Itse aiheutettu urakka


Palasin Tromssasta  ja Kilpiseltä viikonloppuna. Matkan aikana tietsikan kovalevylle tuli reippaat 3000 kuvaa. Lähipäivinä minä olen tuskastumiseen asti istumassa kuvia karsimassa päästäkseni asettamaani alle 10 prosentin tavoitteeseen. Kameran napin painaminen on nautinnollista, jälkityöt kaukana siitä.

Perjantaina pysähdyin tavan mukaan Skibottenin eteläpuolelle Nalluvuobin pysäköintilevikkeelle. Aluksi seurasin lokkien ja tiirojen pyyntitouhuja jostain paikalla olleesta pikkukalaparvesta. Joukkoon oli änkeytynyt merikihu, joka kyttäsi lokkien pyytämiä kaloja ja saikin usein hyvänä lentäjänä napattua ilmasta pyytäjien sen pakottamana pudottamia kaloja. Näinhän se usein on. Toinen tekee työn ja loppukäyttäjä on joku aivan muu.

Kiikaroin sitten lähialuetta ja Skibottenjoen laskuvesialueen lähimmältä reunalta osui silmiin suuri tumma lintu. Koon pystyin arvioimaan sen vieressä uivien tukkakoskeloiden perusteella ja heti tiesin, että taisi löytyä reissun ainoa elämänpinna. Kaivoin putken takakontista ja sen ja lintukirjan avulla varmistui, että katselin isokihua. Vielä suurempi yllätys kuin edelleisessä postauksessa mainitsemani isolokki.

Jäimme Kilpiselle yöksi. Illalla oli 0-asteen keli ja räntää vihmoi taivaan täydeltä. Heräsin aamulla kuuden maissa ja auto oli valkoisen mössön peitossa. Mielessä kävi, että kuinkas täältä kotiin tullaan kesärenkailla. Aurinko lämmitti ilman kuitenkin nopeasti reilusti plussan puolelle. keräkurmitsa, charadrius morinellus, fjällpipare, Eurasian DotterellLähdimme Optimistin kanssa kiertelemään Jehkaksien maisemiin. Alhaalla jouduimme vain kerran kahlaamaan lumihangessa. Ylempänä olisivat sukset olleet kelvolliset menopelit. Jehkasjärvi oli miltei pilkkikunnossa samoin kuin Kilpisjärvikin. Optimisti kertoi nähneensä alueella edellisenä viikonloppuna kiirunoita ja keräkurmitsoja. Yritin vakuutta hänelle, että linnuilla on siivet. No, ensimmäisenä törmäsimme Pikku-Jehkaksen laella kahteen keräkurmitsaan. Niillä näytti olevan kevättä rinnassa, Toinen niistä kävi kaivamassa ilmeistä pesäkuoppaa ja julkisesta seksistäkin oli jonkinlaisia oireita.

Tarkkailimme ja yritimme kuvata kurmitsoja aikamme ja lähdimme lontostelemaan autoille päin. Kiiruna, Lagopus muta, Fjällripa, Rock PtarmiganPitkään emme ehtineet kävellä, kun Optimisti paljon minua paremmilla silmillä huomasi tämän ajan puolilumisiin olosuhteisiin hyvin maastoutuvan kiirunan. Olen kerran aikaisemmin tavannut yhtä pelottomia kiirunoita Pallaksen Pyhäkerolla. Tämä lintu ei vaikuttanut välittävän meistä tuon taivaallista. Kuvasimme sitä monelta eri kantilta ja monella zoomin asennolla. Kun olimme saaneet tästä linnusta mielestämme aivan nokko kuvia. päätin kokeilla kuinka lähelle sitä itse asiassa pääsisin. Jalan mitta kerrallaan lähestyin sitä ja Optimisti kuvasi touhuani. Pääsin kiirunaa noin neljän metrin päähän ennekuin se hyppäsi alas asentokiveltään jä lähti rauhallisesti kävelemään pois. Kaemmaksi päästyämme näimme linnun lähtevän lentoon ja häipyvän näkymättömiin. Terve lintu siis pienistä epäilyistämme huolimatta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s