Vahtikoiran vahtina

Timppa, Tiina ja Iita tulivat maanantaina mökille. Timppa on poikani, keskimmäinen lapsista, Tiina hänen avopuolisonsa ja Iita Tiinan rottweiler.

SONY DSCRottweileria on alunperin käytetty karjan ajo- ja vahtikoirana ja vartioimassa omistajansa omaisuutta. Poliisi on myös käyttänyt rotua omiin tarkoituksiinsa. Rodulla on agressiivinen maine. Sitä käytetään nykyisin perhe- ja harrastuskoirana. Iita on erittäin hyvin koulutettu ja siitä on ärhäkkyys kaukana. Se on pärjännyt hyvin erilaisissa valtakunnallisissa käyttökoirien kilpailuissa.  Iita on koko ajan ulkona ollessaan touhuamassa ja touhuttamassa jotain. Leikkitouhuissa olen saanut vasempaan käteeni puremahaavan omaa huolimattomuuttani, en Iitan agressiivisuuden takia. Kävelylenkeillä se on helppo koira, joka tottelee minuakin puolesta sanasta. Kuvassa vasemmalta Tiina, Timppa maalauspuuhissaan ja Iita.

Nuoriso lähti eilen puolen päivän maissa viikonlopuksi festareille ja Iita jäi pariksi vuorokaudeksi hoteisiini. Kaikki on mennyt tähän asti hyvin. Otin koiran mukaani päivällä, kun kävin moikkaamassa isääni. Sitä kuljetetaan normaalisti farmarin takatilassa häkissä. Nyt ohjasin sen sitikan takapenkille, joka oli selvästi vähän outo kuljetustapa. Se otti mennen tullen paikansa istumalla selkäni takana ja läähättämällä niskaani.

Timppa ja Tiina ovat viikon aikana käyneet pari kertaa isäni luona. Kun pääsimme Ukin kerrostalon pihaan, Iita sai heti vainun heidän käynneistään. Se ei ole koskaan käynyt isän luona. Koira vei minut suoraan talon ulko-ovelle ja siitä hissiin ja hissistä suoraan isän ulko-ovelle. Sitä piti monta kertaa komentaa malttamaan mielensä. Isän asunnon se tutki heti perusteellisesti.

Mainokset

Mökkeilyä

Olemme Optimistin kanssa olleet mökillä Pataniemessä noin viikon ajan. Säät ovat tähän asti suosineet meitä. Lämmintä on ollut 18-20 astetta. Tänään päivällä oli jopa niin lämmintä, että Optimisti otti bikineissä aurinkoa laiturilla. PyhäjärviTänään oli suunnitelmissa mennä katsomaan paikallisen musiikkiviikon Kirmojen konserttia, mutta illalla alkanut sade perui aikeemme. Aamuisin Pyhäjärvi on ollut peilityyni. Oheisen panoraaman otin tänä aamuna kello kuuden jälkeen.

Keskiviikkona isä ja Irja olivat vieraanamme saunomassa ja syömässä. Ruskosuohaukka teki kaksi komeaa ylilentoa heidän istuessaan laiturilla, joilla molemmilla kerroilla minä satuin olemaan saunanlämmityspuuhissa, enkä nähnyt haukkaa. Optimisti sai linnusta joitakin hienoja kuvia. Haukkahavainto korjaantui seuraana päivänä ajaessamme Kirkolle. Ruskis kierteli pitkään erään suuren pellon takalaidassa kuvausetäisyyden ulkopuolella. Optimisti sen taas huomasi rattinsa takaa. Hänellä on, niin kuin olen joskus tainnut mainita, pettämätön kyky ajaessaan nähdä kaikki linnut 200 metrin säteellä tiestä. Liikennemerkit eivät ole lintuja.

Kävimme eilen Lautajärven lintutornilla. Se ei taaskaan pettänyt. Seurasimme nuolihaukkoja, joita paikalla lenteli 3 yksilöä. Optimistilla oli  taas parempi kamera ja hän sai hyviä kuvia linnuista. Ihmetytti vain lintujen määrä. Miksi kolme? Ymmärtääkseni niilä ei vielä pitäisi olla lentokykyisiä poikasia. Saarijärveä kohti ajaessamme ihailimme vielä tuulihaukan lekuttelua erään pellon yläpuolella.

Tromsø, Hella

Olen usein käynyt Hellan puolisaaarella. Se on kaunis paikka noin 35 kilometriä kaupungista Sommarøy:n suuntaan menevän etelänpuoleisen tien varrsessa. Paikka on vähän huonosti opastettu, mutta tarkkasilmäisin löytää kyllä paikalle osoittavan kesäkahvilan käsin kirjoitetun kyltin. Kahvila on auki kesäisinkin vain viikonloppuisin.

Niinkuin sanoin paikka on kaunis, kallioinen niemi, jota tromssalaiset jostain ihmeen syystä pitävät saarena.

Paikalla kannataa käydä kolmestakin tai oikeastaan neljästä syystä. Ensimmäisenä on niemen kauneus

Niemen edustalla olevalla saarella, Ryøyalla, on kasvatettu Tromssan yliopiston tutkijoiden toimesta myskihärkiä, joita siellä elää vapaana luonnossa. Myskihärkiä elää Norjassa luonnon olosuhteissa ja osa niistä on kasvatettu tällä saarella ja siirretty sittemmin tuntureille. Minä en ole kertaakaan onnistunut näkemään niitä. Mahdollista niitä on kuitenkin siellä nähdä.

080715_9995-2Kuvassa näykyy kapea salmi, Rystraumen, jonka läpi osa nousu- ja laskuvesistä purkautuu Balsfjordiin ja sieltä pois. Salmessa on mennen tullen voimakas virta, joka houkuttelee paikalle paljon kaloja. Niinpä se onkin paikallisten kalastajien suosiossa. Norjassa rannalta kalastaminen merestä ei vaadi minkäänlaisia lupia. Siellä on enemmän kuin mahdollista saada makoisa tuore turska- tai seisaalis pannulle.

Virran mukanaan tuomat kalat houkuttelevat paikalle myös lokkilinnut ja niiden mukana lokkien saaliita ryöväät merikihut. Hella onkin tietääkseni Tromssaa lähin ja varmin paikka saada kihukuvia. Pukkasin tänään Facebookiin kuvia kihukuvauksista.

Viidentenä vielä tietysti kesäkahvilan makoisat vohvelikahvit, jos osut paikalle viikonloppuna.