Hellehysteriaa

En kohta enää välitä avata minkäänlaista mediaa. Kreikan tilanteen lisäksi valtakunnan pääuutisaihe on ollut pitkään kysymys tuleeko tänään tai huomenna helle tai koska se mahdollisesti tulee. Kävin aamupäivällä pitkähkön kävelylenkin puolipilvisessä kelissä. Enimmän aikaa aurinko tosin paistoi. Kun lähdin kotoa varjossa oleva lämpömittari oli 15 asteen pykälässä ja palatessa se näytti 17 astetta. Mainio ulkoiluilma. Paikoissa, joihin ei tuuli yltänyt, aurinko lämmitti jo vähän turhankin paljon.

Kuinkahan monella on omassa kodissaan sisälämpötila 25 astetta. Uskoisin jokaisen kääntävän siinä tapauksessa pattereiden termostaatteja pienemmälle. Miksi sitten tavoitella hellelukemia ulkona auringon vielä lisätessä kuumuutta. Lämmin ilma tiettyyn rajaan asti on mukava. Ei loppuvan kesäkuun sää ole minua hetkauttanut. Jos ulkona on viileämpää, pannaan paksumpi villapaita päälle ja tarpeen vaatiessa pitkät kalsarit jalkaan. Sade ei ole mukavaa, mutta siitäkin selviää varustautumalla kunnolla.

280615_8743-2Laitoin Facebookiin juhannuksena Pyhällä otettuja kuvia ja hehkutin odotettavissa olevista hienoista hilla- ja mustikkasadoista. Suot olivat paikoin valkoisenaan hillan kukkia ja mustikkamailla ainakin ylempänä rinteillä varvuissa oli poikkeuksellisen paljon vaaleanpunaisia kukkia. Pihlaja ei jää yhtään jälkeen niistä kukinnoissaan ainakaan Rovaniemellä. Tulossa voi olla mellevä pihlajanmarjavuosi ja sen myötä paljon ihailtavaa syksyllä ja talvella rastas-, tilhi-, ja taviokuurnaparvissa.

Mainokset

Rentukoita

Tulimme Optimistin kanssa Pyhälle torstaiiltana. Kaksi päivää on löntöstelty alueella. Olen ollut puhelimessa yhteydessä Keski-Suomeen. Siellä ei sää taida suosia juhannuksen viettoa toisin kuin täällä. Eilen aamupäivällä oli aurinkoista, mutta loppuretken viimeisen tunnin aikana kastuimme ja vietimme pahimpien kuurojen ajan kuusien alla ja yritimme varjella kameroitamme kastumiselta.

Illaksi sää selkeni ja yön vietimme tunturin laella.

Olen retkeillyt Pyhän alueella kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Tänään kävimme uteliaisuudesta ennenkäymättömässä paikassa Rykimäkurun merkityllä reitillä. Alkumatkan sorastetun taipaleen jälkeen oli mukava kävellä omissa oloissa. Vastaantulijoita ei juurikaan ollut toisin kuin Pyhän kansoitetuimmilla reiteillä, Lasten hihkuilun ymmärtää ja salli, mutta välillä raivostuttaa juhannuksen vieton aloittaneet turhan äänekkäät nuorisoporukat.

Linnustollisesti tähän astinen on ollut pettymys. Mitään ihmeellisempää ei ole näkynyt eikä kuulunut. Eilen kotimatkalla Isokurun laavulla oli Metsähallituksen kyselytutkimus ja lanketteja täyttäessämme kuulimme viiden eri laulurastaan soidinäänet. Liekö naaraista uupelo. Pesintätouhujen pitäisi olla jo täydessä käynnissä.

200615_8588-2Tämän päiväisen makkaranpaisto-, eväs- ja kahvittelutuokion pidimme kattoremontissa olevan Kuukkelin varaustuvan tulistelupaikassa Pyhäjoen rannalla. Kämppä on kaunilla paikalla ja joen rannat ovat rentukoiden reunustamia. Muutoinkin kesän vihreys on tähän aikaan upeimmillaan. Laiskuus yllätti emmekä jatkaneet kiertoreittiä Lampivaaran ja Ametistikaivoksen kautta vaan oikaisimme Luoston ja Pyhätunturin väliselle tielle ja kävelimme kunnon luonretkeilijöiden tavoin viimeiset viitisen kilometriä autolle pikitietä pitkin.

SONY DSC
SONY DSC

Kävin kesäkuun alussa Tromssassa sairastelun takia pari viikkoa normaalista myöhässä. Kahlaajat olivat menneet menojaan. Sekin lintujen takia hukkareissu. Muutoin sain hienoja kokemuksia. Tisnesin luonnonsuojelualueella oli suurin koskaan näkemäni rentukkapelto, josta kuvassa on vain pieni osa. Kuva osoittanee myös sen, että Norjassa ei aina sada ja myrskyä.

Optimisti yrittää oman läppärinsä näytön takaa ylipuhua minua yöretkelle Isokuruun. Nyt siellä saisi kulkea rauhassa ilman ainakaan mittavia ruuhkia. Saapa nähdä onnistuuko.

Nyt saa koulu kyytiä

Viikko sitten aloitettin Ounaskoulun koulun purkaminen uudisrakentamisen tieltä. Koko koulu tullaan purkamaan, mutta nyt näyttää työn alla olevan vain kuvassa näkyvä pieni osa rakennuksesta. Työ on edennyt pohjakerroksen ja kolmen maanpäällisen kerroksen osalta yhden luokkahuoneen verran.

SONY DSC
SONY DSC

Olen kuvannut parvekkeltani päivittäin homman edistymistä. En tiedä teenkö minä tai kukaan muukaan koskaan mitään kuvilla. Jää niistä nyt ainakin jonkinlainen muisto entisestä parvekenäkymästä sen jälkeen, kun muutaman kerroksen korkeampi asuintalo peittää näkymät Rovakadun varren rakennuksiin. Onneksi joen puolella avarat näkymät säilyvät.

Hattua pitää nostaa purkukoneen kuljettajalle. Vastavalmistunut kerrostalo on vain 3-4 metrin päässä koulun seinästä, mutta se näyttää ainakin vielä täysin vahongoittumattomalta.

Hattua pitää nostaa myös tuulten haltijoille. Aika-ajoin kovakin puhuri on käynyt pohjoisen puolelta ja vienyt purkutyön välillä massiiviset pölyt etelään ja parvekekaslustoni ovat välttyneet pahimmilta pölyitä.

Itse aiheutettu urakka

Palasin Tromssasta  ja Kilpiseltä viikonloppuna. Matkan aikana tietsikan kovalevylle tuli reippaat 3000 kuvaa. Lähipäivinä minä olen tuskastumiseen asti istumassa kuvia karsimassa päästäkseni asettamaani alle 10 prosentin tavoitteeseen. Kameran napin painaminen on nautinnollista, jälkityöt kaukana siitä.

Perjantaina pysähdyin tavan mukaan Skibottenin eteläpuolelle Nalluvuobin pysäköintilevikkeelle. Aluksi seurasin lokkien ja tiirojen pyyntitouhuja jostain paikalla olleesta pikkukalaparvesta. Joukkoon oli änkeytynyt merikihu, joka kyttäsi lokkien pyytämiä kaloja ja saikin usein hyvänä lentäjänä napattua ilmasta pyytäjien sen pakottamana pudottamia kaloja. Näinhän se usein on. Toinen tekee työn ja loppukäyttäjä on joku aivan muu.

Kiikaroin sitten lähialuetta ja Skibottenjoen laskuvesialueen lähimmältä reunalta osui silmiin suuri tumma lintu. Koon pystyin arvioimaan sen vieressä uivien tukkakoskeloiden perusteella ja heti tiesin, että taisi löytyä reissun ainoa elämänpinna. Kaivoin putken takakontista ja sen ja lintukirjan avulla varmistui, että katselin isokihua. Vielä suurempi yllätys kuin edelleisessä postauksessa mainitsemani isolokki.

Jäimme Kilpiselle yöksi. Illalla oli 0-asteen keli ja räntää vihmoi taivaan täydeltä. Heräsin aamulla kuuden maissa ja auto oli valkoisen mössön peitossa. Mielessä kävi, että kuinkas täältä kotiin tullaan kesärenkailla. Aurinko lämmitti ilman kuitenkin nopeasti reilusti plussan puolelle. keräkurmitsa, charadrius morinellus, fjällpipare, Eurasian DotterellLähdimme Optimistin kanssa kiertelemään Jehkaksien maisemiin. Alhaalla jouduimme vain kerran kahlaamaan lumihangessa. Ylempänä olisivat sukset olleet kelvolliset menopelit. Jehkasjärvi oli miltei pilkkikunnossa samoin kuin Kilpisjärvikin. Optimisti kertoi nähneensä alueella edellisenä viikonloppuna kiirunoita ja keräkurmitsoja. Yritin vakuutta hänelle, että linnuilla on siivet. No, ensimmäisenä törmäsimme Pikku-Jehkaksen laella kahteen keräkurmitsaan. Niillä näytti olevan kevättä rinnassa, Toinen niistä kävi kaivamassa ilmeistä pesäkuoppaa ja julkisesta seksistäkin oli jonkinlaisia oireita.

Tarkkailimme ja yritimme kuvata kurmitsoja aikamme ja lähdimme lontostelemaan autoille päin. Kiiruna, Lagopus muta, Fjällripa, Rock PtarmiganPitkään emme ehtineet kävellä, kun Optimisti paljon minua paremmilla silmillä huomasi tämän ajan puolilumisiin olosuhteisiin hyvin maastoutuvan kiirunan. Olen kerran aikaisemmin tavannut yhtä pelottomia kiirunoita Pallaksen Pyhäkerolla. Tämä lintu ei vaikuttanut välittävän meistä tuon taivaallista. Kuvasimme sitä monelta eri kantilta ja monella zoomin asennolla. Kun olimme saaneet tästä linnusta mielestämme aivan nokko kuvia. päätin kokeilla kuinka lähelle sitä itse asiassa pääsisin. Jalan mitta kerrallaan lähestyin sitä ja Optimisti kuvasi touhuani. Pääsin kiirunaa noin neljän metrin päähän ennekuin se hyppäsi alas asentokiveltään jä lähti rauhallisesti kävelemään pois. Kaemmaksi päästyämme näimme linnun lähtevän lentoon ja häipyvän näkymättömiin. Terve lintu siis pienistä epäilyistämme huolimatta.

Tämän kerran taisin olla oikeassa

Edellisessä postauksessa kerroin, että kaakkuri kävi etsimässä mahdollista pesäpaikkaa Prestvannetin lietesaarelta. kaakuriKaksi päivää myöhemmin lintu on hautomassa samalla paikalla. Kaakkuri ei juuri kummoista pesää tee. Lintu kuitenkin haroi kasvustoa ympäriltään ja tunki keräämänsä alleen. Kaakkureita oli tullut lisää tai sitten toissa päivänä osa oli merellä kalastamassa. Tänään laskin niitä 12 yksilöä, joista kolme ainakin oli hautomassa.

Iltapäivällä sateli hiljakseen vettä ja ajelimme kaupungista nelisenkymmentä kilometriejää Kvaløyvågeniin. Menomatkalla ei näkynyt mitään kummempaa, mutta takaisin tullessa tuli vastaan lintu, jota en koskaan ole uneksinut näkeväni täällä. Tien kaiteella istui kolme lokkia: kaksi harmaalokkia ja niitä suurempi vaalea lintu: isolokki. Olemme sen kerran aikaisemmin nähneet Hamningsbergissä Varangilla. Vaikka linnut lähtivät lentoon ennen kuin auto saatiin pysähtymään, kokoero näkyi lentävistä linnuista vielä selvemmin. Havis korvasi ainakin jossain määrin vielä näkymättönissä pysytelleitä ja melkein aina löytyviä harmaahaikaraa, riskilää, merikotkaa ja jo ohi muuttaneita sirrejä ja kurppia.

Myöhässä

Olen vuosien ajan käynyt Tromssan seudulla toukokuun puolivälin tienoilla. Kahlaajamuutosta olen päässyt näkemään ensimmäiset muuttajat tai Islantiin, Huippuvuorille tai Norjan pohjoisimmille rannoille muuttavien parvien hännät. Jonkun kerran on osunut kohdalleen ja olen päässyt ihailemaan tuhatpäisiä sirriparvia ja satapäisinä parvina muuttavia kuireja.

KaakuriTänä vuonna reissu siirtyi pakon sanelemana parilla viikolla ja tulin tyhjille rannoille. Olen parin päivän aikana kiertänyt vanhat tutut paikat näkemättä ensimmäistäkään muuttomatkalla olevaa kahlaaja lukuunottamatta joitakin suokukkoja ja punajalkavikloja, jotka mahdollisesti jäävät lähialueille pesimään. Onneksi Prestvannetin kaakkurit pysyvät vuodesta toiseen pesimälammellaan. Kuvassa naaras on ehkä etsimässä pesän paikkaa. Koiras päivysti parin metrin päässä. Paikalla oli jo yksi hautova lintu.

Olemme usein miettineet Rovaniemen ja Tromssan eroa linnunteitse. Illan suussa alkoi satamaan ja oli aikaa googlettaa kaupunkien leveyspiirejä. Rovaniemi sijaitsee pohjoisella leveyspiirillä 66,5 ja Tromssa 70. Olen kartasta sormella seuraamalla ajatellut, että Tromssa on osapuilleen Kaamasen hujakoilla. Ei heittänyt kauaksi. Googlettamalla löytyi kaava kuinka ero lasketaan. Tromssa on 385 kilometriä Rovaniemeä pohjoisempana. Siitä huolimatta täällä on kesä paljon pidemmällä. Lehti on puussa ja useat kukat kukkivat.