Iltapäivällä monenlaista seurattavaa

En ole varsinainen urheiluhullu, mutta tykkään katsoa urheilua eri muodoissaan. En paina mieleeni voittajien nimiä enkä voittoaikoja. Ne eivät minua kiinnosta. Kilpailun draama kiehtoo. Kuka on paras ja miksi ja kuka parhaaksi ehkä oletettu epäonnistuu ja miksi niin käy.

Katsoin molemmat suurpujottelun lähdöt suorina lähetyksinä. Marcel Hirscher voitti. Ylihuomenna tuskin muistan hänen voittoaan. Kakkosta ja kolmosta en muista enää nytkään.Kolmas taisi olla joku norjalainen.Sijoituksilla ja sijoittujilla ei minulle mitään merkitystä. Olen kuitenkin nähnyt parempaa tositeeveetä kuin väkisin väännetyt viidakkoseikkailut pystyvät koskaan tarjoamaan.

Asun paikassa, jossa kulkee hälytyajoneuvoja kaiken aikaa. Terveyskeskus on muutaman sadan metrin päässä ja sieltä lähtevät ambulanssit  hältysäänet kaikuen ikkunani alta. Samoin poliisilaitos on kadun toisella puolella ja ei sieltä aina lähdetä hiljaa liikkeelle. Olen tottunut hälytysajoneuvojen ääniin enkä kiinnitä niihin enää mitään huomiota.

Suurpuikan ja naisten ampumahiintoviestin väliin jäi kolmisen varttia aikaa ja olin siinä välissä ajatellut tekeväni itselleni ruokaa ja teinkin. Huomasin vasta keittiössä, että kulmakunta on täynnä hälytysajoneuvojen sinisiä vilkkuvaloja. Entisessä maaherraan virka-asunnossa Kemijoen törmällä oli tulipalo.Ruoanlaiton lomassa seurasin tilannetta ja otin keittiön ikkunasta muutaman kuva. Hälytys oli tullut Lapparin mukaan kahden maissa. Kello on nyt vartin yli kuusi ja palokunta näyttää poistuvan paikalta. Ampumahiihtoviestinkin aikaan piti muutaman kerran nousta katsomaan ikkunasta tilannetta.

_DSC1603.jpg

Mainokset

Syrjinnän tynkääkö?

Tuskinpa vain.

Metsähallitus haki kausityöntekijöitä Kilpisjärven, Pallaksen ja Ylläksen luontokeskuksiin. Työ olisi ollut 15.2.-30.4. Pallaksella ja Ylläksellä ja 15.5. asti Kilpiksellä. Olisi ollut itselleni mainiot ajankohdat.

Hain kaikkia paikkoja ja kaikista tuli vastauksena, että en kuulu haastateltavien joukkoon. Olen käynyt Pallaksella ensimmäisen kerran 70-luvulla, Kilpiksen ensimmäiset vaellukset olivat 80-luvulla. Ylläs on uudempi tuttavuus, mutta olen retkeillyt sielläkin paljon. Tunnen nämä kaikki alueet. Kaikilla alueilla olen liikkunut paljon viimeisten vajaan 20 vuoden aikana aktiivisesti ja tunnen ne ja niiden olosuhteet.

Edellisen kirjallisen työhakemukseni olen tehnyt 1974 Hotelli Tahkovuoren respaan. Sen paikan sain. Sen jälkeen työpaikkani ovat määräytyneet minulle esitettyjen pyyntöjen mukaan. Olisiko ollut vika hakemustaidon puutteesta. Ilmoitin kaikissa hakemuksissani rehellisesti, että englannilla pärjään, mutta sujuvaa se ei ole. Sujuva englanti oli yksi edellytys.

Paikalliset hakijat menivät oletettavasti etusijalle.

Hakemuksieni syy oli, että olen käynyt kaikissa näissä opastuskeskuksissa kymmeniä kertoja pikaisesti. Olisin halunnut nähdä koko jutun sisältä käsin. Mitä se keväinen turismi näissä paikoissa todella on. Rahalla ei ollut mitään merkitystä. Pärjään vallan mainiosti eläkkeelläni.

Olen vieraillut paljon Lapin ulkopuolisissakin luontokeskuksissa. Salamajärven kansallispuistossa Keski-Pohjanmaalla olen nähnyt miehen töissä. Hän toimi keskuksessa yrittäjänä. Muita miehiä en niissä ole koskaan tavannut.

Mitähän 66 vuoden ikä vaikuttaa.

Yöunet eivät mene, mutta tunnustettava on, että himpun harmittaa. Olisivat voineet olla mielenkiintoisia hommia. Olisin nähnyt kunnolla kevätsesongin paikan päältä.

Tapana on, että jokaisessa postauksessani on joku kuva. 2013 heinäkuun alussa otettu kuva Pikku-Mallan laelta Saanalle. Etualalla uuvanoita. Kuvankäsittelytaito on ainakin himpun kehittynyt noista ajoista.

img_6434-1

 

Monenlaista uutta oppimassa

Vanha kuutisen vuotta  vanha läppärini ja ennenkaikkea noin 15 vuotta vanha pöytäkoneeni ovat tulleet aika lähelle loppujaan, prosessoroiden vääntö loppuu. Antti on tehnyt ansiokasta surffailua netissä etsiäkseen minulle uuden läppärin. Ainoa ehto oli 17 tuuman näyttö. Olin edellisenä viikonloppuna Oulussa muuttamassa Jaanaa ja Nikoa ensimmäiseen omaan asuntoonsa. Antti soitti ja kysyi voisiko hän tehdä tarjouksen Joensuun Giganttiin muutaman kuukauden esittelykäytössä olleesta noin 1200 euron Lenovosta. Sovittiin ehdot. Antti tarjosi 750 euroa ja kaupat hän sopi 800 euroon. Myyjän pyynti oli 900 euroa. Pelikoneeksi tarkoitettu läppäri, jossa vääntöä löytyy grafiikan pyörittämiseen yllin kyllin. Torstai-iltana kone saatiin kotiin. Ilman Anttia en olisi selvinnyt tiedostojen, sähköpostien yms siirroista tälle koneelle.

Tänään olen omin nokkineni koettanut saada konetta näköisekseni. Paljon on vielä tekemistä ja opeteltavaa. Seuraavaksi galibroin näytön. Minulla on pöytäkoneessa varsin tuore näyttö, mutta tässä myllyssä näen ensimmäisen kerran, että näytön väri yms ei vaikuta siihen mistä näyttöä katselen. Se on kaikista kulmista samanlainen.

Olen käyttänyt jo vuosien ajan kuvankäsittelyohjelmia Lightroomia ja Photoshoppia. Olen ollut yliopistolla Irma Varrion ja Ari-Matti Nikulan kuvankäsittelykurssilla. Nyt on käyty läpi Lightroomia ja muutamilla tapaamisilla on tullut selväksi, että en jälkimmäisen mahdollisuuksista ole tiennyt kuin jotain pintaa. Photariin asti ei vielä ole päästy. Tiistai-ilatana käsittelin Ari-Matin avustukselle allaolevaa kuvaa. En tallentanut sitä vaan yritin tänään päästä samaan lopputulokseen. Kuva on otettu Kiilopään laelta pitkällä putkella ja alkuperäisenen kuva oli varsin vaalea johtuen ilman kosteudesta.

130916_8780