Valo petti


Kävin tänään kevään ensimmäisellä koko päivän havisteluretkellä. Sen verran aurinko paistoi, että hankien vahvistama säteily kuumottaa nyt kasvoja.

En paljon uusia lajeja löytänyt. Jängislahdella oli kaksi hyyppää, viiden kirvisen parvi, kevään ensimmäinen västäräkki ja kaksi suopöllöä kiertelemässä.

Niskanperältä löytyi sitten kummastelun aihe. Peltojen takana koivun oksalla istui aivan oudon näköinen petolintu. Se oli selin minuun. Aivan liian kaukana kuvattavaksi. Kaukoputken suurimmalla zoomilla sitä tarkkailin parikymmentä minuuttia. Selkä oli mustan ja valkoisen kirjava. Pää melkein kokonaan valkoinen isoilla mustilla poskilaikuilla, pyrstö melkein musta ja kärkivyö valkoinen. Kävin välillä selaamassa kahta mukanani ollutta lintukirjaa ja välillä tuijottamassa putkeen. Ei tällaista ole olemassakaan. Lintu vaihtoi kerran paikkaansa pensaiden takana ja istui uudestaan minuun nähden aivan samaan asentoon ja näytti edelleen kummalliselta. Sitten se lähti lentoon ja näin sen selvästi lähempää.

120416_3565-3Ohuen pilvikerroksen läpi paistanut aurinko osui syystä tai toisesta linnun selkään sellaisessa kulmassa, että muutti sen värityksen aivan ihmeelliseksi. Lennossa linnun värit selkää myöten näyttivät oikealta. Yllä olevassa kuvassa se nyt sitten on: Rovaniemelläkin muuttoaikaan varsin tavallinen vanha naaraspiekana. Se kierteli aikansa peltojen yllä, haki korkeutta ja häipyi sitten jatkamaan muuttomatkaansa pohjoiseen.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s