Etelässä

Olin muutaman päivän Jaanan ja Nikon luona Oulussa.

Sunnuntaina kävimme porukalla Virkkulan tornissa ja Liminganlahden opastuskeskuksessa. Ehdimme sinne hyvissä ajoin ja Rovaniemeläiset tulivat pitkoksilla vastaan, kun lähdimme lämmittelemään ja katsomaan Jorma Luhdan esitystä.

Torni oli jo ennen rovaniemeläisiä täynnä. Paikka on kyllä uskomaton. En ole käynyt PPLY:n sivuilla katsomassa kuinka paljon siellä silloin oli vesilintuja, mutta meri tuntui olla niitä täynnä. Satoja tukkakoskeloita ja taveja ym.

Taas kerran pääsin kuvaamaan tornin läheltä mustapyrstökuiria.

240416_4048-3Maanantaina tuuli enemmän kuin navakasti. Kävin kuitenkin tornissa. Kun menin sinne, olin yksin ja kun lähdin sieltä, olin yksin. Paikalla kävi pari nuorta miestä putkineen, mutta eivät viihtyneet kuin varttitunnin. Tuuli oli niin kova, että välillä piti pitää kiinni putkesta, että se olisi pysynyt pystyssä. Minä sinnittelin tunnin. Sitten oli pakko lähteä pois.

Tänä aamuna ajelin Tornion kautta kotiin. Päämääränä oli käydä ostamassa Systembolagetista vappuviinit ja tutustua ensimmäistä kertaa Ala-Raumon peltojen lintuihin. Tiesin osapuilleen mitä odottaa, mutta tarjonta oli parempaa kuin oletin.

Hanhia, joutsenia, kurkia, kuoveja ja hyyppiä oli joka paikassa. Tien varressa oli kolme autoa ja pysäytin omani jonon jatkoksi. Paikalla oli ennestään tuttu Matti. Aikamme turisimme ja seurasimme hanhien ja yhden merikotkan lentoa. Matti neuvoi paikan, jossa on edelleen ristisorsa. Ajoin sinne ja sorsa löytyi kaukana kuvausetäisyyden takana. Jäi siihen hetkeksi katselemaan ja pian muuttohaukka ajoi paikalliset lokit lentoon, syöksyi parven läpi, mutta ei saanut saalista. Matti kuvasi Tiiraan samassa paikassa saman haukan lokkien keskellä. Minä en edes ehtinyt tarttua kameraan. Kuvassa kurki ja joutsen samalla viljalaarilla.260416_4287-3

Harmi. Pixmania on aikaisemmin toimittanut kaksi, kolme kertaa sieltä ostamani tavarat muutaman päivän sisällä lentorahtina. Aikaisemmassa postauksessa mainitsemani 200-500 millinen tele on vasta tänään (toista viikkoa tilauksesta) lähtenyt Briteistä, mutta ei lentorahtina vaan se on pakattu rekkaan ja toimitusajaksi ilmoitettin 2.5. Soitin kuljetusfirmaan ja pyysin nopeuttamaan toimitusta. Ei onnistunut. Putki on 2.5. vasta Helsingissä. 3. tai 4.5. Rovaniemellä. Ei auta. Varangin reissulle en sitä saa matkaan. Tarkoitus oli mennä sieltä suoraan Tromssaan, mutta taidan ajaa mutkan Rovaniemen kautta. En malta odottaa kokeilua.

Mainokset

Saapas nähdä

Marraskuisen valasretken jälkeen olen etsinyt itselleni uutta kameraa. Silloin huonoissa, sateisissa ja hämärissä otetuista noin 1400 kuvasta jäi jäljelle satakunta kuvaa, jotka ovat lähinnä muistokuvia. Alle kymmenen on käyttökelpoisia.

Olen koko digijärkkäriajan käyttänyt Sonya. Valinnan perusteena oli alunperin niiden runkoon rakennettu vakain. Optiikka oli halvempaa; ei ole tarvinnut jokaisen objektiivin kanssa maksaa tärinän vaimennuksesta. Menossa on kolmas runko. Yksi on mennyt jälkikasvulle ja kaksi on edelleen käytössäni.

Haaveilin täyden koon kennon kamerasta. Juttelin marraskuussa Sonya käyttävän ammattikuvaajan kanssa, joka kertoi stilkuviin voivansa käyttää ISO 12.800 ja samaan hengenvetoon kehui kuvanneensa kohinatonta videota ISO 25600 arvolla. Tiedän Sonyn kalliimpien runkojen hyvistä arvoista, mutta ne maksavat maltaita. Lisäksi niihin siirtyminen olisi vaatinut optiikan uusimista. Tähän ryhmään Sonyn putkivalikoima on rajallinen.

Olen ollut erittäin tyytyväinen tähän astiseen valintaani ääriolosuhteita lukuunottamatta. Sony on hyvä kameramerkki. En vain oikein jaksa ymmärtää miksi se ei hyödynnä osaamistaan täyden koon kennon kameroiden kohinan poistossa myös harrastaja- tai semiprokameroissan. Vasta julkistetutkin croppikamerat saavat moitteita suurten ISOjen käytöstä muita merkkejä paljon enemmän.

Netissä on lukematon määrä erilaisia kameratestejä, joita olen viimeisten kuukausien aikana käynyt selailemassa. Parhaana pidän digital photography rewiew-sivustoa. Siinä voi panna oikeastaan kaikki markkinoilla olevat kamerat vertailuun keskenään kaksi kerrallaan.

Viikonloppuna tein päätöksen. Luovuin täyden koon kennoista. Rahaa pitää säästää mökkiremonttiin. Vertailin ja vertailin pitkin talvea kameroiden ominaisuuksia ja eri tarjoajien hintoja. Loppukisaan jäivät Canonin Eos 80D ja Nikonin D7200, joka vei em. sivuston kohinavertailussa mielestäni voiton. Muutoinkin sen ominaisuudet tuntuivat paremmilta. Kittilinssinä on Nikkor 18-105. Siitä en testejä löytänyt. Paketin ostin Rajalasta, joka oli Pixmanian vastaavaa satasen halvempi. Pixmania taas voitti kahdella sadalla eurolla tilaamani Nikkor 200-500 objektiivin, joka on pärjännyt hyvin monissa testeissä.

Hieman jännittää loppuviikko, kun pääsen kokeilemaan ostoksiani.

 

 

 

Kauan sitten opittu pitäisi muistaa

Kolmas päivä perättäin Niskanperäillä seuraamassa piekanojen ja nyt vain yhden tuulihaukan touhuja.

Toinen piekanoista istui peltojen eteläreunan koivussa tähystelemässä. Välillä varikset kävivät karkottamassa sen lentoon ja se oli vähän aikaa hävyyksissä, mutta palasi sitten paikalleen. Ympärillä pyöri toistakymmentä harakkaa, mutta haukka ei ollut niistä kiinnostunut ja harakatkin kävivät välillä istumassa naapurikoivussa kaikessa rauhassa. Rauhanomaista rinnakkaineloa.

Puolen päivän jälkeen piekana sai rauhassa tähystellä ympärilleen. Pää pyöri koko ajan ja arvasin, että kohta tapahtuisi jotain. Tarkensin kameraa aika ajoin kuvassa näkyvään latoon, että se pysyisi kuvaustilassa. Aikaa kului ehkä kolme varttia ja ajatukset alkoivat poukkoilla sinne tänne. Sitten tapahtui. Haukka lähti lentoon ja laskeutui parin metrin päähän maan pinnasta. Nostin kameran silmille ja tähtäin oli mustana. Kamera oli siirtynyt valmiustilaan, en ollut muistanut pitää sitä aktiivisena. Piekana kävi hakemassa myyrän ja minä myöhästyin sekunnilla itse pyyntitapahtumasta. Lentoon lähdöstä tämän kuvan ottamiseen meni arviolta 4-5 sekunttia, josta suurin osa meni kameran aktivoitumiseen ja linnun löytämiseen tähtäimeen. Kuvassa piekanalla on se myyrä kynsissään.

150416_3644-3Netissä on paljonkin kuvia pöllöjen ja haukkojen saalistustilanteista. Joskus herää vaivihkainen epäillys kuolleiden tai tekosyöttien käytöstä. Nyt olisin saanut huolellisemmalla toiminnalla varmasti luomukuvan.

150416_3667-3Eilen paikalla oli kaksi tuulihaukkaa; koiras ja naaras. Tänään minun paikalla ollessani näyttäytyi vain naaras. Piekana ja se kiertelivät välillä yhtä aikaa pellon päällä ja kerran ne olivat vain metrien päässä toisistaan, mutta kuvausyritys kilpistyi siihen, että tarkennussyteemi ei löytänyt niitä.

Edellisessä postauksessa ounastelin, että piekananaaras olisi jatkanut muuttoaan. Nyt uskon, että se sittenkin jäi paikalle. Tänään molemmat paikalla olleet piekanat kaartelivat niin korkealle, ettei niitä enää paljain silmin pystynyt erottamaan. Osuisinkohan nyt oikeaan, jos sanon, etteivät ne ole siellä enää huomenaamulla.

 

 

Valo petti

Kävin tänään kevään ensimmäisellä koko päivän havisteluretkellä. Sen verran aurinko paistoi, että hankien vahvistama säteily kuumottaa nyt kasvoja.

En paljon uusia lajeja löytänyt. Jängislahdella oli kaksi hyyppää, viiden kirvisen parvi, kevään ensimmäinen västäräkki ja kaksi suopöllöä kiertelemässä.

Niskanperältä löytyi sitten kummastelun aihe. Peltojen takana koivun oksalla istui aivan oudon näköinen petolintu. Se oli selin minuun. Aivan liian kaukana kuvattavaksi. Kaukoputken suurimmalla zoomilla sitä tarkkailin parikymmentä minuuttia. Selkä oli mustan ja valkoisen kirjava. Pää melkein kokonaan valkoinen isoilla mustilla poskilaikuilla, pyrstö melkein musta ja kärkivyö valkoinen. Kävin välillä selaamassa kahta mukanani ollutta lintukirjaa ja välillä tuijottamassa putkeen. Ei tällaista ole olemassakaan. Lintu vaihtoi kerran paikkaansa pensaiden takana ja istui uudestaan minuun nähden aivan samaan asentoon ja näytti edelleen kummalliselta. Sitten se lähti lentoon ja näin sen selvästi lähempää.

120416_3565-3Ohuen pilvikerroksen läpi paistanut aurinko osui syystä tai toisesta linnun selkään sellaisessa kulmassa, että muutti sen värityksen aivan ihmeelliseksi. Lennossa linnun värit selkää myöten näyttivät oikealta. Yllä olevassa kuvassa se nyt sitten on: Rovaniemelläkin muuttoaikaan varsin tavallinen vanha naaraspiekana. Se kierteli aikansa peltojen yllä, haki korkeutta ja häipyi sitten jatkamaan muuttomatkaansa pohjoiseen.