Mökille lähtö siirtyy

Kävelimme viikko sitten Slettnesissä ja jalkani alle osui sammaleen alla olleseen kiveen, joku pyörähti allani. Kömähdin suoraan selalleni ja alle osui kaiken kukkaraksi iso kivi. Heti ei kipua tuntunut, mutta seuraavana aamuna sängystä nouseminen oli tuskaista. Normaali hengittäminen teki todella kipeää. Onneksi mukana oli Buranaa, joka vähän helpotti. Luulin aluksi kylkiluun murtuneen, mutta nyt kipu on enää selvästi lihaksissa.

Tarkoitus oli lähteä reissun jälkeen samantien mökille. Ennusteet lupaavat sinnekkin sen verran koleaa, että siirtyköön lähtö ainakin viikolla. Soitin Enssillekkin ja hän vahvisti säätilan. Selkäkipukin estää vielä mökin kesäkuntoon laittoa.

Reissun viimeisenä aamuna kävimme kiertelemässä Pyhällä. Edellisessä postauksessa toivomani yöpakkanen ei toteutunut, mutta latupohjia pitkin pystyi kävelemään. Upotti, mutta ei niin paljoa, että vaelluskengät olisivat hörpänneet lunta tai vettä.  Osan matkasta saattoi vähän kierrellen kulkea jo sulalla maalla. Mitään merkittävää ei kiikareihin osunut. Heti alkumatkassa löysimme varsin kohmeisen oloisen sammakon, josta kuva alla.

_DSC8042

Mainokset

Kaikki hyvä päättyy joskus

Olen nukkunut viimeiset kaksi viikkoa tässä autossa. Asuntoautoon verrattuna retkeilyauto on ahtaampi ja varustukseltaan hieman yksinkertaisempi. Kahdelle tilaa on aivan riittävästi. Auto on rekisteröity neljälle. Me olemme nukkuneet mukavasti, mutta neljälle pirssi on aivan liian pieni. Auton pienempi koko on etu suuria autoja käsittelemään tottumattomalle. Kulutuskin on paljon pienempi._DSC7178

Olemme nyt Pyhällä matkan viimeistä yötä. Huomenna ajetaan kotiin, siivotaan auto ja luovutetaan se pois. Toivotaan, että yöllä on sen verran pakkasta, että aamuksi tulee hankikanto ja pääsemme kävelemään puistoon. Lunta on sen verran, että ilman pakkasta taitaa toive olle turha.

Kaiken puolin onnistunut reissu. Osa suunnitelmista jäi pois, koska aina emme malttaneet lähteä jatkamaan matkaa kiinnostavan ympäristön takia. Lakselvistä Slettnesin oli minulle aivan uutta, mutta matkan loppupuoli Varangilla on jo tullut tutuksi aikaisemmilta reissuilta.

Inarin Kultahovissa, jossa auto oli sähkön päässä,  tutustuimme englantilaiseen ikäiseemme pariskuntaan, johon törmäilimme niin Suomessa kuin Norjassakin koko loppureissun ajan usein monta kertaa päivässä. Aina pyshdyimme ja kuulumiset ja havikset vaihdettiin. Pariskunta ei ollut ensimmäistä kertaa siellä ja aikoivat viettää neljä viikoa lintuja etsien.

Pyhällä ilma tuntuu lämpimältä, tätä kirjoitettaessa 7 astetta ja tyyntä. Norjassa oli koko ajan tuulista 10-20 m/s eikä auton lämpömittari tainnut nousta kertaakaan yli 5:n asteen. Kolme kertaa jouduimme ajamaan lumimyräkän läpi, mutta onneksi tiet olivat sen verran lämpimiä että lumi niiltä suli saman tien.

Jäniskevennys tähän loppuun: enesimmäisestä kertaa näen asuntovaunuun asennetun lämpöpumpun. Vaunu on alueella, jossa on jatkuvaan ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettuja paikkoja._DSC7183

Lämmintä kylmänä yönä

Eilen illalla jo vähän kyseltiin toisiltamme olisiko autossa vähän vilpoisaa. Epäily ei antanut aihetta sen tarkempaan keskusteluun. Nukkumaan mennessä alkoi jo tuntua kylmältä, kun vaatteita piti vähentää.

Kaasu oli loppu ja tässä autossa ei ole sähkölämmitys mahdollista.

Mietittiin mitä tehdä. Optimisti oli ollut kaukaa viisas ja varannut makuupussin mukaansa. Hän kyörääntyi siihen ja minä sain molemmat peitot. Päätettin yrittää ja sovittiin, jos liian kylmäksi käy, siirrytään huoltorakennuksen lämpimään jatkamaan unia muovituoleille.

Minä heräsin aamulla ensimmäisenä hyvin nukutun yön jälkeen. Ei ollut oikein mukavaa nousta lämpimistä peitoista alle viisiasteiseen autoon. Onneksi sattui reissun lämpimin yö eikä lämpötila ilmeisesti käynyt pakkasen puolella. Annoin optimistin nukkua tovin, meidän piti lähteä Suomeen ja Nuorgamiin ostamaan kaasua. Norjasta ei saa Suomessa käytettäviä kaasupulloja eikä tietenkään päinvastoin. Onneksi matkaa ei ollut kuin noin 80 kilometriä suuntaansa. Tiesin ongelmasta ja vaihdoin Kilpisellä varmuuden vuoksi uuden pullon. Nyt tiedetään, että tällä autolla meidän lämmitystahdilla näillä keleillä pullo kestää viikon._DSC6491.jpg

Slettnesin käyntiä lukuunottamatta osuimme oikeaan (ja myöhäiseen) aikaan. Lajit ja yksilöt lisääntyvät koko ajan. Yllä olevassa kuvassa pieni osa Vesisaaren keskustan rantaan kertyneistä sadoista suosirreistä. Joukkon mahtuu yksi tyllikin.

 

Höynähtäneitä

Uskon vakaasti, että Antinkaapon kahvipöytäkaverit pitävät minua jonkinlaisena pöljänä. Äijä reissaa joka kevät ja muulloinkin jonnekkin päin Pohjois-Norjaa katselemaan lintuja. Nytkin matkaan on vuokrattu retkeilyauto kahdeksi viikoksi ja sen ajan käytän kummallisuuteeni mahdollisimman tehokkaasti.

Ymmärrän muita orneja, jotka tahkoavat paljon minua enemmän ja antaumuksella pitkin maailmaa. Kotipaikoillaan havaintoja tekeviä ja joukossa olevia tutkimustyötäkin puurtavia kunnioitan. Joukossa on valtakunnalisestikin arvokkaita tutkimuksia. Slettnesissä tapasimme jo viime keväänä Berlevågin läheisellä Kjölnesin majalla tutustumaamme orniin. Vähän jo silloin kummastelimme hänen touhujaan. Nyt hän kertoi olleensa paikalla kaksi viikkoa ja enimmillään istuneensa vuorakaudessa 17 tuntia helkkarin kylmässä ja kovassa tuulessa laskemassa muuttavia merilintuja. Olihan niitä kertynyt kunnioitettavia määriä: tuhansia eri lajin kihuja, jääkukkia ja muita muuttajia. Hänellä oli parkissa Toyota Yaris ja mies oli melkoisen kookas. Hän nukkui ja laittoi ruokansa pienessä autossa. Nostaakko hänelle hattua vai…

Olemme siirtyneet Varangille. Tänne on ilmeisesti viime yönä tullut kohtuullisen paljon kahlaajia. Niitä vilistelee paikoin runsaasti ja meillä on ollut antoisa päivä. Allaolevassa kuvassa on punakuireja sekä iso- ja suosirrejä Hyönteissyöjät pysyttelevät vielä etelämmässä. Olemme nähneet vain paikallisia varpusia ja yhden kivitaskun. _DSC6630

Vähän vahingossa saimme auton sähkön päähän vielä kiinni olevassa jonkinlaisessa kokouskeskuksessa. Auto pysyy lämpimänä kaasun avulla, mutta kameroiden ja läppäreiden akkuja silla ei voi ladata. Isäntä aukaisi meitä varten WC- ja suihkutilat ja antoi käyttöömme WiFinsä. Ei pöljempi paikka meren rannalla. Kun katson läppärin näytön ohi ei nyt aivan minua tuijota, mutta on selin 150 metrin päässä yöpuulle valmistautuva merikotka.

Eka päivät linturetkellä

_DSC4161.jpgViime viikon perjantaina lähdin liikkeelle vuokratulla retkeilyautolla. Ensimmäiset päivät menivät Kilpisellä. Ensimmäisenä yönä en nukkunut oikeastaan ollenkaan. Sitten oivalsin vuokraajan ohjeen, kuinka lämmityksen oikein saa päälle. Neljältä aloin nukkua kunnolla ja meinasin myöhästyä sovitusta koulutuksesta kymmeneltä.

Osuin nyt oikein kunnolla toisen kerran vuosien varrella sirrien muuttoon. Olin Tromssassa sunnuntai-iltana. Isosirrien etujoukot tulivat seuraavana yönä. Sirrejä ei ollut kuin pari sataa, mutta nyt niitä on siellä tuhansia. Sirreillä on mielenkiintoinen tapa: ne kiertelevät parvessa vähän kottaraisten tavoin ennen kuin laskeutuvat alas. Langnesistä löysimme myös suosirrin, karikukon ja tyllejä.

_DSC4838.jpgEnnenkin moneen kertaan mainitsemani Tisnesin Hestedammen oli jäässä, mutta siinä seisoi harmaahaikara, joka ei häiriintynyt vaikka ajoin muutaman kymmenen metrin päähän. Muutoin tähän aikaan vuodesta vilkkaassa luonnonsuojelualueella oli hiljaista. Kapustarintoja vain vilisteli joka paikassa.

Olemme nyt Gamvikin kunnan Slettnesin majakan vieressä odottamassa huomista päivää ja katsomassa riittääkö kännykän ja läppärin akku tämän loppuun kirjoittamiseen. Tuulee melko tavalla ja autoo heiluu. Nukkumaan mennessä voi tuntua kuin nukkuisi kehdossa.

Taitaa tulla monta jatko-osaa.

Sohvapinnoja

Olen asunut nykyisessä asunnossani 15 vuotta. Minulla on olkkarin ja keittiön ikkunoista hyvä näkymä Kemijoelle Ouunaskosken yläpuolelle. Lehdettömänä aikana itse jokikin vilahtelee sieltä täältä, mutta kesällä siitä ei näy vilaustakaan.

Muuttoaikana pystyn koti-ikkunastani tekemään satunnaisesti varsin mielenkiintoisia lintuhavaintoja. En ole kaiken aikaa nenälläni tahraamassa ikkunoita, mutta silloin tällöin vilahtaa silmiin jotain maininnan arvoista. Kiikari ei ole käden ulottuvilla, mutta 5-10 sekunnin päässä. Joskus olen pitänyt putkeakin jalustalla, mutta lintujen saaminen siihen on sen verran hidasta, että ne ehtivät mennä menojaan ennen kuin olen saanut kaikki suojukset pois linssien edestä. Linnut ovat vain hetken näkyvissä ennen kuin lentävät kiikarin tavoittamiin.

Olen alkanut kutsua haviksia sohvapinnoiksi. Iso osa kotoa tehdyistä havannoista todella tulee sohvalla istuen tai sillä maaten.

Mielenkiintoisia ovat tähän aikaa vuodesta petolinnut. Viime talvena sohvapinnaksi lensi monta kertaa varpushaukka, joka kierteli tarkkailemassa Aluehallintokeskuksen puistoa. Useamman kerran olen nähnyt ikkunasta muuttohaukan. Hienoin havainto siitä oli joitakin vuosia sitten. Istuin parvekkeella ja haukka lensi silmieni korkeudella Korkalonkatua pitkin eteläänpäin 10-15 metrin päästä. Eikä kamerasta  tietoakaan.

Juttelin vappuviikonloppuna Veikon kanssa ja tuli puheeksi olenko pannut sohvapinnat ylös. Eipä ole listaa niistä. Olisi ehkä voinut laittaa ne ylös. Montakymmentä lajia haviksia varmaan kertyisi.

Eilen aamulla silmiin osui hanhiaura. Kipaisin kiikarin ja havis muuttui aivan muuksi: Merimetsoja muuttomatkalla todennäköisesti jonnekkin Pohjois-Norjaan ja aurakin hajosi parveksi. En ehtinyt laskea lintuja tarkkaan, muttaan arvioni on, että parvessa oli 25 lintua.

Allaoleva kuva merimetsoista on kuvattu Tromssassa lokakuussa 2013. Merimetsoja kerääntyy kaupungin keskustan tuntumaan pesimäajan ulkopuolella. Kuva on otettu Ishavskatedralin alapuolelta. Taustalla on kaupungin keskusta ja satamaan tulossa Hurtigruten-alus Richard With, joka on nimetty varustamon perustajan mukaan.

081013_0953-2