Havistelua


Kävin tänään ensimmäisen kerran kuluvalle vuodelle vähän enemmän katselemassa lintuja. Kiertelin autolla lähialueen paikkoja ja poikkesin parisssa paikassa metsässä. Kylmä itätuuli 12 asteen pakkasessa ei laiskaa miestä houkutellut pitkäksi aikaa ulos. Pari kuukautta on mennyt vähemmillä linturetkillä. Uuden vuoden valkopäätiainen piti bongata melkein ohikulkumatkalla. Kutunivan joutsenet ja karat menivät enemmän kuvaamisen piikkiin.

puukiipijä. Certhia FamiliarisKiikariin kilahti päivän mittaan 12 uutta lajia, jotka olivat pääosin tuikitavallisia jokapaikan lintuja. Kolme vähän näyttävämpää lajia löytyi. Pähkinänakkeli Paavalniemessä ja myöhemmin pyrstötiainen ja puukiipijä. Päivä oli pilvinen ja valoa ei paljon ollut. Pyrstötiaisista ei tullut ensimmäistäkään tallennettavaksi kelpaavaa kuvaa. Puukiipijästä otetuista paristakymmenestä kuvasta vain oheinen jäi jäljelle ja senkin edes osapuilleen kelvolliseksi pelasti Photoshop CC:n mainio, uusi toiminto tärinän vähennys. Kiipijän nokan kärki vain jää oksan taakse.

Olen viime vuosina pitänyt omaa tilastoa vain vuodareista enkä välttämättä tiedä onko siinäkään oikein rahvakkaasti mieltä. Samat linnut siellä komeilevat joka vuosi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Vuodaritilasto jatkukoon kaikesta huolimatta. Muihin tilastoihin ja kilpailuihin en enää ole muutamaan vuoteen osallistunut. Emmeköhän me joudu kilpailemaan niin monilla aloilla työelämässä ja muualla, ettei enää harrastuksen kanssa pidä kisata. Jotenkin ymmärrän, että syksyisiä ja talvisia lintuhavaintoja voidaan saada ehkä paremmin talteen kilpailun avulla. En enää oikein ymmärrä, että puoli Rovaniemeä ramppaa talvisen kottaraisen perässä. Näkeehän niitä kesälläkin. Joku vuosi sitten olisin minäkin ollut paikalla putki sojossa. En ole enkä tule olemaan siinä mielessä mikään puhdas pulmunen.

Tänään tuntui taas mukavalta istua ja seurailla lintuja. Jökötin eräällä ruokintapaikalla toista tuntia ja vain katselin. Voittaa melko monta telkkariohjelmaa.

Edellisessä postauksessa kerroin osallistumisestani Vuoden Luontokuvakilpailuun. Tottahan on, että pärjääminen siinä hivelisi itsetuntoa. Mahdollinen pärjääminen voisi tuoda muutaman euron eläkeläisen talouteen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s