Muuttoa Keski-Suomessa

Tulin torstaina Saarijärvelle ja pääsin tänään pariksi tunniksi havistelemaan.

pulmusiaSuuret pulmusparvet ovat matkalla pohjoiseen. KSLY:n alueelta on tänäänkin ilmoitettu melkoisia parvia. Suurimpana Petäjäveden 800 pulmusen parvi. Minä näin Heikkilässä yli sadan linnun kiertelevän parven.

Joutsenia on vähän pellolla kuin pellolla. Satosuolla laskin noin 70 lintua. Satosuo oli muutoinkin antoisa tänään. Vuodareita ropisi roppakaupalla. Arvioin alueella olevan 30 töyhtöhyyppää. Kiuru lauloi soidintaan ja joutsenten joukossa oli yksi kurki ja yksi metsähanhi. Molemmat näyttäisivät olevan KSLY:n ensimmäiset havainnot tänä keväänä.

Alueella kierteli yli 300 naakan parvi.

Mainokset

Niinhän siinä kävi

Edellisessä postauksessa kerroin, että lännestä nousee pilviä peittämään vuosikymmenen revontulien esiintymän. Illan ja yön ajan Rauhalan taivas oli vahvassa pilvessä, mutta aamulla herätessämme taivas oli taas pilvetön. Netissä on ollut kuvia Muonion Kätkäsuvannossa, muutaman kymmenen kilometrin päässä meistä, otettuja hienoja revontulikuvia.

laulujoutsenKuvattavat olivat kovin vähissä: koskikaroja, joutsenia ja joku kuukkeli. Kuukkeleillla oli kuvasta luettavat lukurenkaat. Ne ovat todennäköisesti Peltoniemen Pekan rengastamia. Raportti havainnoista lähtee rengastustoimistoon. Pekka on tehnyt huikean työn Suomessa eniten kuukkeleita rengastaneena. Hän on jokin aika sitten julkaissut yhteenvedon perustellisesta tutkimuksestaan. Kannattaa tutustua. Pekka on tehnyt myös mittavan työn petolintujen, ennenkaikkea pöllöjen, rengastajana ja tutkijana.

Perjantaista keskiviikkoon oli parhaat mahdolliset ilmat. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lömpötila varjossa oli nollan tietämillä. Torstain paluumatkalle sattui sitten alkumetreille onneton keli. Muotkavaaran ja Äkäslompolon välillä näkyvyyttä oli vain joitakin kymmeniä metriä. Taivaalta tuli sen täydeltä  räntärättejä ja kapea, auraamaton tie oli kinkkinen ajettava. Ajoimme Ylläksen kautta tarkoituksena käydä kuvaamassa Kurtakon valkopäätiaista. Tulin Rauhalaan sitä kautta ja tiainen oli silloin paikalla, mutta en saanut siitä kuvia. Paluumatkalla tiaista ei näkynyt.

Palautetta

Sain eilisestä postauksestani palautetta karojen kuvaamisen helppoudesta. En suinkaan tarkoittanut, että karoista syntyy helposti hyviä kuvia. Karat ovat kuvaajan kannalta helppoja kohteita siinä mielessä, että ne eivät ole linnuista arimmasta päästä ja ne palaavat ruokailureviirilleen nopeasti, jos vain kuvaaja malttaa jäädä odottamaan ja istua paikoillaan jököttämässä. Kuvien onnistumisen kanssa on sitten aivan toinen juttu. Karoja on antoisinta kuvata juuri vähävaloisimpaan aikaan vuodesta ja omia kuviani on mennyt tuhatmäärin roskikseen. Joskus yksi osuu kohdalleen.

koskikara, cinclus cinclusTänään olimme taas Äkäsmyllyllä kyttäämässä paikalla oleilevaa saukkoa, josta ei näkynyt merkkiäkään. Kuvaaminen osui sitten taas karoihin, joita en oikein innokkasti jaksanut ruksutella. Puolentoista sataa tuli kuitenkin otettua ja niistä 7 on jäljellä. Ohessa yksi niistä.

Jos lukijoissa on etelän ihmisä, jotka vatvovat lumen puutetta, täällä siitä ei ole tietoakaan. Eilen ajetun Peltovuoma-Raatama tien ja tänään parin muun vähemmän liikennöidyn tien kunnossapito toimii. Tiet ovat vahvalla lumipolanteella ja kaikilla tieosuuksilla oli edellämme ajanut tiekarhu tasoittamassa pahimpia polanteen epätasaisuuksia.

Ensi yöksi on ennustettu hyvää revontuliesiintymää. Perjantaisen tulomme jälkeen ei taivaalla ole ollut oikeastaan lainkaan pilviä. Nyt taivaalle kertyy lännestä alkaen vahvan oloista pilviverhoa. Näin tietenkin.

Ilmoja pitelee

Tulimme Muonion kunnan Rauhalan kylään perjantaina. Vuokramökkimme on Jerisjärven rannassa. Olkkarin ikkunasta on näkymät Olokselle ja Keimiötunturille.

Kelit ovat olleet huhtikuisen upeita ilman pilven hattaraakaan ja päivisin on hellinyt muutaman asteen pluslämmöt.

Kuvausreissuilla olemme käyneet Ylläksellä, Pallaksella ja Hetassa, josta ajoimme Peltovuoman kautta Raattamaan. Olen vuosien varrella ajanut välin lukuisia kertoja ja olen aina vain vakuuttuneempi, että reitti on yksi Lapin kauneimpia. Peltovuomasta Lommoltunturille asti Ounas- ja Pallastunturi ovat ajajankin silmien edessä melkein koko matkan. Maisemat ovat yhtä upeita kuin Ivalosta pohjoiseen Ukonjärven ja Inarin välisellä tiellä, Utsjokilaaksossa Kevolta Utsjoelle ja sieltä Tenon vartta pitkin Karigasniemelle.

timpan ständitHetan reissu oli jo etukäteen suunniteltu. Tarkistimme ennen lähtöä paikallisen luontokeskuksen aukioloajan. Pienoinen yllätys oli näyttelytarjonnassa. Poikani Timo teki 3 vuotta sitten Metsähallitukselle lapsille suunnatun suoluontoa esittelevän strippisarjan. Olen nähnyt kuvat Timpan tallentamina netissä ja kiertueen alusta TV:n uutisiin tehdyn pienen ohjelman pätkän, mutta en ole aikaisemmin päässyt näkemään kuvia livenä. En tiennyt ständien edellern kiertävän ja tuskin tiesi Timppakaan. Hieno kokemus.

koskikara, cinclus cinclusKoskikarat ovat helposti kuvattavia, lystikkäitä ja mielenkiintoisia lintuja. Olen vuosien varralla ottanut karoista huikean määrän kuvia, joista viittä vaille kaikki ovat syystä tai toisesta joutaneet roskikseen, Viimeisten vuosien aikana olen yrittänyt saada kuvia pintaan nousevasta karasta. Satoja, jos ei tuhansia kuvia olen lähettänyt matkalle bittitaivaiseen. Yhtäkään onnistunutta en tähän päivään mennessä ole saanut. Tänään osui koko lailla kohdalleen Muonion Kutunivassa, mutta kuva olisi voinut tulla sekunnin sadasosan aikaisemmin, niin, että vesikalvo olisi vielä peittänyt linnun. Harjoitus jatkuu.

Kuusamon myrskylinnun kohtalo

Tammi-helmikuun vaihteessa Kuusamosta löydettiin huonokuntoinen myrskylintu, joka oli ensihavainto alueella. Lintu saatiin kiinni ja päätyi eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen Timon hoteisiin ruokittavaksi ja palautettavaksi aikanaan takaisin luontoon.

Saarijärvellä ollessani sain Kuusamosta Jyrkiltä puhelun, että voisinko auttaa linnun toimittamisessa omaan ympäristöönsä jäämerelle. Monia vaihtoehtoja mietittiin mm linja-autokuljetusta, mutta ilman eläimen (minkä hyvänsä) saattajaa matka ei onnistu. Monien puheluiden (enemmän muiden kuin minun) jälkeen muuttomatka saatiin järjestettyä. Kuusamolaiset olisivat toimittaneet linnun Muonioon, josta paikallinen lintuystäväpariskunta olisi ajanut sen Kilpiselle, josta matka olisi jatkunut kolmannella autolla lakia uhmaten Skibotniin ja olisi siellä päästetty vapaaksi jääämerelle. Myrskylintu olisi voinut kävellä tullin läpi, mutta auton takakontissa sitä ei olisi saanut viedä. Rikosta ei kuitenkaan nyt tapahtunut.

Muuttopäivän aamuna myrskylintu löytyi kuolleena. Ruokkija, Timo, oli kallilla kypärin ja harmitteli epäonnistumistaan linnun hengissäpitämiseksi. Lintu lähetettiin Oulun yliopistoon tutkittavaksi.

Nyt on tullut ainakin Timoa helpottava tieto. Lintu ei kuollut nälkään vaan lyijymyrkytykseen. Sen ruoansulatuselimistä löydettiin litistynyt haulikon lyijyhauli, joka oli ties minkä ravinnon mukanan joutunut sinne.

Kiva sattumako?

Skypetin tänään pitkän rupeaman vanhimman lapseni Antin kanssa. Antti on Suomessa ollessaan kouluttautunut eräoppaaksi, mutta halusi aikanaan lähteä jatkamaan opintoja ja meni Skotlantiin Edinburghin yliopistoon, joka silloin oli ainoa paikka Euroopassa, jossa sai aheeseen liittyvää korkeakoulutason opetusta. Poika jäi sille tielleen ja on asunut siellä viitisentoista vuotta.

Antti omistaa puoleksi brittikaverinsa Kenin kanssa meikäläisittäin safarifirman. Heillä on ensi kesänä tarkoitus aloittaa neljän vuorokauden mittaisia hevosvetoisia reissuja oheisohjelmineen Skotlannin ydinalueilla. Puhelumme aikana Antti sattui mainitsemaan reitin lähtöpaikan keelinkielisen nimen. Tir N’a Nough. Se Nough jäi vähän epäselväksi, koska ei ollut paperia käytössä, jolla nimi olisi varemennettu.

Olen, niinkuin kaikki tietävät, vähän ainakin Norja-fani. Sikäläinen ehkä suosituin bändi on Vamp. Se on tehnyt jo kauan sitten edelleen paljon soitetun kappaleen, joka perustuu norjalaisen runoilijan tekstiin, jonka runoilijan nimeä en nyt muista. Kappaleen nimi on Tir N’a Noir.ja se on linkin takana Youtubeversiona. Hieno kappale. Siinä kaivataan kaukana lännessä asuvaa Mary McGeetä. Voisikohan norjalaisten Noir olla keeliläisittäin Nough. Yritämme selvittää.

Mielenkiintoinen parturissakäynti

Ajoin eilen takaisin Rovaniemelle. Keski-Suomessa oli yön ja aamun aikaan satanut räntää. Lisäsin lähtiessä pissapoikaan 5 litran pänikän valmista liuosta. Rapa roiskui ja jokainen vastaantuleva rekka lennätti möhkää sen verran, että tuulilasi piti puhdistaa pissapojan avulla. Sama juttu jokaisen ohittavan tai ohitettavan auton kanssa. 5 litraa riitti Iihin asti, jossa oli käytävä ostamassa uusi satsi. Muutoin oli mukava ajaa tähän aikaan vuodesta alusta loppuun sulia teitä pitkin, jos ei ajattele puuduttavaa matkantekoa. Melkein 500 kilometriä kahdeksaakymppiä. Ainoat satasen alueet ovat Oulun ja Kemin moottoritiet, muutaman kymmenen kilometrin pätkä Pihtiputaan kunnanrajalta pohjoiseen ja vielä paljon lyhyempi pätkä Keminmaan ja Paakkolan välillä.

naakkaAutoa purkaessani yläpuolella kierteli parinsadan varislinnun parvi. Hämärää oli jo sen verran, että lajilleen lintuja en nähnyt. Joukossa oli kuitenkin knaksutuksista päätellen paljon naakkoja. Saarijärven naakkamäärät lisääntyivät helmikuun aikana 5-10 linnun parvesta lähtöpäivän aamuna näkemääni noin 50 linnun parveen. Vanha kuva pesäärakentavasta naakasta.

Minä olen vaitiolovelvollinen pankin asioista niin kauan kuin minussa henki pihisee. En kuitenkaan usko, että paljastan seuraavassa yhtäkään Nordean liikesalaisuutta kertomalla tarinan tämän päiväisestä parturissakäynnistäni. Saarijärvelläkin on toki partureita, joissa käyn pidempien vierailujen aikana ja niissä selviän kymppiä halvemmalla kuin täällä käyttämässäni parturiliikkeessä. En vain saanut helmikuussa aikaiseksi käydä siellä.

Enimmäinen uusi asia oli, että minua tervehdittiin kädestä pitäen ja parturi esitteli itsensä nimeltä. Ok, näinhän minä olen pankissakin tottunut toimimaan.Käyttämässäni parturiliikkeessä pestään aina hiukset siitäkin huolimatta, että nyt olin käynyt suihkussa pari tuntia aikaisemmin. Nuori neiti tai rouva sanoi pesun jälkeen ”lisään hiuksiisi pehmentävää hoitoainetta”. Särähti heti korvaan, että lisäät hoitoainetta etkä kysy minulta voitko sen tehdä. Kysyin häneltä asiasta. Hän kertoi, että he ovat saaneet ohjeet joitain aikoja sitten olla kysymättä asiakkaalta halukkuutta vaan vain toteavat, että näin tehdään. Lisäksi hän kertoi, että heillä on velvollisuus yrittää myydä asiakkaalle oheistuotteita pelkän tukanleikkauksen lisäksi. Heillä on myös tarkat ohjeet kuinka asiakasta puhutellaan. Näinhän pankissa on toimittu vuosikaudet jo ennen eläkkeellejääntiäni ja tulokset arvioitiin pitkälti juuri tämän lisämyynnin perusteella. Parturiliikekkin on muuntunut palveluketjusta selkeäksi myyntiketjuksi.

Ketju taitaa menestyä. Se on kotimaan lisäksi laajentanut toimintaansa ulkomaille. Parturi kertoi, että heillä on liikkeitä ainakin Tallinnassa, Berliinin on avattu toinen myymälä ja uusimpana jenkkeihin muutama päivä sitten Seattleen avattu myymälä. Hinnat ainakin nousevat kahdella eurolla jokaisen käyntikerran välillä.

Nyt vähän hirvittää. Tätä kirjoitettaessani pyykkikone on ollut pyörimässä. Unohdin lähtiessäni paitani kylppärin kuivaustelineeseen, mukaan tuli vain kaksi komerossa ollutta paitaa ja kävin ostamassa paikallisesta Halpa-Hallista 4 uutta tarjouspaitaa kolmella kympillä. Huuhdevesi vessan pöntössä näyttää hurjalta. Lähden nyt katsomaan minkäväristä pyykkiä koneesta mahtaa löytyä.