Henkilöhistorioita


Joulupukki toi ennalta odotetun ja toivotun lahjan: lahjakortin kirjakauppaan. Tiesin jo ennen joulua mihin sen käyttäisin. Halusin kaksi hekilöhistoriaan liittyvää kirjaa.

Ensimmäiseksi luin muiden lukemisieni ohessa Heikki Harman Hector Asfalttiprinssi-kirjan. Hector on käyttänyt apunaan toimittaja Tuula Kousaa. Mielenkiintoista luettavaa aina seitsämänkymmentäluvun loppuun uran vaiheista. Päällimäiseksi jäi mieleeni kuinka pienet Suomen rock- ja folkmuusikkopiirit siihen aikaan olivat. Joka paikassa pulpahtelevat esiin yhdet ja samat nimet. Olen ollut jonkunasteinen Hector-fani. Olin kuuntelemassa hänen 40-vuotisjuhlakonserttiaan Harwall-areenassa. Se oli pettymys varmaan monelle muullekin. Suurimmat ablodit saivat hänen vieraaksi kutsumansa ystävät. Harma on luvannut, että kirjaan tulee vielä ainakin toinen osa. Tarkoitukseni on lukea sekin.

Mutta, mutta

Sain eilen illalla luettua loppuun Riitta Kylänpään kirjoittaman kirjan Pentti Linkola, ihminen ja legenda.  En ole lukenut muita viime vuoden Finlandia-tietokirjapalkinnon ehdokkaita. Matti Rönkä oli varmaan oikeassa valitessaan tämän kirjan palkinnon saajaksi.

Harman kirja mielenkiintoisuudestaan huolimatta on höyhensarjalainen tämän rinnalla.

250118_0704En tiedä millä sanoilla kirjasta kertoisin. Olisi ehkä pitänyt odottaa muutama päivä ennen postausta.

Olen myyty kirjalle. Hieno henkilökuva. Ei se minusta linkolalaista tee. Jotakin kuitenkin jotain jäi kaihertamaan jonnekkin aivojen sopukkaan.

Ensiaskeleilla kirjassa oli pari mielestäni kömmähdystä. Mietin jo mitähän tästä mahtaa tulla. Kuinka ammattimainen toimittaja ja kirjailija kirjoittaa näin. Onneksi jatkoin.

Kylänpää kertoo varsin tarkasti Linkolan elämästä lukuisten haastattelujen kautta Kylänpäällä on ollut käytössään Linkolan päiväkirjat. Hän käyttää paljon Linkolan saamia ja osin lähettämiään kirjeitä, jotka hän tunnontarkasti arkistoi. Samoin hänen saamiaan kirjojen arvosteluita niin hyvässä kuin pahassakin. Kirjassa ei edes yritellä peitellä hänen mielenterveysonglmiaan, hänen raivoaan ympäröivän luonnon katoamisesta, lintukantojen vähenemisestä, ihmisen kulutushysteriasta jne.

Varsin raadollisen kuvan kirjasta saa kalastajasta, joka ei suostu käyttämään uusia mahdollisuuksia ja joka elää sähköttömässä talossa 12-14 tuntisten päivien jälkeen kylmän kohmeisena syömässä kylmään veteen liotettuja kaurahiutaleita tai paistettua kalaa.

Kirjasta löytyi minulle aivan uusi ja täysin tuntematon piirre hänestä. Linkola on loistava huomoristi ja sosiaalinen mies, jolla oli erittäin laaja ystäväpiiri.

Melkein kaikissa kirja-arvosteluissa, niin negatiivisissä kuin postiviisissa, kehutaan Linkolan kieltä ja hänen taitoaan käyttää suomea taidokkaasti. Siellä täällä vilahtaa maininta, että hän on yksi maamme parhaista esseisteistä. Siksipä aion jostain kaivaa luettavakseni jonkin hänen esseekokoelamansa. Aivan vain tarkistaakseni pitävätkö arviot paikkansa. Todennäköisesti.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s