Lumikenkäilyä

Ostin pari viikkoa sitten paikallisen urheiluliikkeen loppuunmyynnistä lumikengät. Olen jonkun kerran vuokrannut kenkiä. Asiantunteva myyjä suositteli ostamaan seitsämänkymmentä kiloiselle miehelle satakiloiselle tarkoitetut kengät. Hikoilisin kuulemma vähemmän niiden kanssa.

Olemme olleet perjantaista asti Äkäslompolossa ja kaksi kertaa olen niitä kokeillut. Kävimme kuvaamassa karoja Kesänkijoen varressa. Yhytimme kuusi lintua, enemmänkin niitä todennäköisesti oli. Kunnon kuvia siltä reissulta ei tullut. Lumikengät osoittivat toimivuutensa. Metrisessä hötylumisessa hangessa kengät upposivat vain 3-4 senttiä. Samassa paikassa oli joku muu ollut todennäköisesti samalla asialla oletettavasti latukäyttöön tarkoitetuilla suksilla ja rämpinyt 20-30 senttiä syvällä hangessa.

Tiistaina kävimme Äkäsmyllyllä kuvaamassa karoja ja lapintiaista. Siellä käydessä kengät saivat jäädä autoon. Muutaman käyttökelpoisen kuvan sain.

kuerj1pieSeuraava kokeilu oli Kuertunturin laella. Sinne johtaa kirkon läheltä lähtevä kovaksi tallattu lumikenkäilyyn tarkoitettu reitti. Noustessa ja laskeuduttaessa selvisi pelkästään kenkäpelissä ja lumikengät saivat roikkua reppuun kiinnitettynä. Laella tuuli oli pakannut lumen sen verran tiiviiksi, että lumikengät juuri jättivät jäljen hangen pintaan. Optimistin ottama kuva.

SONY DSC
SONY DSC

Sunnuntaiaamuna saimme herätyksen, jonka varmaan muistan kauan. Kuuden maissa havahduin ovelta kuuluvaan koputukseen, joka koko ajan koveni. Menin katsomaan ovi-ikkunasta ja siellä seisoi nuori mies paitasillaan ilman pipoa ja hanskoja. Raotin ovea ja kysyin mikä hätänä. Ainoa vastaus oli, että on kylmä. Kaveri tärisi päästä varpaisiin ja hetken pohtimisen jälkeen päästin pojan sisään. Hän kertoi olleensa Pirtukirkossa kavereidensa kanssa autolla ja eksyneensä heistä. Eksyi sitten vielä lisää. Hän kertoi olevansa ensimmäistä kertaa Lapissa ja olleensa pari viikkoa töissä Ylläskaltion keittiössä. Siellä hänellä oli myös työsuhdeasunto. Osasin arvata, että hän oli kävellyt sinne vievän tienhaaran ohi ja kääntynyt sitten seuraavasta vasemmalle vievälle tielle. Meille päästyään hän oli noin 4 kilometrin päässä majapaikastaan. Pirtukirkko sulki ovensa neljältä ja poika oli ollut kaksi tuntia kesätamineissa ulkona. Sisällä paljastui lisäksi, että hänellä oli vain lyhyet kalsarit. Kertoi, että hänellä oli rahaa taksiin, mutta kännykän akku oli tyhjä. Soitimme pirssin, mutta sen tulo kesti noin 40 minuuttia. Kerkesimme jututtaa kaveria pitkään ja hän kertoi ilmeisen totuudenmukaisesti tarinaansa kun pahimmat vilun väristykset menivät ohi. Aivan fiksu kaveri, joka varmaan seuraavalle kapakkareissulleen osaa pukeutua asianmukaisesti. Nyt oli onneksi pakkasta vain viitisen astetta.

 

Mainokset

Nastat alle

Olin pari viikoa sitten käymässä Keski-Suomessa. Siellä oli silloin melkoisen loskaista. Kehuin ystävilleni Rovaniemeä asuinpaikkana, jossa on selkeät vuodenajat ja talvi on talvi pakkasineen. En arvannut mikä täällä odotti paluuni jälkeen.

Edellisellä Oulun reissullani ostin uudet kevyet ja jalassa mukavat talvikengät. Kenkien pohjat arveluttivat ja kysyin myyjältä olisivatko ne liukkaat. Vastaukseksi sain, ettei kukaan ole valittanut. Panin kengät jalkaani ja jätin vanhojen hävittämisen liikkeen huoleksi. Kaupan ovi oli suoraan kadulle ja portailla olin jo kömähtää selälleni. Kengät ovat liukkaat lauhalla, mutta pitävät kelvollisesti pakkasella.

Maanantaiaamuna lähdin kaupungille asioille. Ukko-Herrantien suojatiellä minuun tarttui kadun suuntainen rivakka tuulenpuuska. En voinut tehdä mitään, kun se riepotti minua veden peittämällä jäällä katua alaspäin pari, kolme metriä keskelle Korkalonkadun risteystä, jota lähestyi vielä auto. Autokin ajoi varovasti eikä mitään vaaratilannetta syntynyt. Kuljettajalle maittoi makoisa nauru, kun hän seurasi yritystäni päästä mitään pitämättömillä kengilläni jalkakäytävälle.

100216_3115Olin ajatellut jo aikaisemmin liukuesteiden ostoa. Nyt tuli pakko. Lähin mieleeni tullut paikka saada niitä oli Rovakadulla oleva suutarinliike. Hänellä oli joitakin hajakokoja kantaan tai päkijöiden alle laitettavia liukuesteitä. Hän kertoi, että hänen ei kannata pitää niitä myynnissä, koska korttelin päässä ostoskeskuksessa oleva skandinaavinen liike myy aivan kelvollisia liukuesteitä niin halvalla, että hän ei siihen ikinä pysty. Taiteilin siis sinne ja sain nastat alleni 12 eurolla.

Olen tähän asti pitänyt liukuesteitä mummojen juttuna. En pidä enää. Omistani en luovu ennen kuin pakkasta on yli kymmenen astetta.