Olen opetellut perhonsidontaa 70-luvun loppupuolella Ivalossa. Opettajana oli Heikki, joka opetti myös kalastustapoja. Perhokalatus kiinnosti jo 60-luvulla, mutta opettajaa ei löytynyt. Kirjoitin kirjeenkin silloiselle perhokalastusgurulle Valtter Aunesluomalle. Sain vastauskirjeen häneltä, jossa hän kehoitti ottamaan yhteyttä paikallisiin perhoilijoihin, mutta en tiennyt Saarijärveltä yhtäkään sitojaa enkä perhokalastajaa.

Sattuma toi sitten Ivalossa harrijoella vastaan Heikin, jonka kanssa alkoi tiiviskin yhteistyö. Sain häneltä ensimmäiset materiaalit sitomiseen, alkuopetuksen sitomiseen ja Heikki teki minulle ensimmäisen perhovapani (se on muuten vieläkin tallessa). Kaikki materiaalit olivat silloin kiven alla ja muistaakseni osa materiaaleista tilattiin kimpassa Briteistä.

Ouluun muuton jälkeen sidonta jatkui vähän aikaa, kalastus lopahti. Rovaniemelle muuton jälkeen molemmat jatkuivat hetken aikaa. Kuvaushommat veivät ajan ja kalastus unohtui.

15 vuoden jälkeen voi muistaa pyörälläajon, mutta ei perhosidontaa. Kaikki pitää aloittaa alusta. Ei kertakaikkiaan muista vanhoja rutiineita. Eksyin vähän aikaa sitten Feissarissa perhonsidontasivulle. Muutamia päiviä seurasin sidontoja siellä ja päätin yrittää omiakin taitoja elvyttää. Vaikeaa, vaikeaa. Ylläoleva on perusklassikko Red Tag, joka on simppelein mahdollinen sidos. Yhdeksäs sidos alkaa olla jo sinne päin. Kaukana kuitenkin alkuperäisestä. Harjoitukset jatkuvat.