Ruskaretki, osa 3

Eläkeläisellä on taas pitänyt reilun viikon ajan sen verran vipinää, että en ole ehtinyt jatkaa retken bloggaamista. Osa ajasta kului Oulussa tyttären ja vävykokelaan luona ja osa taas Saarijärvellä hoitamassa asioita.

Matka alkoi taas Kaunispään huipulla kahvilla, mutta nyt ilman munkkeja. Sieltä ajoimme Kiilopäälle. Tarkoitus oli etsiä kiirunoita kuvattavaksi. Turha reissu. Nousimme tunturin päälle kiertoteitä välttääkseemme ennakoitua suuremmat turistimäärät. Olisi pitänyt nousta Kaunispäästä pohjoiseen olevalle Urupäälle, josta niitä olisi voinut löytyä. Kuvassa 200 millisellä otettu kuva Suku- ja Korkeanattasista.

130916_8775-3Matka jatkui seuraavana päivänä Pyhälle, jossa oli tarkoitus viettää Optimistin loppuloma. Matkalla sinne oli yksi pidemmän aikaa vaatinut pysähdys.

Olen pyörinyt nelisenkymmentä vuotta Lapissa, mutta Sompion luonnonpuisto on jäänyt käymättä. Sinne on vain kaksi mahdollisuutta päästä. Reitti Nattasten välistä Urho Kekkosen kansallispuistoon tai Pyhä-Nattaselle nouseva reitti.

Toivottavasti kaikki ruskaturistit jättävät runsain mitoin rahaa paikallisille. En osannut ennakoida, että meidän pitäisi jättää auto parin kilometrin päähän reitin alkupaikasta. Väkeä oli kuin Levin hiihtohissijonossa. Olisikohan keväällä telkkarissa esitetty luonto-ohjelma lisännyt kiinnostusta. Minuunhan sellainen ei vaikuta, eihän.

140916_8761-3Käynti kannatti kaikista hei, hei huuteluista huolimatta. Muhkeat maisemat ja upeat kalliomuodostelmat tunturin laella.

 

Mainokset

Ruskaretkellä, osa 2

Skaidista matka jatkui Karasjoen kautta Suomeen ja Ivalon lähellä olevaan lomakylään.

Matkalla pysähdyttiin siellä täälä ihailemaan maisemia ja kuvailemaan. Taas kerran kävi ilmi, että Norja on kiinni sunnuntaisin. Kahvia saimme vasta Suomessa Karigasniemellä 180 kilometrin ajon jälkeen. Skaidin hotellissa oli muuten poikkeuksellisen hyvä aamupala. Hotelli on ilmeisesti liettualaisten omistama eikä kukaan henkilökunnasta puhu norjaa, vain englantia. Siitä huolimatta hotelli saisi arvostelussani kaikilta osin, hinta mukaanlukien, aika monta tähteä.

110916_8857-3Pidemmän paussin pidimme Lakselvin pohjoispuolella Stabbursnesin luonnosuojelualueella. Siellä pitää päästä käymään ”sesonkiaikaan”. Paikalla olleiden opastaulujen ja Norjan lintupaikkaoppaani mukaan aluella pysähtyy ruokailemaan molempina muuttoaikoina kymmeniä tuhansia kahlaajia ja vesilintuja. Nytkin paikalla oli kymmeniä haahkoja, koskeloita, mustalintuja, sinisorsia ja muita vesilintuja ja tietysti yksi merikotka. Maakotkan olimme nähneet Kautokeinon ja Altan välillä.

Ivalon lähelle Ukonjärven lomakylässä huomasimme, että minä olin tehnyt töppäyksen majoitusta varatessani ja maksaessani. Lomakylässä on kohtuuhintaisia laadukkaita mökkejä, mutta olin painanut Bookingissa väärää namikkaa. Mökki oli halpa ja varustus sen mukainen. Siellä ei ollut mitään mukavuuksia vessaa (noin sadan metrin päässä), telkkaria, kunnon keittomahdollisuutta, lämmintä vettä jne. Jääkaapi kuitenkin oli. Lämmin se mökki oli. Ensin meinasi ……… mutta Optmisti oli taas kerran paremmalla tuulella ja pikkuhiljaa minäkin rauhoituin ja loppujen lopuksi meillä oli kaksi varsin mukavaa iltaa takkatulen ääressä ristisantehtävien ratkaisuissa kilpaillessa. Kolmanneksi yöksi saimme paremmin varustellun rivitalon pätkän.

100916_8885-3Ensimmäinen päivä Inarissa oli sateentuhnuinen ja sumuinen. Päätimme jo aamulla, että ensimmäinen kohde on Kaunispään laen perinteiset munkkikahvit. Tunturialue oli jo alhaalta lähdettäessä sumun peitossa eikä laella nähnyt juuri omaa kättään pidemmälle. Kävimme sen jälkeen Tankavaaran luontokeskuksessa ja kiersimme läheisen luontopolun, jonka varrelta yhytimme matkan kolmannen hiiripöllön. Oheinen kuva on kuitenkin Kautokeinon ja Altan väliltä ihmisistä täysin piittaamattomasta ululasta. Pysäköintialueella oli meidän lisäksemme 3 oletettavasti japanilaista, joita pelkäämättä pöllö jatkoi myyränpyyntiään ja kävi välillä parinkymmenen metrin päässä langoilla istumassa.

 

 

Ruskarekellä

Jokavuotinen ruskaretki tänä vuonna pari päivää normaalia pidempänä. Optimistin kanssa oli tapaaminen Hetassa Jussan Tuvassa, jossa oltiin ensimmäinen yö. Syötiin todella maukas rautuannos ja painuttiin hyvissä ajoin nukkumaan. Varhain aamulla lähdettiin matkaan. Minun Sitikkani jäi hotellin pihaan ja reissua jatkettiin Optimistin autolla.

Alkumatkalla ei voinut puhua ruskaretkestä. Ruskaa ei ollut ja lehtiruoste oli  pudottanut koivujen lehdet aikoja sitten. Lähellä Altaa alkoi ruskaa näkymään.

20160910_113133Ensimmäinen pysähdyskohde oli Juhl´s hopeatakomo Kautokeinossa. Vaikuttava paikka, jonka rakentaminen on vienyt 50 vuotta. Paikassa järjestetään opastuskierroksia, jossa on mahdollista saada opastus suomenkin kielellä. Meille sattui oppaaksi perustajien tytär, joka puhui niin ymmärrettävää norjaa, että minäkin ymmärsin lähes kaiken. Isä ja äiti ovat liian vanhoja toimimaan enää aktiivisesti yrityksessä, mutta heidän henkensä ja ajatuksensa ovat edelleen yrityksen toiminnan perusta. Kannattaa käydä katsomassa ja kuuntelemassa.

100916_8927-3Seuraavaksi oikeastaan retken tämän mutkan tarkoitus. Olemme molemmat käyneet Altassa monta kertaa. Kummallakkin on jäänyt käymättä Hjemmeluftin alue, jossa on yli 3000 kivipiirrosta usean tuhannen vuoden takaa. Aluetta kiertää 3 kilometrin reitti. Osa kivipiirroksista on värjätty joskus 1970-luvulla, muttta nyt värjäyksiä ollaan pikkuhiljaa poistamassa. Autenttisuus palaa, mutta piirrosten jälkien näkyminen vaikeutuu, jos valaistus ei ole sopiva.

Matkaa jatkettiin yöksi Skaidiin Sennalandetin upean tunturiylängön kautta. Tarkoitus oli laittaa tähän pari videopätkää, mutta toiminnon saamiseksi olisi pitänyt maksaa USD 35 lisää palveluun Olkoon.