Henkilöhistorioita

Joulupukki toi ennalta odotetun ja toivotun lahjan: lahjakortin kirjakauppaan. Tiesin jo ennen joulua mihin sen käyttäisin. Halusin kaksi hekilöhistoriaan liittyvää kirjaa.

Ensimmäiseksi luin muiden lukemisieni ohessa Heikki Harman Hector Asfalttiprinssi-kirjan. Hector on käyttänyt apunaan toimittaja Tuula Kousaa. Mielenkiintoista luettavaa aina seitsämänkymmentäluvun loppuun uran vaiheista. Päällimäiseksi jäi mieleeni kuinka pienet Suomen rock- ja folkmuusikkopiirit siihen aikaan olivat. Joka paikassa pulpahtelevat esiin yhdet ja samat nimet. Olen ollut jonkunasteinen Hector-fani. Olin kuuntelemassa hänen 40-vuotisjuhlakonserttiaan Harwall-areenassa. Se oli pettymys varmaan monelle muullekin. Suurimmat ablodit saivat hänen vieraaksi kutsumansa ystävät. Harma on luvannut, että kirjaan tulee vielä ainakin toinen osa. Tarkoitukseni on lukea sekin.

Mutta, mutta

Sain eilen illalla luettua loppuun Riitta Kylänpään kirjoittaman kirjan Pentti Linkola, ihminen ja legenda.  En ole lukenut muita viime vuoden Finlandia-tietokirjapalkinnon ehdokkaita. Matti Rönkä oli varmaan oikeassa valitessaan tämän kirjan palkinnon saajaksi.

Harman kirja mielenkiintoisuudestaan huolimatta on höyhensarjalainen tämän rinnalla.

250118_0704En tiedä millä sanoilla kirjasta kertoisin. Olisi ehkä pitänyt odottaa muutama päivä ennen postausta.

Olen myyty kirjalle. Hieno henkilökuva. Ei se minusta linkolalaista tee. Jotakin kuitenkin jotain jäi kaihertamaan jonnekkin aivojen sopukkaan.

Ensiaskeleilla kirjassa oli pari mielestäni kömmähdystä. Mietin jo mitähän tästä mahtaa tulla. Kuinka ammattimainen toimittaja ja kirjailija kirjoittaa näin. Onneksi jatkoin.

Kylänpää kertoo varsin tarkasti Linkolan elämästä lukuisten haastattelujen kautta Kylänpäällä on ollut käytössään Linkolan päiväkirjat. Hän käyttää paljon Linkolan saamia ja osin lähettämiään kirjeitä, jotka hän tunnontarkasti arkistoi. Samoin hänen saamiaan kirjojen arvosteluita niin hyvässä kuin pahassakin. Kirjassa ei edes yritellä peitellä hänen mielenterveysonglmiaan, hänen raivoaan ympäröivän luonnon katoamisesta, lintukantojen vähenemisestä, ihmisen kulutushysteriasta jne.

Varsin raadollisen kuvan kirjasta saa kalastajasta, joka ei suostu käyttämään uusia mahdollisuuksia ja joka elää sähköttömässä talossa 12-14 tuntisten päivien jälkeen kylmän kohmeisena syömässä kylmään veteen liotettuja kaurahiutaleita tai paistettua kalaa.

Kirjasta löytyi minulle aivan uusi ja täysin tuntematon piirre hänestä. Linkola on loistava huomoristi ja sosiaalinen mies, jolla oli erittäin laaja ystäväpiiri.

Melkein kaikissa kirja-arvosteluissa, niin negatiivisissä kuin postiviisissa, kehutaan Linkolan kieltä ja hänen taitoaan käyttää suomea taidokkaasti. Siellä täällä vilahtaa maininta, että hän on yksi maamme parhaista esseisteistä. Siksipä aion jostain kaivaa luettavakseni jonkin hänen esseekokoelamansa. Aivan vain tarkistaakseni pitävätkö arviot paikkansa. Todennäköisesti.

 

Turisteja lisää

Tämän päivän Lapin Kansan nettisivuilla on artikkeli, jonka mukaan marraskuussa rekisteröidyt matkailijoiden yöpymiset lisääntyivät neljänneksen edelliseen vuoteen verrattuna. Marraskuu ei ole vielä turistisesonkia parhaimmillaan ja on aivan mielenkiintoista odottaa joulukuun ja koko vuoden tilastoja.

untitled-0134Muistaakseni jostain luin, että erään artikkelin kirjoittamiseen mennessä eniten matkailojoita tänne oli tullut Israelista, toisena kiinalaiset ja kolmantena britit. Joulukuuu nostanee britit tilastossa korkeammalle. Kiinalaisten lisäys ei näy Rovaniemen matkustajatilastoissa, yöpymistilastoissa kuitenkin, koska he tulevat Helsingin kautta ja ovat sen jälkeen kotimaisia matkustajia. Finskillä lentäneet kertovat, että koneet ovat kuitenkin tupaten täynnä aasialaisia. Ensi vuonna on toiveessa saada suorat lennot Kiinasta Rovaniemelle.

Yöpymistilastoissa eivät ymmärtääksen näy mm. Airbnb:n kautta tehdyt yöpimiset. Puolitoista vuotta sitten vuokrattuna oli järjestelmän kautta 136 huoneistoa, viime vuoden marraskuussa jo 500. Oman asuntoni samassa rappukäytävässä on kaksi vuokrattavaa huoneistoa. (ainakin). Ovet kuulostavat käyvän varsin tiuhaan. Kadun toisella puolella uudessa kerrostalossa ainakin kahdessa huoneistossa näyttäisi olevan harvase päivä uudet asukkaat.

Pienoinen kulttuuriero näkyy myös omalla ovellani. Muutaman kerran olen havahtunut siihen, että joku yrittää tulla avaimen kanssa asuntooni. En nyt sydäriin asti hätkähdä asiasta. Käyn vain neuvomasa matkailijat suoraan alapuolellani olevaaan asuntoon. Tiedän, että joissakin kulttuureissa kerroksen lasketaan eri tavalla kuin meillä. Hississä olisi selvät nappulat mihin mennä, mutta syystä tai toisesta monikin käyttää rappuja.

Räksän reviiri

Käyn monta kertaa päivässä parvekkeellani haukkaamassa raitista ilmaa. Lähemmäs kaksi viikkoa olen seuraanut räksän käyttäymistä parvekken alapuolella olevassa pihlajassa.

Marjat ovat loppumassa, mutta vielä tänäänkin puussa kävi ruokailemassa kuvan (oletettavasti) rastas. Käytös vaikuttaa, että kyse on samasta veijarista, mutta tunneppa saman lajin linnut erilleen toisistaan. Se tulee paikalle jo pimeän aikaan. Olen usein nähnyt sen ruokailemassa jo ennen kahdeksaa. Pois se lähtee vähän ennen pimeän tuloa.

050118_0690Pihlaja on sen reviiriä. Tiaiset ja varpuset saavat sen mielestä vapaasti käydä siinä etsimässä ötököitä. Tilhet taas saavat lentävän lähdön puusta. Montaakaan hetkeä eivät ehdi etsiä vähiä marjoja ennekuin räksä hätistää ne pois.