Museossa


Ajoin päivän mittaan takaisin kotiin. Jälkikasvua alkaa kertymään viikonloppuna Rovaniemelle loppuvuoden ajaksi. Lähdin vesisateessa ja tulin talven kautta vesisateeseen. Muonion tietämillä olin hämärän aikaan ja saatoin ihastella tykkypuita ja kunnon talvisia maisemia. Toivottavasti sade ei vie taas kerran Rovaniemen lumia.

Kävin eilenkin valasjahdissa. Ne löytyivät viitisen kilometriä kauempana vuonosta kuin keskiviikkona. Kuvaajalle sää oli vielä pimeämpi kuin edellisenä päivänä. Seisoimme tsekkiläisen pariskunnan kanssa kymmenmetrisellä törmällä, kun miekkavalaat tulivat 100 metrin päähän. Ehdin ottaa muutaman kuvan ennekuin alkoi taas satamaan kaatamalla. Kamerat ja mieskin autoon sateen suojaan. Sateen loputtua parvi oli uinut jo teille tietämättömille.

Tromsø Museum Universiteetsmuseet järjesti eilen illalla kymmenen kerran Desembernatt-tapahtuman.kärpän täyttäminen Museo ei ole koolla pilattu. Viihdyin siellä kuitenkin kuusi tuntia. Paikka oli täynnä erilaisia tapahtumia, useita käytännön työnäytöksiä (kuvassa konversaattori täyttämässä kärpän nahkaa), tinasotilaiden valua, enkelien askartelua lapsille. viikinkien haarniskan väkertämistä, DNA :n tunnistamisen esityksiä, perhosten siipien väreihin perehtymistä mikroskoopin kautta ja ties mitä. Pieniä professoritason luentoja lepakoista, lapintiiran muuttomatkasta, revontulsta ja monista muista aiheista. Museo oli pullollaan väkeä.

Mari BoinePuolenyön aikaa oli ainakin minulle eräs illan kohokohdista. Museon johtaja (entinen Alta-aktivisti) haastetteli Mari Boinea. Jälkeenpäin kuulin, että he ovat vanhoja tuttua ja haastattelu sujui leppoisissa merkeissä haastattelijan unohtamatta vaikeitakaan aiheita. Saamelaiskysymys on Norjassa meitä puhutumpi aihe. Boine kertoi lapsuudestaan ja aktiiviseksi ryhtymisestään, mutta väisti kysymyksen sanomalla, etttä saamelaiset eivät ole läheskään ainoa vähemmistö mainiten mm palestiinalaiset. Boine osoittautui loistavaksi humoristiksi, joka useaa painavaa lausuntoaan kevensi lopuksi hersyvällä vitsailulla. Ennakkotiedoissa oli maininta, että haastatteluun ei kuulu musiikkia. Niinpä vain saimme kuulla Violeta Parran kappaleen Gracias a la vida (Elämälle kiitos) saameksi. Enpä ole sitä ennen kuullut enkä usko lukijoittenikaan kuulleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s