Instagram

Muuan lähipiirini kuuluvan henkilö alkoi joitakin aikoja sitten höpöttämään minulle liittymisestä Instagarmiin. Olen Facebookissa, minulla on blogi ja oma kuvasivu, joka on ollut pari vuotta päivittämättömänä. Olen tähän asti pitänyt niitä minulle riittävinä  somettamisen muotoina.

Vähän toista viikkoa sitten laitoin kuitenkin sinne pienen painostamisen jälkeen ensimmäisen kuvan. Olkoot tämän kerran, mutta nyt netissä riekkuminen loppuu aivan varmasti tähän. Siinä päätöksessä pysyn (ainakin toivottavasti). Evästyksenä lähipiiriläinen välitti lastensa viestin, että paras olla laittamatta palveluun yhtä kuvaa enemmän päivässä. Kukaan ei jaksa katsella isoa päivityskuvamäärää pitkään.

Vaikka aikalailla vastentahtoisesti liityin instagramiin, se on oikeastaan vallan mielenkiintoinen paikka jakaa muiden katseltavaksi taivaanvanhoja kuvia, joita muissa palveluissani käyvät ovat nähneet tuskastumiseen asti. Olen hashtakien kautta saanut uusia katselijoita, joista suurin osa on ulkomaalaisia. Laitanpa tähän nyt taas kerran kuvan vappuaamuna 2014 otetusta kuvasta joutsenista Kutunivassa taustanaan Jerisjärvi ja Keimiötunturi. Sen olen tänään päivittänyt Instagramiin. Tilini löytyy nimellä juhanijalkanen.

SONY DSC

 

Mainokset

Kallista peltiä

Kadotin noin puolitoista kuukautta sitten 200-500 millisen putkeni vastavalosuojan. Olin kiertelemässä jalkaisin kotini lähellä katselemassa löytyisikö jotain kuvattavaa ja se oli pudonnut jonnekkin. Jostain syystä en kotiintullessani huomannut vastavalosuojan puuttumista. Seuraavan kerran lähdin samalle reitille kahden päivän kuluttua ja kotona huomasin ettei värkki ollut paikallaan. Kävelin muistini mukaan osapuilleen samaa reittiä kuin edelliselläkin kerralla. Välillä oli ehtinyt sataa lunta pariinkiin otteeseen. Eihän sitä enää löytynyt. Taitaa olla auraustraktorien jäljiltä jossan lumenkaatopaikalla.

Minulla on pari kaveria, joilla on sama lasi. Toinen on kertonut pudottaneensa suojan kerran, toinen lukuisia kertoja. Hän kertoi pahimmillaan rönynneensä kolmatta tuntia tunturissa ennen sen löytymistä. Häneltä sain vinkin sitoa vastavalosuoja ongensiimalla kiinni kalustekengän kiristinruuviin kiinni. Hänellä se oli jo jonkun kerran roikkunut sen siiman varassa.

Laitoin kyselyä Nikon-kuvaajien Facebook sivulle ja sinne alkoi tihkua viestejä samasta ongelmasta. Joku kertoi teipanneensa suojan kiinni joka kerran, kun käy kuvaamassa paikoissa, joissa sen putoaminen tietäisi varmaa menetystä. Liekö kyseessä jonkinlainen laitevika sinällään erinomaisessa objektiivissa.

_DSC7046Soitin katoamisen jälkeen kaikki googlettamalla löytämäni Suomen Nikon-myyjät. Kellään sitä ei ollut, voivottelivat vain tilannetta. Viimeiseksi soitin JAS-tekniikkaan ja siellä puhelimeen vastannut otti minut niin paljon tosissaan, että etsi vastavalosuojaa Euroopastakin, mutta ei löytänyt. Muut voivottelijat ilmoittivat hinnaksi 70-90 euroa. JAS:silta en enää viitsinyt kysyä hintaa heidän ilmoittaessaan tilaavansa suojan suoraan tehtaalta. Erinomaista palvelua. Sain vastavalosuojan tänään. Hinta on postikuluineen 132,14 euroa. Aika paljon 10 sentin syvyisestä ja 13 senttiä halkaisijaltaan olevasta max 50 grammaa painavasta pellin palasta.

Aamusoidinta Kilpisellä

Heräsin hyvissä ajoin maanantaina, toisen pääsiäispäivän aamuna. Kello oli vähän vaille seitsämän, kun menin ulos aamutupakalle. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli 17 astetta. Kuulin pikkutikan soidinnaputtelua kaupan suunnalta, mutta se loppui ennen kuin ehdin havainnollistaa linnun paikan.

Olen aina kertonut olevani äänivammainen. En pysty tunnistamaan lintujen laulua. Jostain syytä olen vuosien varrella oppinut erottamaan tikkojen koputuksen lajilleen. Niinpä olin varma tänäkin aamuna, että asialla oli juuri pikkutikka.

Lähdin aamupalalle ja palasin takaisin ulos kahdeksan maissa ja kuulin rummutuksen uudestaan ja nyt pystyin haarukoimaan missä lintu oli. Äkkiä sisältä kamera ja kiikari matkaan ja muutaman sadan metrin metrin päästä löysin linnun paukuttamassa sähköpylvään peltiä. Näinhän monet tikat ovat oppineet tekemään.

_DSC3115

Pikkutikka, dendrocopus minor, mindre hacjspett, lesser spotted woodpecker, kleinspecht, dvergspett

Ehdin kuvata koirasta pitkäänkin. Se sitten syystä tai toisesta lähti lentämään norjalaisten mökkikylälle päin.

Muutama kymmenen sekunttia myöhemmin näin silmäkulmasta toisen pikkutikan. Ensimmäinen ajatus oli, että kuinka se oli ehtinyt kiertää ympärini ja tuli aivan päinvastaisesta suunnasta paikalle pylvään läheiseen koivuun. Kuvasin sitäkin ja vasta sisällä kuvia siirtäessäni huomasin uuden linnun olleen naaraan, joka sitten lähti lentämään samaan suuntaan kuin, johon koiras oli mennyt.

_DSC3181-2-2Hyvää avio-onnea ja paljon poikasia pariskunnalle.

 

Kilpisellä

Olen välttänyt viimeiseen asti Lapin turistikeskuksia ruuhka-aikoina. Leville esimerkiksi minua ei saisi 100 gramman kappaleinakaan tähän aikaan vuodesta eikä oikein muulloinkaan. Pidän rauhallisesta olemisesta. Nyt vain tuli olo, että jonnekkin pitää päästä Rovaniemeltä ja Kilpisjärvi valikoitui kohteeksi. Oli siellä muitakin tuttuja.

Paikka oli täynnä norjalaisia niinkuin aina. He pitävät huolen ryyppäämisestä ja riekkumisesta, mutta pysyvät onneksi omissa porukoissaan. Suomalaiset ovat tulleet hiihtämään, eivät ryyppäämään. Norjalaisia on tähän aikaan paljon enemmän kuin suomalaisia vakituiset asukkaat mukaan lukien. Pitkänäperjantaina, joka on norjalaisten pääsiäisen kohokohta, kävin kaupassa. Sen ja huoltamon parkkipaikat olivat tupaten täynnä autoja samoin kuin tien vierustatkin. Silmiin osui vain yksi suomalainen rekisterinumero RUO-1. Kauppiaan auto.

Perjantaina ajoin alas katsomaan olisiko meren rannalla jo muutto alkanut. Variksia ja lokkeja lukuunottamatta ei näkynyt kolmessa tarkkailupaikassani muuttolintuja. Seuraana päivänä kuulin, että laskuvesialueella oli ollut lauantaina ristisorsia.

Skibotteniin on muuten avattu viime syksynä uusi kiehtova kahvila, Ruija, kirkon viereen. Sitä emännöi Kilpisjärveltä lähtoisin oleva suomalainen.

Kävimme lauantaina Muotkatakan  kohdalla Kilpiseltä tullessa oikealla olevan Leutsuvaaran laella. Kun kuvasimme maisemia, takaamme tuli maakotka korpin ajattamana. Homma kävi niin nopeasti, että en ehtinyt ottaa kameraa olalta ennekuin kotka painui rinteen taakse. Optimisti ehti kuitenkin saada sen kiikariinsa.

Alla pari kuvaa Leutsuvaaralta

 

 

Naivi juttu pääsiäiseltä

Taiskaa mukaellen

Kun ihmiskunnan aamu vasta alkoi sarastaa ja Lappi oli jättiläisten maana, _DSC2640Kaunis Malla-neito alkoi häitään valmistaa sulhasenaan nuori uljas Saana.

_DSC2658Kaikkialta kansaa saapui Haltiin juhlimaan ja kirkonkellot häitä alkoi soittaa

_DSC6987Silloin astui kirkkoon tumma Peltsa (Pältsa) Ruotsinmaan. Hän vaimokseen myös Mallan tahtoi voittaa.

….

On aikakaudet heidät tuntureiksi muuttaneet ja Kilpisjärven kasvattaneet Mallan kyyneleet.

Niiden kyyneleiden päältä on otettu kaksi kuvaa ja Pältsa on kuvattu Leutsuvaaran laelta. Se on kuvassa takana keskellä. Kaikki kuvat tänä pääsiäisenä.

 

Pikavisiitti Liminganlahdelle

Mökkireissulta palatessani pyörähdin Liminganlahdella ennen Jaanan ja Nikon luo menoa.

Kevät on sielläkin vielä sen verran alussa ettei tornille kannattanut mennä. Meren lahti oli vielä umpijäässä. Opastuskeskuksen taakse on levitelty siemeniä ja se on houkutellut paikalle merihanhia, joutsenia ja kurkia. Lähestyin lintuja varovasti, että pääsisin kuvausetäisyydelle. Välillä piti pysähtyä pitkäksi aikaa paikalleen, koska hanhiparvesta alkoi nousta päitä pystyyn. Pikkuhiljaa pääsin mieleiseeni kuvauspaikkaan melko kauaksi linnuista, joita sain sitten kuvata kaikessa rauhassa niiden häiriintymättä. Luotin 500-millisen lasin tehoon enkä mennyt lähemmäksi pelottelemaan lintuja lentoon.

_DSC2440Hanhia, kurkia ja joutsenia näkyi tien varressa Keski-Suomesta alkaen, mutta ne olivat aina paikoissa johon ei päässyt parkkeeraamaan autoa lähelle.

Jaana ja Niko ovat tietämättään ostaneet rivariosakkeensa meren rannalta lintujen muuttoreitin alta. Aamuisin talon yli lensi muuttavia joutsenia, hanhia ja suuriakin varpuslintuparvia, enimmäkseen kyyhkysiä.

Aamulla istahdan Citikkaan ja ajan pääsiäisen ajaksi Kilpiselle katsomaan kevään edistymistä siellä ja Lyngenvuonolla. Kilpisjärvellä nyt ei oikein voi vielä puhua keväästä muutoin kuin valon lisääntymisen vuoksi. Paras hiihtosesonki siellä on vasta alkamassa ja jatkuu pitkälle toukokuun puolelle. Huomenna illalla on luontokeskuksessa Tiina Törmäsen luontokuvaesitys. Olen netissä nähnyt paljon hänen kuviaan. Odotan mielenkiinnolla.

Hommia kesäksi

Maaliskuussa Rainer kävi kaatamassa viime kesänä sovitun mukaisesti puita mökkitontilta. Puolen hentaarin alalta kaadettiin 50-60 runkoa. En käynyt lauantaina kantoja laskemassa, mutta sitä luokkaa ne ovat. Kaikki tapahtui niin pikaisesti (noin kolmessa viikossa), että en ehtinyt näkemään puita lanssissa. Naapurien kertoman mukaan osa koivuista oli ollut tyvilahoja, mutta suurin osa terveitä puita. Kesällä katselimme Rainerin kanssa mitä kaadetaan. Sovittiin joitakin puita joihin ei kosketa, mutta muutoin työ jäi ammattimetsurin hoteisiin. Vielä ennen homman aloitusta Rainer soitti ja kysyi onko minulla vielä toivomuksia. Kerroin, että hän pihaharvennuksiin erikoistuneena metsurina on paljon parempi asiantuntija kaatosuunitelman tekemiseen kuin minä – anna mennä vain. Lauantaina kävin katsomassa mitä tontilla on tapahtunut. Kaikki oli tapahtunut sen mukaan minkä olin itsekin ajatellut. Hyvää työtä hän teki.

Allaolevassa kuvassa se paikka johon silmän on kauimmin totuttava. Varaston takana oli melkein läpipääsemätön tureikko, jossa kasvoi vain vanhoja koivuja ja jotain pensaikkoa. Nyt se on paljon avarampi. Arto ja Tuulakin kiittelivät, että heidänkin pihaansa pääsee aurinko paremmin paistamaan.

_DSC2169Männikkökankaaltakin on kaadettiin tuhtisti puita ja piha muuttuu paljon avarammaksi ja valoisammaksi. Siihenkin vaatii hetken aikaa tottuminen. Joka paikka on täynnä hakkuujätettä. Arto ja Tuula ovat jo käyneet hakemassa ylläolevan kuvan alueelta tuhdimmat koivun oksat polttopuiksi. Loput saavat jäädä sinne maatumaan ötököiden hyödynnettäviksi; siellä kun ei kukaan kulje. Sekä Arto että Enssi tiesivät joitakin henkilöitä, jotka voisivat hakea mäntyjen oksista polttopuuksi kelpaavat itselleen. Minulla on lähiajoiksi aivan nokko poltettavaa ja lisäksi helpottaa minun ensi kesääni, jos joku vie niitä vähemmäksi. Loppujen korjaamaminen on alkukesän urakka. On ollut puhetta niiden viemisestä Kurensaaren sillan pielessä vuosittan poltettavaan juhannuskokkoon.

_DSC2171Kaikki lahot koivut, jotka eivät vaaranna rakennuksia jätettiin pystyyn. Lisäksi iso osa koivuista katkaistiin metrin, puolentoista kantoihin ötököiden järsittäväksi.

Lähiaikoina alkaa sitten rakennuksien remontti. Kaikki on katsottu jo viime kesänänä. Mökin katto on pieneltä osin notkahtanut. Siltä alueelta katto revitään auki ja kattotuolit korotetaan. Saunan pylväiden lahoamassa olevat tyvet uusitaan ja saunan alla olevia betonipylväitä suoristetaan. Lisäksi muuta pikkuhommaa. Tietää taas rahan menoa urakoitsijan syksyisen arvion mukaan 6-7000 euroa. Takkiin tuli puukaupassakin. Erikoistuneiden metsurin ja traktorimiehen (kuljetti rungot lanssille) palkkiot eivät riitä lähellekkään kattamaan puunmyyntituloja, mutta enhän sitä ansaintamielessä tehnytkään.