Kirjosiepot

Sunnuntaina iltapäivällä huomasin, että keittiön ikkunan takana olevassa pöntössä alkoi tapahtumaan. Poikaset kävivät vuorotellen kurkkimassa vähän kinatenkin pesäaukon suulta, että miltä maailma näyttää.

Aukaisin ikkunan ja virittelin kameran jalustalle oikealle korkeudelle ja raijasin itselleni tuolin kameran taakse. Aloin odottamaan tapahtuisiko jotain kiinnostavaa. Ei ”piilokojuni” ollut ehkä paras mahdollinen. Etäisyyttä pönttöön on viitisen metriä. Linnut näkivät minut, mutta eivät näyttäneet mitenkään häiriintyvän.

Kuvia tuli kameran laskurin mukaan 1567 kappaletta ja kameran kellon mukaan ensimmäisen ja viimeisen kuvan väli oli 5 tuntia ja 43 minuuttia. Aivan koko aikaa en istunut paikallani, mutta ainakin yli viisi tuntia, siipaistaan vajaa vartti pois.

080617_3148Ensimmäisissä kuvissa näkyy, kuinka joku poikasista käy kainosti kurkkamassa pöntön suulla. Uteliaisuus ja vietti alkoivat tehdä tehtävänsä. Poikaset tulevat kerta kerralta enemmän ulos pöntöstä. Emot eivät enää ruoki poikasia pönttöön vaan einestä saa se, joka sillä hetkellä on pöntön suulla.

Kaksi poikasta lähtee nähteni pöntösta. Toinen livahtaa kameran ohi, mutta toisen lähdöstä saan kuvan. Ilta on kuitenkin niin pitkällä, että pönttö hiljenee yöpuulle. Jos oikein laskin pesään jäi vielä kolme poikasta, joita näen maanantaiaamuna emojen ruokkivan.

080617_3438.jpgPönttö hiljenee ennen puoltapäivää. Kaikki poikaset ovat maailmalla. Toinen, noin 60 metrin päässä oleva kirjosieppopönttö hiljenee samana päivänä.  Tiistai-aamuna kuulen vielä poikasten kerjuuääniä, mutta iltapäivällä niemi on hiljainen. Kuuluu enää lokkien, tiirojen ja kuikkien ääniä eikä näy enää minuun tottuneita sieppoja etsimässä ötököita melkein jalkojeni juuresta.

 

Mainokset

Hienoja ja onnettomia luontohaviksia

Aloitetaan niistä onnettomista: Minulla on mökkiniemessä puolen hehtaarin tontilla 10 linnunpönttöä. Kahdessa on asukkaat. Kaksi kirjosieppoparia ruokkii jo poikasiaan. Kahdeksan muuta pönttöä ovat tyhjillään. Tiaisista ei näy pyrstöäkaan. Peipot ja mustarastaat laulavat vielä soidinta. Missä lie naaraat ovat.

260517_1003Jotain mukaavakin lintumaailmassa on. Tontin nurkassa on tiheä nuori kuusikko, joka jätettin viime talven hakkuiden ulkopuolelle. Hippiäisiä on paljonkin lähialueen kuusikossa, mutta ensimmäistä kertaa ne ovat ottaneen majapaikakseen tontin kuuset. Olen kuullut melkein päivittäin ne ja kerran soittanut atrappia, johon sain välittömän vastauksen, mutta kameran eteen en niitä ole vielä saanut.

Muutama päivä sitten Pöykynlahden joutsenet toivat vuosia käyttämästään pesäallikosta neljä poikasta näytille Pyhäjärven puolelle.

290517_1288Pari miellyttävää havaintoa nisäkäsmaailmasta: tänä aamuna istuin terassilla aamumarlborolla. Näin, että mustikanvarpujen joukossa liikkui joku. Pidin ensin veijaria edellämainuttuina kirjosieppoina, mutta sitten varpujen seasta nousi silloin tällöin kärpän pää. Ensimmäinen mökkihavis. Veikko pyysi parin vuoden takaisen valasretken jälkeen kertomaan luontokuvaajaystävälleen terveiset, että luonnontarkkailija voitti luontokuvaajan. Niin minullekkin kävi tänä aamuna. Ei tullut mieleenkään lähteä hakemaan kameraa muutaman metrin päästä. Istuin vain paikallani ja seurasin kärpän touhuja.

Juhannusaattona kävimme tyttären ja vävykanditaatin kanssa järven toisella puolelle olevalla kokolla ja samalla tuttavien mökillä. Kotimatkalla Soukan tienhaarassa tien yli jolkutteli ahma. Olen asunut yli 40 vuotta pohjoisessa ja siitä suurimman osan Lapissa ja kävellyt ja hiihtänyt siellä tuhansia kilometrejä. Ahmaa ei vain ole tullut siellä vastaa. Elis siis piti saada Keski-Suomessa Saarijärvellä. Ei havainto ole mitenkään tavaton. Täällä on ilmeisen vahva ahmakanta, jotka jo pesivät ja saavat poikasia täällä.