Ruskaretkellä, osa 2


Skaidista matka jatkui Karasjoen kautta Suomeen ja Ivalon lähellä olevaan lomakylään.

Matkalla pysähdyttiin siellä täälä ihailemaan maisemia ja kuvailemaan. Taas kerran kävi ilmi, että Norja on kiinni sunnuntaisin. Kahvia saimme vasta Suomessa Karigasniemellä 180 kilometrin ajon jälkeen. Skaidin hotellissa oli muuten poikkeuksellisen hyvä aamupala. Hotelli on ilmeisesti liettualaisten omistama eikä kukaan henkilökunnasta puhu norjaa, vain englantia. Siitä huolimatta hotelli saisi arvostelussani kaikilta osin, hinta mukaanlukien, aika monta tähteä.

110916_8857-3Pidemmän paussin pidimme Lakselvin pohjoispuolella Stabbursnesin luonnosuojelualueella. Siellä pitää päästä käymään ”sesonkiaikaan”. Paikalla olleiden opastaulujen ja Norjan lintupaikkaoppaani mukaan aluella pysähtyy ruokailemaan molempina muuttoaikoina kymmeniä tuhansia kahlaajia ja vesilintuja. Nytkin paikalla oli kymmeniä haahkoja, koskeloita, mustalintuja, sinisorsia ja muita vesilintuja ja tietysti yksi merikotka. Maakotkan olimme nähneet Kautokeinon ja Altan välillä.

Ivalon lähelle Ukonjärven lomakylässä huomasimme, että minä olin tehnyt töppäyksen majoitusta varatessani ja maksaessani. Lomakylässä on kohtuuhintaisia laadukkaita mökkejä, mutta olin painanut Bookingissa väärää namikkaa. Mökki oli halpa ja varustus sen mukainen. Siellä ei ollut mitään mukavuuksia vessaa (noin sadan metrin päässä), telkkaria, kunnon keittomahdollisuutta, lämmintä vettä jne. Jääkaapi kuitenkin oli. Lämmin se mökki oli. Ensin meinasi ……… mutta Optmisti oli taas kerran paremmalla tuulella ja pikkuhiljaa minäkin rauhoituin ja loppujen lopuksi meillä oli kaksi varsin mukavaa iltaa takkatulen ääressä ristisantehtävien ratkaisuissa kilpaillessa. Kolmanneksi yöksi saimme paremmin varustellun rivitalon pätkän.

100916_8885-3Ensimmäinen päivä Inarissa oli sateentuhnuinen ja sumuinen. Päätimme jo aamulla, että ensimmäinen kohde on Kaunispään laen perinteiset munkkikahvit. Tunturialue oli jo alhaalta lähdettäessä sumun peitossa eikä laella nähnyt juuri omaa kättään pidemmälle. Kävimme sen jälkeen Tankavaaran luontokeskuksessa ja kiersimme läheisen luontopolun, jonka varrelta yhytimme matkan kolmannen hiiripöllön. Oheinen kuva on kuitenkin Kautokeinon ja Altan väliltä ihmisistä täysin piittaamattomasta ululasta. Pysäköintialueella oli meidän lisäksemme 3 oletettavasti japanilaista, joita pelkäämättä pöllö jatkoi myyränpyyntiään ja kävi välillä parinkymmenen metrin päässä langoilla istumassa.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s