paikalla. Monena keväänä tornilla käydessäni olen kuullut kaulushaikaran huhuilua, mutta nyt näin sen ensimmäisen kerran, kun se teki pienen kierroksen paikkaa vaihtaessaan. Ensimmäinen näköhavainto Suomessa.

060518_6244-25.6. Kävin vielä kerran Satosuolla. Lehtolan kylässä kahdella pellolla olivat leskenlehdet nousseet kukkimaan. Niitä oli tuhansia, jos ei kymmeniä tuhansia.

PS. Mökillä on alkanut pönttövalinnat ja -riidat, Kirjosiepot sekä sini- ja talitiaset käyvät tarkistamassa pönttöjä ja jo vähän nahistelevatkin niistä.