Syksyn tuntua


Heräsin aamulla kuuden jälkeen. Lämpömittari näytti neljää astetta ja tuulenhujakka osui paraimmoilleen tähän niemeen. Aika holotnalta tuntui. Tänä ”kesänä” lähden normaalia aikaisemmin kotiin. Noin viikon päästä käännän auton nokan kohti Rovaniemeä. Monena kesänä olen venynyt Pataniemessä syyskuun puoliväliin ja joskus sitäkin pitempään. Kotipuolen ruska on mennyt sivu suun. Tälle vuodelle on ennustettu parempaa ruskaaa kuin moneen vuoteen. Syyskuun toisella viikolla lähden pohjoiseen katsomaan pitävätkö ennusteet paikkansa.

Niemi ja lähiympäristö on hiljentynyt linnuista. Räksiä ja punarintoja näkee ja kuulee vielä. Vähän yllättäen tali-, sini-, ja hömötiaiset ovat tulleet paikalle. Niitä ei koko kesänä ole näkynyt saati, että olisivat pesineet pöntöissä.

Kurkien ääniä kuuluu koko päivän eri puolilta ympäriltä. Häkkilän kylän ja Pyhäjärven välisellä suolla on taas pesinyt pariskunta, jonka aikuiset kävivät alkukesästä ruokailemassa kylän pelloilla. Niiden toitotusta kuului harvakseltaan varhain aamulla. Jonkun kerran olen nähnyt viime aikoina kurkien lentävän veden pintaa hipoen läheltä niemen rantaa. Kameran kaivamiselle esiin ei jäänyt vähäisintäkään mahdollisuutta, niin nopeasti ne menevät ohi. Kurjet alkavat valmistautua muutolle.

untitled-6046Olen äänivammainen niin kuin olen usein sanonut. En pysty erottamaan läheskään kaikkien lintujen ääniä toisistaan. Joutsenten ja kurkien äänet muuttuvat hieman hetki ennen lentoonlähtöä. Joutsenen joikumisen  muutos on vain muutama sekuntti ennen ilmaannousua, mutta kurjet vaativat vähän pidemmän ajan. Ne muutokset pystyn jostain syystä erottamaan. Muutosta en osaa selittää. Yllä olevan kuvan sain juuri sen muutoksen ansiosta. Olin läheisellä maalaiturilla seuraamassa kahden kuvausetäisyyden ulkopuolella olevan kurjen touhuja rantaruovikossa. Olin puhelimessa ja kesken puhelun kuulin sen muutoksen. Sanoin puhelimeen, että nyt ne lähtevät. Ehdin laskea puhelimen eteeni kivelle, käynnistää kameran, nostaa silmille ja ne todella lähtivät.

untitled-6210Kuikat alkavat myös kerääntyä parviin. Suurimassa parvessa olen toistaiseksi laskenut 19 lintua. Parvet kiertelevät pitkin päivää näkö- ja kuuloetäisyydellä, mutta pysyttelevät selkävesillä kameran ulottumattomissa. Silloin tällöin joku yksinäinen kuikka osuu kuvaushollille.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s