Ruokinnalla

Flunssarokotuksesta ei tänä vuonna ollut hyöyä. Jo viime viikonloppuna alkoi yskä ja nokka tippumaan. Tiistaiaamuna oli jo lämpöä ja neljä päivää makasin sohvalla vilttien alla tai sängyssä. Tämäkin päivä olisi ollut hyvä jatkaa samaan malliin, mutta keittiöstä paloi neonputki ja Oukun ruokinta oli ollut einestä vailla maanantaista asti. Oli lähdettävä.

Viitisentoista astetta pakkasta ja hyytävä tuuli siihen päälle. Holotna oli.

Automaatit eivät olleet juurikaan vajonneet. Liekö Kauppiset käyneet täydentämässä niitä vai joku muu. Kamerat eivät nyt olleet matkassa. Oli kirkas, hyvävaloinen päivä. Kaikki vakiolajit olivat paikalla. Hömpät pyörivät totutusti jalkojen välissä automaatteja syöttäessäni.

En tänä talvena ole käynyt täydentämässä eineitä näkemättä puukiipijää. Nyt se kuitenkin tuli automaattien kimpussa hääräillessäni aivan viereen, noin puolentoista metrin päähän männyn rungolle häiriintymättä touhuistani vähääkään. Ei kaduttanut kameroiden puute. Ei käsivarren mitan päästä saa 500-millisellä kuvaa.

Kuvana nelisen vuotta vanha ”piilokuva” kiipijästä.

SONY DSC

Mainokset

Lähimatkailua

Toissa perjantaina oli Optimistin kanssa treffit Ylläksellä. Majapaikaksi olimme valinneet ensimmäistä kertaa Ylläksen Yöpuun. Harvoin olen tällä sivulla mainostanut jotain paikkaa, mutta nyt sen teen. Tähän aikaan vuodesta hinta/laatusuhde on enemmän kuin paikallaan. Mökki oli ehkä paras, jossa olen koskaan yöpynyt. Isäntäväki oli todella mukavaa porukkaa ja Vesalla oli tähän aikaan vuodesta aikaa pitkiinkin juttutuokioihin.

Ensimmäisenä aamuna näimme ikkunasta kuusitiaisen, joka oli toinen tämän vuotinen Tiiraan ilmoitettu havainto Kolarista. Vesa kertoi nähneensä sen jo aikaisemmin vilaukselta, mutta ei ollut varma havainnostaan. Kuvaa emme veijarista saaneet yrityksistämme huolimatta.

Rovaniemellä oli satanut lunta ja sulanut ja satanut ja sulanut, Ylläksellä oli täysi talvi. Lunta kolmisenkymmentä senttiä ja puissa kunnun tykky. Kelit vain olivat niin suttuiset, että kuvaaminen ei houkuttanut ensimmäiseenkään otokseen.

Sunnuntai-iltana ajelimme Rovaniemelle pariksi päiväksi ja keskiviikkoaamuna matkaa jatkettin Saariselälle suuntana Kaamos Jazz ja Inarin Camera Borealis. Torstaina käytimme ison osan päivästä Kiilopään alarinteellä koivikossa etsien riekkoja kuvattavaksi. Yhdet jäljet löysimme, mutta emme yhtään lintua. Kuvasimme kuitenkin pikkupuroa tien varressa. Pitkästä valotusajasta johtuen lumisade näkyy kuvassa suttuna.

_dsc6484-2Iltapäivällä oli vuorossa pakollinen käynti Kaunispäällä kaarnikkaleivoskahvilla. Tunturi oli juuriaan myöten paksussa pilvessä. Kuvan auto on ihan oikeasti tiellä vaikkei sitä kuvasta heti huomaakkaan.

_dsc6549-2Illalla oli jazzien aloituskonsertti. Ensimmäisenä lavalla oli Downtown Dixie Tigers, joka on perustettu jo 50-luvun lopulla ja vielä on mukana kaksi perustajajäsentä. Konsertissa oli kuvaaminen sallittua ja kokeilin D500:n hämäräkuvausminaisuuksia. ISO6400 tekee jonkin verran kohinaista kuvaa, jonka pystyy kuvankäsittelyssä aika hyvin poistamaan, mutta ei kuvista seinän kokoisia suurennuksia pysty tekemään. Yksi kameran kanssa touhuvista oli Jazzrytmit-verkkolehden kuvaaja, jonka kanssa juttelimme ja joka antoi auliisti hyviä vinkkejä konserttikuvaamiseen.

_dsc1008-2Toisena esiintyjänä oli Paula Koivuniemi. Heti aluksi hänä pahoitteli, että on kovin kaukana oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Turhaan epäröi. Hän esitti vanhoja jazzstandardeja hienosti. Ei toki malttanut pysyä täysin annetussa aiheessa ja pari omaa hittiä mahtui mukaan. Encorena esitetty Mari Rantasilan Vain Rakkaus pelkän vibrafonin säestyksellä pani kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä.

_dsc1119-2Perjantaina ajelimme pikkuhiljaa Inariin tuttuun Kultahoviin. Iltapäivän käytimme Juutuanjoen alakosken kuvaamiseen laajakulmalla ja harmaasuotimella. Mukana olisi pitänyt olla pitkä putkikin. Suvannossa oli naaraspukuinen alli välillä ihan kuvausetäisyydellä. Kuva on ihan oikeasti värikuva, joka on otettu muutama päivä ennen auringonlaskua reiluksi kuukaudeksi. Jäljistä päätellen minkki on käynyt saalistamassa harreja tai taimenia.

juutualalkoskiLauantaina katseliime hienoja kuvia ja illalla Sajoksessa oli Kaamos Jazzin luontokuvakonserrti. Ensimäisenä Iiris Rautio ja Veikko Hakkaraisen trio taustanaan seinän kokoisella screenilla Pertti Turusen kuvia.

Joskus, kun vähiten jotain odottaa, törmää helmeen. Toisena esiintyjänä oli Niilla Holmberg ja Suvvabojat (valitettavasti koneessani ei ole saamen kirjaimia, mutta jotain tämän tapainen bändin nimi on). Tauolla kävi mielen vieressä ehdottaa syömään lähtemistä ja ettemme emme jäisi kuuntelemaan joikuja. Onneksi en avannut suutani. Niilla porukoineen esittikin huikeaa rokkia saameksi. Niillalla on upea ääni, joka korostui erityisesti hitaissa kappaleissa. Musiikki vei mennessään niin, että Rikkosen Martin kuvat taustalta jäivät melkein kokonaan näkemättä.  Uskomaton esitys.Niilla oli minulle tuntematon kaveri. Googlettaminen kertoi paljon. Hänet on palkittu moneen kertaan eri asioista. Hänet on vasta valittu vuoden saamelaiseksi. Lauantain jälkeen hänen seuraava konserttinsa oli maanantaina Lontoossa. Huh. Reilu parikymppinen kaveri.