Sohvapinnoja

080418_2190-2Onpa vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta.

Talven mittaan olen saanut petolinnuista haviksia ihan vain istumalla omalla sohvallani.

Jokatalviset kana- ja varpushaukat ovat lennelleet ikkunan takana. Varpushaukka on näkynyt useamman kerran, mutta kanahaukka vain kerran. Marraskuussa havahduin katsomaan Kemijoelle tuhdin kokoista varista. Ehdin hakea kiikarin käsiini ja havis varmistui joen päällä ylöspäin lentäväksi maakotkaksi. Uusi sohvapinna. Enpä ole näitä pinnoja pannut  enää ylös omia tarkoituksiani varten.

Kiirastorstaina avasin ikkunan tuulettaakseni huushollia. En heti kiinnittänyt huomiota aluehallintokeskuksen koivuista kuuluvaan tuttuun lauluun. Peippo siellä lauloi ja  jatkoi luritustaan pitkän aikaa. Itse lintua en nähnyt edes kiikarilla.

Lankalauantaina 31.3. paukahti sohvapinna, joka tuskin tulee enää koskaan toistumaan. Antti on vääntänyt somesalasanojani uusiksi enkä ole päässyt Tiiraan joihinkin aikoihin. En ole pystynyt havaintoa sinne laittamaan lajin aikaisuudesta huolimatta. Aikaisempien vuosien ensihavikset on tehty viikkoa tai 10 päivää myöhemmin.

Aluehallintokeskukselta päin lensi haukka, joka pyyhälsi olkkarin ikkunan (asun ylimmässä kerroksessa) ja katon yli 4-5 metrin päässä minusta. Muuttohaukka on jokakeväinen vieras Ounaskoskella. Näin läheltä en sitä ole koskaan aikaisemmin onnistunut näkemään. Mannakoskella viuhtoi pariskunta 10-15 metrin päästä joitain vuosia sitten.

Olen vähän tarkoituksella jättänyt havistelun ja kuvaamisen muille. Välillä on kai syytä  pitää vähän taukoa. Pulmusten ilmestyminen Rovaniemelle herätti taas kipinän. Parina päivänä kävin niitä kuvaamassa Jängiksellä. Aamulla oli muikea lumisade ja olin jo lähdössä pulmusia kuvaamaan vähän toisenlaisissa olesuhteissa, mutta sade ehti lakata ennen liikkeellepääsyä.

 

Henkilöhistorioita

Joulupukki toi ennalta odotetun ja toivotun lahjan: lahjakortin kirjakauppaan. Tiesin jo ennen joulua mihin sen käyttäisin. Halusin kaksi hekilöhistoriaan liittyvää kirjaa.

Ensimmäiseksi luin muiden lukemisieni ohessa Heikki Harman Hector Asfalttiprinssi-kirjan. Hector on käyttänyt apunaan toimittaja Tuula Kousaa. Mielenkiintoista luettavaa aina seitsämänkymmentäluvun loppuun uran vaiheista. Päällimäiseksi jäi mieleeni kuinka pienet Suomen rock- ja folkmuusikkopiirit siihen aikaan olivat. Joka paikassa pulpahtelevat esiin yhdet ja samat nimet. Olen ollut jonkunasteinen Hector-fani. Olin kuuntelemassa hänen 40-vuotisjuhlakonserttiaan Harwall-areenassa. Se oli pettymys varmaan monelle muullekin. Suurimmat ablodit saivat hänen vieraaksi kutsumansa ystävät. Harma on luvannut, että kirjaan tulee vielä ainakin toinen osa. Tarkoitukseni on lukea sekin.

Mutta, mutta

Sain eilen illalla luettua loppuun Riitta Kylänpään kirjoittaman kirjan Pentti Linkola, ihminen ja legenda.  En ole lukenut muita viime vuoden Finlandia-tietokirjapalkinnon ehdokkaita. Matti Rönkä oli varmaan oikeassa valitessaan tämän kirjan palkinnon saajaksi.

Harman kirja mielenkiintoisuudestaan huolimatta on höyhensarjalainen tämän rinnalla.

250118_0704En tiedä millä sanoilla kirjasta kertoisin. Olisi ehkä pitänyt odottaa muutama päivä ennen postausta.

Olen myyty kirjalle. Hieno henkilökuva. Ei se minusta linkolalaista tee. Jotakin kuitenkin jotain jäi kaihertamaan jonnekkin aivojen sopukkaan.

Ensiaskeleilla kirjassa oli pari mielestäni kömmähdystä. Mietin jo mitähän tästä mahtaa tulla. Kuinka ammattimainen toimittaja ja kirjailija kirjoittaa näin. Onneksi jatkoin.

Kylänpää kertoo varsin tarkasti Linkolan elämästä lukuisten haastattelujen kautta Kylänpäällä on ollut käytössään Linkolan päiväkirjat. Hän käyttää paljon Linkolan saamia ja osin lähettämiään kirjeitä, jotka hän tunnontarkasti arkistoi. Samoin hänen saamiaan kirjojen arvosteluita niin hyvässä kuin pahassakin. Kirjassa ei edes yritellä peitellä hänen mielenterveysonglmiaan, hänen raivoaan ympäröivän luonnon katoamisesta, lintukantojen vähenemisestä, ihmisen kulutushysteriasta jne.

Varsin raadollisen kuvan kirjasta saa kalastajasta, joka ei suostu käyttämään uusia mahdollisuuksia ja joka elää sähköttömässä talossa 12-14 tuntisten päivien jälkeen kylmän kohmeisena syömässä kylmään veteen liotettuja kaurahiutaleita tai paistettua kalaa.

Kirjasta löytyi minulle aivan uusi ja täysin tuntematon piirre hänestä. Linkola on loistava huomoristi ja sosiaalinen mies, jolla oli erittäin laaja ystäväpiiri.

Melkein kaikissa kirja-arvosteluissa, niin negatiivisissä kuin postiviisissa, kehutaan Linkolan kieltä ja hänen taitoaan käyttää suomea taidokkaasti. Siellä täällä vilahtaa maininta, että hän on yksi maamme parhaista esseisteistä. Siksipä aion jostain kaivaa luettavakseni jonkin hänen esseekokoelamansa. Aivan vain tarkistaakseni pitävätkö arviot paikkansa. Todennäköisesti.

 

Turisteja lisää

Tämän päivän Lapin Kansan nettisivuilla on artikkeli, jonka mukaan marraskuussa rekisteröidyt matkailijoiden yöpymiset lisääntyivät neljänneksen edelliseen vuoteen verrattuna. Marraskuu ei ole vielä turistisesonkia parhaimmillaan ja on aivan mielenkiintoista odottaa joulukuun ja koko vuoden tilastoja.

untitled-0134Muistaakseni jostain luin, että erään artikkelin kirjoittamiseen mennessä eniten matkailojoita tänne oli tullut Israelista, toisena kiinalaiset ja kolmantena britit. Joulukuuu nostanee britit tilastossa korkeammalle. Kiinalaisten lisäys ei näy Rovaniemen matkustajatilastoissa, yöpymistilastoissa kuitenkin, koska he tulevat Helsingin kautta ja ovat sen jälkeen kotimaisia matkustajia. Finskillä lentäneet kertovat, että koneet ovat kuitenkin tupaten täynnä aasialaisia. Ensi vuonna on toiveessa saada suorat lennot Kiinasta Rovaniemelle.

Yöpymistilastoissa eivät ymmärtääksen näy mm. Airbnb:n kautta tehdyt yöpimiset. Puolitoista vuotta sitten vuokrattuna oli järjestelmän kautta 136 huoneistoa, viime vuoden marraskuussa jo 500. Oman asuntoni samassa rappukäytävässä on kaksi vuokrattavaa huoneistoa. (ainakin). Ovet kuulostavat käyvän varsin tiuhaan. Kadun toisella puolella uudessa kerrostalossa ainakin kahdessa huoneistossa näyttäisi olevan harvase päivä uudet asukkaat.

Pienoinen kulttuuriero näkyy myös omalla ovellani. Muutaman kerran olen havahtunut siihen, että joku yrittää tulla avaimen kanssa asuntooni. En nyt sydäriin asti hätkähdä asiasta. Käyn vain neuvomasa matkailijat suoraan alapuolellani olevaaan asuntoon. Tiedän, että joissakin kulttuureissa kerroksen lasketaan eri tavalla kuin meillä. Hississä olisi selvät nappulat mihin mennä, mutta syystä tai toisesta monikin käyttää rappuja.

Räksän reviiri

Käyn monta kertaa päivässä parvekkeellani haukkaamassa raitista ilmaa. Lähemmäs kaksi viikkoa olen seuraanut räksän käyttäymistä parvekken alapuolella olevassa pihlajassa.

Marjat ovat loppumassa, mutta vielä tänäänkin puussa kävi ruokailemassa kuvan (oletettavasti) rastas. Käytös vaikuttaa, että kyse on samasta veijarista, mutta tunneppa saman lajin linnut erilleen toisistaan. Se tulee paikalle jo pimeän aikaan. Olen usein nähnyt sen ruokailemassa jo ennen kahdeksaa. Pois se lähtee vähän ennen pimeän tuloa.

050118_0690Pihlaja on sen reviiriä. Tiaiset ja varpuset saavat sen mielestä vapaasti käydä siinä etsimässä ötököitä. Tilhet taas saavat lentävän lähdön puusta. Montaakaan hetkeä eivät ehdi etsiä vähiä marjoja ennekuin räksä hätistää ne pois.

Turhautunutko?

untitled-00892Pari kuukautta mennyt ilman ainoatakaan postausta.

Olen elänyt tämän blogini kanssa pääasiassa ottamieni kuvien ja niihin liityvien kokemusten kautta. Viime kuukaudet olen ottanut vähemmän kuivia kuin aikaisemmin. On tuntunut jotenkin turhalta. Kuvaatpa mitä vain, aina löytyy Facebookista tai jostain muualta netistä parempia kuvia kuin omani. Kokemuksia on toki kertynyt, mutta kuvat eivät ole olleet mieleni mukaisia. Kokemukset lie arvokkaampia kuin kuvat.

Huomenna on Lapin Lintutieteenyhdistyksen kauden päättävä kuvailta. Kävin päivän mittaan kuluneen vuoden kuvia. Jotain näytettävää toki löytyi, mutta ei yhtään säväyttävää otosta. Muutaman kuvan esitän illan ohjelmassa.

Tänään ilmestyi Luontokuvvaja-lehti. Aloitin lehden lukemisen tapani mukaan takakannesta päin. Haunnu Hautala tuntui artikkelin mukaan olevan vähän samalla lailla turhautunut kuin minäkin. Mestarinkin kuvat jäävät huomiotta.

Tänä vuonna sinnittelen. 2-3 vuotta sitten olen viimeksi laittanut kuvia Vuoden Luontuvakilpailuun.  Nyt laitan jonkun kuvan muutamaan sarjaan.

 

 

 

 

 

 

 

Pimeäajosta ja vähän muustakin

Taitaa tulla ensimmäinen mielipidepostaus koko blogiajaltani. En tiedä mihin pääni pistän. Toivottavasti etelän lukijat eivät aivan tei minua.

Luin hetki sitten Ilta-Sanomien artikkelin rekkakuskista, joka valitti moottoriteillä valoitta tai vain pysäköintivaloilla ajavista autoista.

Töissä ollessani jouduin (sainkin) ajamaan kymmenkunta vuotta ympäri Lapin lääniä kaikkina vuoden aikoina ja kaikissa mahdollisissa olosuhteissa.

Helsinkiläisten ja eteläisten alueiden hiintolomat saivat välillä tuskastumaan. Siellä olettamukseni mukaan ajetaan niin paljon ympäri vuorokauden valaistuja teitä, että pimeälläajo on joko päässyt unohtumaan tai sitä ei koskaan ole opittukaan. Niiden hiihtolomaviikkojen aikana on tullut vastaan tukuttain kertoja, että pitkänkin, kilometrin, puolentoistakin suoran päässä vastaantulija vaihtaa lyhyille valoille ja jos et seuraa esimerkkiä alkaa helvetinmoinen valojen räpsyttely. Sitten ajetaan kilometri pilkkopimeässä lyhyillä valoilla näkemättä poroja tai hirviä tai muutakaan tien päällä. Eivät täkäläiset näin toimi. Ajetaan riittävän pitkään pitkillä ja kun valot kohtaavat, vaihdetaan. Tie on koko ajan valaistu.

Kun kerran aloitin, niin vielä toinen juttu. Paikallisilla on hyvä tapa varoittaa edessä olevista porotokista vilauttamalla valoja. Käsi nousee vilautuksen jälkeen kiitokseksi. En kuvittelekkaan, että kaikki tuntevat käytäntöä. Usein vastaan ajaa keskisormi ja taas valojen hillitön räpsyttely. Toivottavasti Porokello-appi luo uutta turvallisuutta. Luin, että se on ollut viime aikojen ladatuin appi. Hyvä niin. Olen lataamisen jälkeen ajanut muutaman sataa kilometriä poronhoitoalueella. Kertaakaan Porokello ei ole hälyttänyt, mutta eipä ole porojakaan näkynyt.

Ulkomailla asuva ystäväni kertoi, että hän ei saa ladattua Porokelloa puhelimeensa vaikka ajaa paljon Suomessa. Hänellä on Telian sopimus, mutta itse puhelin on ostettu ulkomailta. Siihen ei sitä ostomaasta johtuen pysty lataamaan. Minä olen törmännyt samaan ongelmaan aikoinaan mokkulani kanssa. Se tomii moitteetta Nuorgamissa, mutta ei enää Vardøssä. Soitin Telialle muistaakseni neljä kertaa ja sain jos minkäkinlaista palautetta. Viimein sain ”langan” päähän äänestä päätellen nuoren miehen, joka lupasi selvittää ongelman. Ja selvitti. Mokkulani oli rakennettu niin, että se toimi ainoastaan ostomaassa olipa se sitten Suomi tai Saksa tai mikä hyvänsä. Mötikkä meni vaihtoon.

untitled-6718Vähän positiivistakin. Olen käynyt viimeisen kuukauden aikana Kilpisellä, Pyhällä ja Rovaniemen ympäristössä katselemassa jo ohi mennyttä ruskaa ja ulkoiluttamassa kameraa ja muutoin vain löntöstelemässä tuntureilla. Tässä kuva Pyhän Kultakeron rinteeltä Pyhäjärvelle. Oikealla olevan Suotajankin laki on pilvessä. Keleistä huolimatta monia hienoja kokemuksia.

Ruskan loppuja

Olin edellisen viikon perjantaista viime viikon keskiviikkoon asti taas Pyhätunturilla monta kertaa vuokratussa Teerenpolun rivarissa.

untitled-7007Säät eivät oikein suosineet. Tiistaina tunturin laki oli parin tunnin ajan näkyvissä, muutoin se oli pilvessä aina hotellitasoon asti. Pilvessä oli yhtäältä mukava liikkua vaikkei maisemia nähnytkään. Olen ne kokenut lukuisia kertoja. Yritin hyödyntää sumuista maisemaa kameran kanssa, mutta niin kuin tiedetään, kamera näkee sumunkin läpi paremmin kuin ihmissilmä.

untitled-66955-8 asteen lämpö on parahultainen kävelykeli. Kerran kastuttiin ja kamerat piti panna reppuun sateen suojaan, mutta muutoin oli ihannekeli.

untitled-6974Sateisimpana päivänä ajeltiin autolla lähiseutuja. Käytiin tutustumassa Suvannon kylään, joka on ainoa saksalaisilta polttamatta jäänyt kyläkokonaisuus pohjoisemmassa Lapissa. Pelkosenniemen kylän pihlajat olivat jo houkutelleet satapäisiä tilhiparhia. Lauantaina isohkoja parvia näkyi jo Vikakönkäällä, mutta kaupunkiin asti ne eivät vielä ole ehtineet. Pihlajan marjoja on reilusti tarjolla pitkälle talveen niin tilheille, rastaille ja toivottavasti myös taviokuurnille.

untitled-7142Kymmeniä kertoja olen käynyt Pyhällä, mutta Aittakuru on jäänyt aina väliin. Vahinko. Hieno reitti sinne ja sieltä pois. Kuuleman mukaan siellä on loistava akustiikka luonnon muovaavassa konserttipaikassa. Ensi kesänä pitää käydä testaamassa pitääkö paikkansa.

Lauantaina käytiin lontostelemassa Vaattungilla. Soilta piti poimia muutama desi karpaloita (näyttäisi olevan hyvä karpalovuosi), joista illan mittaan keitettin sokeriliemessä mainiota lisuketta jäätelöä varten.

Lappi menee kiinni ruskan loputtua. Ymmärrän vallan mainiosti yittäjiä. Ei kannata pitää auki palveluja, joita kukaan ei kysy. Houkuttelisivatko avoinna olevat palvelut lisää matkailijoita, joilla on nyt tieto, ettei niitä saa. Tiedä häntä.

Kiertelin viime toukokuussa kaksi viikoa Pohjois-Norjassa vuokratulla retkeilyautolla. Pitkin matkaa törmäsin siellä kierteleviin, runsaisiin, keski-euroopalaisiin asuntoautolijoihin, jotka kyselivät olisiko meillä tietoa sähköpaikkaa autolle. Kaasun varassa mekin olimme, ei ollut neuvoa apua.