Ajelimme eilen Antin kanssa Posiolle Koruomaan. Olen käynyt siellä usein kesällä, mutta nyt kävin siellä ensimmäisen kerran talvella. Meillä oli lumikengät mukana, mutta jo parkkipaikalla kuulimme, ettei niitä tarvitse. Reitit ovat kestäviksi tallottuja.
Parkkipaikka oli täynnä henkilöautoja ja paikalla oli myös kolme bussia. Alas kävellessämme yritimme arvuutella vastaantulevien puheista heidän kansallisuuttaan ja päädyimme israelilaisiin. Myöhemmin kävi ilmi, että olimme oikeassa.
Korouomassa on muistaakseni 13 jääseinää, joista ymmärtääkseni kolme on jääkiipeilijöiden suosiossa. Viehättävintä niissä on niiden erilaiset värit. Joku saa tihkuvan vetensä lähteestä ja joku suolta tulevasta purosta. Korkeimmat ovat pienen kerrostalon korkuisia. Kaikilla seinämillä oli käydessämme 4-6 kiipeilijää.
Minä jaksan paarustaa tasaisia maita vaikka kuinka paljon. Korouoman reitit ovat korkeuseroiltaan melkoisia ja nousut jyrkkiä. Jalkavoimani eivät ole enää kaksikymppisen tasolla. Jotain pitää tehdä mahdollisia kesän tuntureille kipuamisia varten.