Dokumenttia vai taidetta


SONY DSCNoin vuoden ajan on kadun toisella puolella seistä jököttänyt rakenusnosturi. Eilisen iltapäivän ja tänään aamupäivän aikana se on purettu pois. Silmä ehti tottua rumilukseen ja nyt näkymä näyttää autiolta. Kerrostalot, jonka rakentamiseen sitä tarvittiin, eivät mihinkään häviä. Nosturi noussee piakkoin himpun pohjoissammaksi. Seurasin purkua parvekkelta sillä ulkoillessani. Olen monta kertaa aikaisemminkin kertonut, että poden poikkeuksellisen pahaa korkeanpaikankammoa. Kaikin ajoin en pystynyt edes ulkopuolisena seuramaan purkuun osallistuneiden miesten liikkumista huolettoman näköisesti korkealla nosturin rakenteissa ilman minkäänlaisia turvavaljaita.

Ostin toistakymmentä vuotta sitten ensimmäisen digijärkkärini ja  normaalizoomin rinnalle 100-300 millisen Sigman linssin. Ensimmäiset kohtuulisen terävät kuvat mm talitiaisesta olivat olevinaan hienoja, sydäntä sykähdyttäviä aikaansaannoksia. Monta vuotta tarkoitukseni oli saada vain pönöjä, joissa kohde täytti suurimman osan kuva-alasta. Mieli muuttui kuvaamisen myötä. Vähä vähältä halusin linnuista kuvia, joissa myös ympäristö näkyisi tai kuvia, joissa olisi vain osa linnusta. Joitain kuvia on syntynytkin, mutta taito ei vieläkään riitä. Muutamana kesänä olen yrittänyt kuvata vähän kyllästyneenä lintupönöihin korentoja ja perhosia, mutta niistä olen saanut vain lajikuvia. Joitain hapuilevia yrityksiä myös maisemakuvien ottamiseen olen koettanut ottaa.

20110221-DSC05896-2Hannu hautala julkaisi 1995 kuvateoksen Liikettä linnunradalla, jossa ei ollut yhtään terävää kuvaa. Viime vuosina on näkynyt merkkejä, että luontokuvat voisivat ainakin jonkin verran mennä Hannun viitoittamalle tielle. En halua väheksyä dokumenntikuvia luonnosta. Niistäkin löytyy koko ajan jotain uutta. Ehdin syyskuussa Kuusamon Nature Photo-tapahtumaan vasta sunnuntaiksi. Silloin nähtiin kaksi esitystä poikkeavasta luontokuvauksesta: Paavo Hamusen ja Susanna Aarnion Luovan luontokuvauksen lumo ja belgialaisen Jonathan Lhoirin Black and Wild. Jonathanin kuvat olivat mustavalkoisia ja niissä tarkennus oli muualla kuin pääkohteessa. Hamunen ja Aarnio jatkavat sanomaansa kamera-lehden numerossa 9/14. He haluavat tehdä luontokuvista luovia tarkentamalla kuvan aivan poskelleen tai liikuttamalla kameraa valotuksen aikana. Luontokuva-lehdessäkin on jo pitkään ollut Heikki Willamon mustavalkoisia kuvia, jotka eivät ole lähelläkään perinteisiä luontokuvia. Poikkeavalla tavalla tarkennettuja tai muuten erilaisia luontokuvia näkee netissäkin paljon.

150914_7705_2-2Kiehtovaa. Omat taitoni eivät vielä riitä tällaisten kuvien tarkoitukselliseen ottamiseen. Vahingossa niitä syntyy. Pitäisi käydä läpi kymmenen vuoden takaiset säilyneet varmuuskopiot ulkoiselta levyltä, jonne solahti kuvia ilman sen suurempaa kontrollia. Tässä liittenä olevat kuvat ovat, niinkuin sanoin, vahinkoja. Lentoonlähtevä närhi on kuvattu kymmenkunta vuotta sitten Vaattungin tulistelupaikalla liian hitaalla valotusajalla. Se on jostain syystä pysynyt matkassa parissa kuvaesityksessäkin.. Karhukuva on tuoreempi. Vahinko se on sekin. Syyskuisella piilokojuretkellä otettu, kameran väärään paikkaan tarkentama kuva, jonka olen lisäksi muuttanut mustavalkoiseksi. Näissä kahdessa kuvassa on ainakin jotain siitä uudesta, josta nyt puhutaan ja josta puhuttiin radion Luontoretki-ohjelmassakin toissa päivänä.

2 thoughts on “Dokumenttia vai taidetta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s