Uutta asutusta

Ostin aika tarkalleen vuosi sitten rivarin pätkän Rautiosaaresta. Halusin päästä pois Korkalonkadulta ja vatapäisistä YIT:n rakentamista mukamas viherkaupungin monikerroksista kolosseista maaseutumaisempaan ympäristöön. En tiennyt eikä kiinteistövälittäjäkään kertonut kaupungin suunnitelmista tälle alueelle.

Jälkeenpäin kuulin, että Rautiosaaren alueelle on kaavoitettu paljon omakotitalotontteja, joista osa tulee asuntoani vastapäätä Rommantien toiselle puolelle. Pelkäsin, että saisin taas eteeni jonkun heiluttamaan verhoja ja tarkkailemaan tekemisiäni. Työt on aloitettu ja uusien omakotitonttien vaatimat katutyöt ovat meneillään. Onneksi kämppääni vastapäätä näyttää tulevan uuden kadun liittymä eikä omakotitaloa.

Kadun varteen on kuulemani mukaan kaavoitettu 7 rantatonttia. Asunnostani Kemijoen rantaan on vähän toistasataa metriä. Joki ei kesällä näy puiden ja aluskasvillisuuden takia. Jospa uudet rakentajat jättävät vähän väliä istuksilleen ja jokinäkymä tulisi kesällekkin.

Kesää vielä jäljellä

Olen viimeksi marraskuussa päivittänyt blogiani. Jotkut uskolliset tai satunnaiset kävijät ovat käyneet tilastojen mukaan kurkkaamassa tänne.

Olen ison osan ajasta marraskuun jälkeen ollut poissa Rovaniemeltä. Milloin missäkin päin Suomea tai Norjaa.

Marraskuun jälkeinen aika on ollut täynnä erilaisia kokemuksia ja elämyksiä, mutta kesällä on ollut kaksi mieleenpainuvaa tapahtumaa. 7.4. syntyi ensimmäinen lapsenlapseni (viimeinkin). Kesäkuun puolivälissä oli Emman nimiäsjuhla, jolloin näin hänet ensimmäisen kerran. Kävin moikkaamaassa neitiä toisen kerran elokuun alussa. Parin kuukauden päästä käyn taas. Asuu vähän turhan kaukana Tampereella.

Toinen hieno tapahtuma oli elokuun 13 päivänä. Olin Norjan Manndalenissa alkuperäiskansojen Riddu Riddu-festivaaleilla. Minulla oli vain aika arvokaskin päivälippu NOK 800, mutta se kannatti. Esiintyjistä riipuen voisi ensi kesänä lunastaa lipun koko viikonlopuksi niin paljon nähtävää ja kuultavaa siellä oli. Ehkä hienoin konsertti, jossa koskaan olen ollut. Tapahtuman pääesiintyjänä oli Buffy Sainte-Marie. 78-vuotias nainen jaksoi laulaa ja liikkua lavalla reilun puolentosita tunnin ajan. Buffy esitti melkein kaikki tunnetut laulunsa. Ääni oli vielä kuin kolmikymppisellä, vain kurkkuväristykset jäivät vähiin.