Ruokinnalla

Flunssarokotuksesta ei tänä vuonna ollut hyöyä. Jo viime viikonloppuna alkoi yskä ja nokka tippumaan. Tiistaiaamuna oli jo lämpöä ja neljä päivää makasin sohvalla vilttien alla tai sängyssä. Tämäkin päivä olisi ollut hyvä jatkaa samaan malliin, mutta keittiöstä paloi neonputki ja Oukun ruokinta oli ollut einestä vailla maanantaista asti. Oli lähdettävä.

Viitisentoista astetta pakkasta ja hyytävä tuuli siihen päälle. Holotna oli.

Automaatit eivät olleet juurikaan vajonneet. Liekö Kauppiset käyneet täydentämässä niitä vai joku muu. Kamerat eivät nyt olleet matkassa. Oli kirkas, hyvävaloinen päivä. Kaikki vakiolajit olivat paikalla. Hömpät pyörivät totutusti jalkojen välissä automaatteja syöttäessäni.

En tänä talvena ole käynyt täydentämässä eineitä näkemättä puukiipijää. Nyt se kuitenkin tuli automaattien kimpussa hääräillessäni aivan viereen, noin puolentoista metrin päähän männyn rungolle häiriintymättä touhuistani vähääkään. Ei kaduttanut kameroiden puute. Ei käsivarren mitan päästä saa 500-millisellä kuvaa.

Kuvana nelisen vuotta vanha ”piilokuva” kiipijästä.

SONY DSC

Lähimatkailua

Toissa perjantaina oli Optimistin kanssa treffit Ylläksellä. Majapaikaksi olimme valinneet ensimmäistä kertaa Ylläksen Yöpuun. Harvoin olen tällä sivulla mainostanut jotain paikkaa, mutta nyt sen teen. Tähän aikaan vuodesta hinta/laatusuhde on enemmän kuin paikallaan. Mökki oli ehkä paras, jossa olen koskaan yöpynyt. Isäntäväki oli todella mukavaa porukkaa ja Vesalla oli tähän aikaan vuodesta aikaa pitkiinkin juttutuokioihin.

Ensimmäisenä aamuna näimme ikkunasta kuusitiaisen, joka oli toinen tämän vuotinen Tiiraan ilmoitettu havainto Kolarista. Vesa kertoi nähneensä sen jo aikaisemmin vilaukselta, mutta ei ollut varma havainnostaan. Kuvaa emme veijarista saaneet yrityksistämme huolimatta.

Rovaniemellä oli satanut lunta ja sulanut ja satanut ja sulanut, Ylläksellä oli täysi talvi. Lunta kolmisenkymmentä senttiä ja puissa kunnun tykky. Kelit vain olivat niin suttuiset, että kuvaaminen ei houkuttanut ensimmäiseenkään otokseen.

Sunnuntai-iltana ajelimme Rovaniemelle pariksi päiväksi ja keskiviikkoaamuna matkaa jatkettin Saariselälle suuntana Kaamos Jazz ja Inarin Camera Borealis. Torstaina käytimme ison osan päivästä Kiilopään alarinteellä koivikossa etsien riekkoja kuvattavaksi. Yhdet jäljet löysimme, mutta emme yhtään lintua. Kuvasimme kuitenkin pikkupuroa tien varressa. Pitkästä valotusajasta johtuen lumisade näkyy kuvassa suttuna.

_dsc6484-2Iltapäivällä oli vuorossa pakollinen käynti Kaunispäällä kaarnikkaleivoskahvilla. Tunturi oli juuriaan myöten paksussa pilvessä. Kuvan auto on ihan oikeasti tiellä vaikkei sitä kuvasta heti huomaakkaan.

_dsc6549-2Illalla oli jazzien aloituskonsertti. Ensimmäisenä lavalla oli Downtown Dixie Tigers, joka on perustettu jo 50-luvun lopulla ja vielä on mukana kaksi perustajajäsentä. Konsertissa oli kuvaaminen sallittua ja kokeilin D500:n hämäräkuvausminaisuuksia. ISO6400 tekee jonkin verran kohinaista kuvaa, jonka pystyy kuvankäsittelyssä aika hyvin poistamaan, mutta ei kuvista seinän kokoisia suurennuksia pysty tekemään. Yksi kameran kanssa touhuvista oli Jazzrytmit-verkkolehden kuvaaja, jonka kanssa juttelimme ja joka antoi auliisti hyviä vinkkejä konserttikuvaamiseen.

_dsc1008-2Toisena esiintyjänä oli Paula Koivuniemi. Heti aluksi hänä pahoitteli, että on kovin kaukana oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Turhaan epäröi. Hän esitti vanhoja jazzstandardeja hienosti. Ei toki malttanut pysyä täysin annetussa aiheessa ja pari omaa hittiä mahtui mukaan. Encorena esitetty Mari Rantasilan Vain Rakkaus pelkän vibrafonin säestyksellä pani kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä.

_dsc1119-2Perjantaina ajelimme pikkuhiljaa Inariin tuttuun Kultahoviin. Iltapäivän käytimme Juutuanjoen alakosken kuvaamiseen laajakulmalla ja harmaasuotimella. Mukana olisi pitänyt olla pitkä putkikin. Suvannossa oli naaraspukuinen alli välillä ihan kuvausetäisyydellä. Kuva on ihan oikeasti värikuva, joka on otettu muutama päivä ennen auringonlaskua reiluksi kuukaudeksi. Jäljistä päätellen minkki on käynyt saalistamassa harreja tai taimenia.

juutualalkoskiLauantaina katseliime hienoja kuvia ja illalla Sajoksessa oli Kaamos Jazzin luontokuvakonserrti. Ensimäisenä Iiris Rautio ja Veikko Hakkaraisen trio taustanaan seinän kokoisella screenilla Pertti Turusen kuvia.

Joskus, kun vähiten jotain odottaa, törmää helmeen. Toisena esiintyjänä oli Niilla Holmberg ja Suvvabojat (valitettavasti koneessani ei ole saamen kirjaimia, mutta jotain tämän tapainen bändin nimi on). Tauolla kävi mielen vieressä ehdottaa syömään lähtemistä ja ettemme emme jäisi kuuntelemaan joikuja. Onneksi en avannut suutani. Niilla porukoineen esittikin huikeaa rokkia saameksi. Niillalla on upea ääni, joka korostui erityisesti hitaissa kappaleissa. Musiikki vei mennessään niin, että Rikkosen Martin kuvat taustalta jäivät melkein kokonaan näkemättä.  Uskomaton esitys.Niilla oli minulle tuntematon kaveri. Googlettaminen kertoi paljon. Hänet on palkittu moneen kertaan eri asioista. Hänet on vasta valittu vuoden saamelaiseksi. Lauantain jälkeen hänen seuraava konserttinsa oli maanantaina Lontoossa. Huh. Reilu parikymppinen kaveri.

 

Muikea päivä

Lähdin ilman mitään ennakkoluuloja liikkeelle. Tarkoitus oli testata Nikonin uutta runkoa kuvailla närhiä ja tiaisia Tavivaarassa. Tiesin, että siellä on ainakin kerran nähty harmaapäätikkanaaras. En olettanut sitä näkeväni. Paikalle se vain tuli. Ehdin ottaa siitä yli 350 kuvaa ennen kuin se lensi tiehensä.  Pyörittelin kameran säätimiä monessa asennossa kokeillakseni kameraa. Alla oleva kuva on otettu 1/100s/ f8/ ISO 800/ 420mm auton ikkunasta hernepussi tukena.

_DSC0386-4.jpgTavivaarasta ajoin katsomaan olisiko meidän citypeltopyymme vielä paikalla. Porukalla odotimme sen ilmestymistä näköselle. Olin liikkeelle lähtiessäni ajatellut ottaa mukaan laajemman putken saadakseni kuvaan myös kaupunkiympäristöä, mutta kotiinpa se jäi. Allaoleva kuva on otettiu 1/80s/ f5.6/+0,7/ ISO1600/210mm.

_dsc0670-1Ensikokemus yhdistelmästä vaikuttaa hyvältä.

 

Kuvasivustoni

Sähköpostiin tuli tänään meili, että kuvasivustoni jatko pitäisi turvata maksamalla seuraavan vuoden maksu. Koko sivusto on ollut unohduksissa. Olen vain maksanut vuosimaksua. Enkä oikein tiedä minkä takia, mutta olkoot kuvat siellä. Maksoin seuraavan vuoden. Kävin tänään kaikki kuvat läpi. Paljon huonoja kuvia poistettavaksi löytyi. Viimeksi olen lisännyt sinne kuvia kolme vuotta sitten syyskuussa. Nyt voisin alkaa päivittämään sivustoa. Olkoot esimerkkinä yksi vajaat kaksi kuukautta sitten otettu kuva Ravadakselta. Linkki sivuilleni löytyy oikealta linkit/omat kuvat

130916_8814-3

Nyt oppia tulee

Edellisessä postauksessa kerroin alkavasta kuvauskurssista. Nyt on ensimmäinen jakso takana. Mainiolta vaikuttaa. Kaikki eivät vielä ole kuviaan nettiin ladanneet, mutta Irman ja Ari-Matin tähän menneistä kommenteista oppii ”konkarikin” paljon uutta. Arvosteltavat kuvat piti ottaaa muutaman tunnin sisällä Artikumin rannassa. Omasta mielestäni paras kuvani session aikana ei Irmaa aivan mielyttänyt. Arvoatelu oli paikallaan.

301016_0029-3Odotan nyt kahta asiaa.

Rajalalla on meneillään jokin kamppanjaviikko. Kun ostin nykyisen runkoni D7200 saman merkin d500 maksoi 2,600 euroa. Nyt sen sain 1900 eurolla. Hinta oli tippunut puolessa vuodessa 700 egeä,  Netin mukaan se on jo Rovaniemellä. Saan sen jo huomenna hyppysiini.

Valaiden tulo Tromssan ja lähialuiden vuonoihin on edellisvuosista myöhässä. Silliparvet eivät ole nousseet vuohoihin ja ulkopuolella odottelevat vain miekkavalaat. Ryhävalaita ei vielä paikalla ole. Odottelen viikon , pari että ne sinne änkeytyivsiät ja sen jälkeenn reissu Tromssaan.

 

Uutta oppimaan

Olen ilmoittautunut ja päässyt Irma Varrion ja Ari-Matti Nikulan kuvauskurssille. Irma on taiteen maisteri ja valokuvaajan ammattitutkinnon suorittanut kuvaaja. Ari-Matti on moneen kertaan (mm vuoden luontokuvakilpailuissa) palkittu luontokuvaaja. Ainakin yksi heidän tämän hetkisistä projekteistaan on Nature Photo Impressions. (löytyy linkin takaa) Olin kuulemassa heitä ja näkemässä viime marraskuussa Inarissa Camera Borealis-tapahtumassa heidän impressionistisia kuviaan ja olen seurannut heitä siitä alkaen Facebookissa.

Hykerryttää odotella pääsyä hienojen ammattilaisten oppiin, joilla on erilainen näkemys perinteisestä valokuvauksesta. Loppuvuoden jaksot keskittyvät maisemakuvaukseen. Siispä 17.9.16 otettu ennen julkaisematon kuva Pyhän Tunturiaavalla.

170916_8537-3

 

Ruskaretki, osa 4

Loppuloma meni Pyhällä. Ensimmäinen päivä oli sateinen ja retkeily jäi vähiin. Emme kuitenkaan kastuneet. Iso osa ajasta meni Kultakeron laella. Kuvailimme melkein kaikkea näkyvää, mutta aika paljon sammalia ja jäkäliä.

Jokainen enemmän kuvannut on ottanut kuvia, joista huomaa myöhemmin jotain kuvaustilanteessa huomiotta jäänyttä ja yllättävää. Otin allaolevan kuvan jäkäläkasvuston muodon vuoksi. Kun avasin kuvan Bridgessä muutama päivä myöhemmin kuvia karsiessani, yllätyin, että Reidar on tainnut ikuistaa itsensä Pyhän rakkaan. Särestöniemi on maalannut ainakin yhden jäkäläkuvioisen omakuvan.

150916_8664-3Toisena päivänä olimme GTK:n geologin Peter Johanssonin opissa. Hän kertoi Pyhä-Luoston geologiasta ensin auditoriossa ja sitten luonnossa. Hieno tapahtuma. Olemme kulkeneet alueella niin paljon, että jotain ennestään tiedettyä kuultiin, mutta huikeasti aivan uutta tietoa. Hän osasi kertoa asioista kansantajuisesti. Petteri on kuvassa siniasuinen kaveri.

160916_8554-3Viimeinen päivä meni vähän päämäärättömässä kiertelyssä pääosin Tunturiaavan ympäristössä. Pitkään istuimme laavulla ja turisimme ihmisten kanssa. Laavun ympärillä pyöri neljä kuukkelia ja odotimme, että edes yksi olisi istunut viereiseen, täydessä keltaisessa lehdessä olevaan koivuun. Pinna loppui ennen kuukkeleiden tuloa toivottuun paikkaan. Kuvassa vasemmalla Noitatunturi, joka on Pyhä-Luoston korkein tunturi (540 m). Oikealla Ukonhattu.

170916_8526-3Sunnuntai hurahti autossa istuessa. Ensin Hettaan hakemaan Sitikkani, joka odotti siellä ja sitten takaisin Rovaniemelle.Optimisti jatkoi toiseen suuntaan aloittamaan maanantaina taas työt.

 

Ruskaretki, osa 3

Eläkeläisellä on taas pitänyt reilun viikon ajan sen verran vipinää, että en ole ehtinyt jatkaa retken bloggaamista. Osa ajasta kului Oulussa tyttären ja vävykokelaan luona ja osa taas Saarijärvellä hoitamassa asioita.

Matka alkoi taas Kaunispään huipulla kahvilla, mutta nyt ilman munkkeja. Sieltä ajoimme Kiilopäälle. Tarkoitus oli etsiä kiirunoita kuvattavaksi. Turha reissu. Nousimme tunturin päälle kiertoteitä välttääkseemme ennakoitua suuremmat turistimäärät. Olisi pitänyt nousta Kaunispäästä pohjoiseen olevalle Urupäälle, josta niitä olisi voinut löytyä. Kuvassa 200 millisellä otettu kuva Suku- ja Korkeanattasista.

130916_8775-3Matka jatkui seuraavana päivänä Pyhälle, jossa oli tarkoitus viettää Optimistin loppuloma. Matkalla sinne oli yksi pidemmän aikaa vaatinut pysähdys.

Olen pyörinyt nelisenkymmentä vuotta Lapissa, mutta Sompion luonnonpuisto on jäänyt käymättä. Sinne on vain kaksi mahdollisuutta päästä. Reitti Nattasten välistä Urho Kekkosen kansallispuistoon tai Pyhä-Nattaselle nouseva reitti.

Toivottavasti kaikki ruskaturistit jättävät runsain mitoin rahaa paikallisille. En osannut ennakoida, että meidän pitäisi jättää auto parin kilometrin päähän reitin alkupaikasta. Väkeä oli kuin Levin hiihtohissijonossa. Olisikohan keväällä telkkarissa esitetty luonto-ohjelma lisännyt kiinnostusta. Minuunhan sellainen ei vaikuta, eihän.

140916_8761-3Käynti kannatti kaikista hei, hei huuteluista huolimatta. Muhkeat maisemat ja upeat kalliomuodostelmat tunturin laella.

 

Ruskaretkellä, osa 2

Skaidista matka jatkui Karasjoen kautta Suomeen ja Ivalon lähellä olevaan lomakylään.

Matkalla pysähdyttiin siellä täälä ihailemaan maisemia ja kuvailemaan. Taas kerran kävi ilmi, että Norja on kiinni sunnuntaisin. Kahvia saimme vasta Suomessa Karigasniemellä 180 kilometrin ajon jälkeen. Skaidin hotellissa oli muuten poikkeuksellisen hyvä aamupala. Hotelli on ilmeisesti liettualaisten omistama eikä kukaan henkilökunnasta puhu norjaa, vain englantia. Siitä huolimatta hotelli saisi arvostelussani kaikilta osin, hinta mukaanlukien, aika monta tähteä.

110916_8857-3Pidemmän paussin pidimme Lakselvin pohjoispuolella Stabbursnesin luonnosuojelualueella. Siellä pitää päästä käymään ”sesonkiaikaan”. Paikalla olleiden opastaulujen ja Norjan lintupaikkaoppaani mukaan aluella pysähtyy ruokailemaan molempina muuttoaikoina kymmeniä tuhansia kahlaajia ja vesilintuja. Nytkin paikalla oli kymmeniä haahkoja, koskeloita, mustalintuja, sinisorsia ja muita vesilintuja ja tietysti yksi merikotka. Maakotkan olimme nähneet Kautokeinon ja Altan välillä.

Ivalon lähelle Ukonjärven lomakylässä huomasimme, että minä olin tehnyt töppäyksen majoitusta varatessani ja maksaessani. Lomakylässä on kohtuuhintaisia laadukkaita mökkejä, mutta olin painanut Bookingissa väärää namikkaa. Mökki oli halpa ja varustus sen mukainen. Siellä ei ollut mitään mukavuuksia vessaa (noin sadan metrin päässä), telkkaria, kunnon keittomahdollisuutta, lämmintä vettä jne. Jääkaapi kuitenkin oli. Lämmin se mökki oli. Ensin meinasi ……… mutta Optmisti oli taas kerran paremmalla tuulella ja pikkuhiljaa minäkin rauhoituin ja loppujen lopuksi meillä oli kaksi varsin mukavaa iltaa takkatulen ääressä ristisantehtävien ratkaisuissa kilpaillessa. Kolmanneksi yöksi saimme paremmin varustellun rivitalon pätkän.

100916_8885-3Ensimmäinen päivä Inarissa oli sateentuhnuinen ja sumuinen. Päätimme jo aamulla, että ensimmäinen kohde on Kaunispään laen perinteiset munkkikahvit. Tunturialue oli jo alhaalta lähdettäessä sumun peitossa eikä laella nähnyt juuri omaa kättään pidemmälle. Kävimme sen jälkeen Tankavaaran luontokeskuksessa ja kiersimme läheisen luontopolun, jonka varrelta yhytimme matkan kolmannen hiiripöllön. Oheinen kuva on kuitenkin Kautokeinon ja Altan väliltä ihmisistä täysin piittaamattomasta ululasta. Pysäköintialueella oli meidän lisäksemme 3 oletettavasti japanilaista, joita pelkäämättä pöllö jatkoi myyränpyyntiään ja kävi välillä parinkymmenen metrin päässä langoilla istumassa.

 

 

Ruskarekellä

Jokavuotinen ruskaretki tänä vuonna pari päivää normaalia pidempänä. Optimistin kanssa oli tapaaminen Hetassa Jussan Tuvassa, jossa oltiin ensimmäinen yö. Syötiin todella maukas rautuannos ja painuttiin hyvissä ajoin nukkumaan. Varhain aamulla lähdettiin matkaan. Minun Sitikkani jäi hotellin pihaan ja reissua jatkettiin Optimistin autolla.

Alkumatkalla ei voinut puhua ruskaretkestä. Ruskaa ei ollut ja lehtiruoste oli  pudottanut koivujen lehdet aikoja sitten. Lähellä Altaa alkoi ruskaa näkymään.

20160910_113133Ensimmäinen pysähdyskohde oli Juhl´s hopeatakomo Kautokeinossa. Vaikuttava paikka, jonka rakentaminen on vienyt 50 vuotta. Paikassa järjestetään opastuskierroksia, jossa on mahdollista saada opastus suomenkin kielellä. Meille sattui oppaaksi perustajien tytär, joka puhui niin ymmärrettävää norjaa, että minäkin ymmärsin lähes kaiken. Isä ja äiti ovat liian vanhoja toimimaan enää aktiivisesti yrityksessä, mutta heidän henkensä ja ajatuksensa ovat edelleen yrityksen toiminnan perusta. Kannattaa käydä katsomassa ja kuuntelemassa.

100916_8927-3Seuraavaksi oikeastaan retken tämän mutkan tarkoitus. Olemme molemmat käyneet Altassa monta kertaa. Kummallakkin on jäänyt käymättä Hjemmeluftin alue, jossa on yli 3000 kivipiirrosta usean tuhannen vuoden takaa. Aluetta kiertää 3 kilometrin reitti. Osa kivipiirroksista on värjätty joskus 1970-luvulla, muttta nyt värjäyksiä ollaan pikkuhiljaa poistamassa. Autenttisuus palaa, mutta piirrosten jälkien näkyminen vaikeutuu, jos valaistus ei ole sopiva.

Matkaa jatkettiin yöksi Skaidiin Sennalandetin upean tunturiylängön kautta. Tarkoitus oli laittaa tähän pari videopätkää, mutta toiminnon saamiseksi olisi pitänyt maksaa USD 35 lisää palveluun Olkoon.