Melkein karanteenissa


Seitsämänkymppiä tulee täyteen vasta loppuvuodesta, mutta kuulun muuten riskiryhmään. En pelkää virusta, mutta otan sen vakavasti. Siksi olen kolmatta viikkoa itse asettamassani eristyksessä.

Onhan elämä muuttunut toisenlaiseksi ja ehkä paljon simppelimmäksi. Venyn suurimman osan päivästä sohvalla lukien tai telkkaria katsellen. Toisella silmällä seuraan ruokinnan tapahtumia. Juttelukaverit ovat jääneet Antinkaapon pöytään. Onneksi naapurin Osmon kanssa satutaan silloin tällöin samaan aikaan lumitöihin ja jutellaan.

Kaupassa käyn kerran viikossa. Rinnemarketissa on 7.00-8.00 varattu aika riskiryhmäläisille. Aika paljon silloin käy porukkaa. Paljonkohan mahtaa olla normaaliaikoina.

Jotain hyvääkin tilanteessa on. Olen laiskin mahdollinen siivooja. Nyt olen imuroinut ja pyyhkinyt pölyjä ja pessyt paikkoja normaalia enemmän. Lapsiin ja kavereihin tulee oltua yhteydessä tavallista enemmän. Liekö kyllästyvät. Kaupassakäynti on muuttunut systemaatisemmaksi. Viikon ruokalistan teen etukäteen ja ostoslistan sen mukaan. Aikaisemmin menin kauppaan ja ostin mitä silmään osui. Toivottavasti uusi tapa jää tavaksi.

Ruokinnalla on 2-3 viikoa pyörinyt enimmillään parisataapäinen urpiaisparvi. Siemenmenekki on sen mukainen. Nuori varpushaukka välillä lentelee ympärillä ja käy silloin tällöin hakemassa pikkuvarpusesta syötävää itselleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s