Jaanan kanssa havistelemassa

Pahnanpohjimmaiseni Jaana tuli eilen Rovaniemelle viettämään syyslomaansa. Ennen nukkumaanmenoa kysyin lähtisikö hän kanssani katsomaan saisinko Paavalniemen pähkinänakkelista lisää kuvia. Tälle päivälle oli luvattu aurinkoista ja sen myötä lauantaita parempaa kuvauskeliä. Ei tarvinnut kahta kertaa houkutella.

Aivan varhain emme päässeet liikkeelle. En raatsinut herättää tytärtä kovin varhain. Tulimme Paavalniemeen puoliltä päivin ja samaan aikaan parkkipaikalle ajoi Veikko tarkoituksenaan rengastaa ruokinnan lintuja. Tiesin heti kuvausmahdollisuuteni jäävän siihen, mutta Jaana pääsisi ensimmäistä kertaa elämässään seuraamaan rengastusta. Jaana ja pähkinänakkeliVeikon virittäessä verkkoja nakkeli ehti käydä ruokinnalla kaksi kertaa. En saanut siitä nytkään haluamani kuvia. Nakkeli oli kuitenkin ensimmäinen verkkoon lentänyt lintu. Veikko irrotti sen, antoi kuvata sitä kädessään ja kysyi sitten haluaisiko Jaana laskea sen lentoon omasta kädestään. Kuvassa tyttären silmät kertovat kuinka mielissään hän oli. Veikko kertoi Jaanalle monenlaisia asioita rengastuksesta ja Jaanakin osasi kysyä muutamia aivan oikeanlaisia kysymyksi. Veikko näytti vielä hidastetusti ja juurtajaksaen kuinka rengastus ja mittaukset tapahtuvat ja miksi niin tehdään. Kiitos Veikolle. Nakkeli ei helposti oppinut. Sinä aikana, kun olimme paikalla se lensi vielä kaksi kertaa verkkoon.

Kaksi postausta sitten kirjoitin vuoden 2014 luontokuvaan liittyvästä asiasta. On ollut mielenkiintoista seurata netissä käytyä keskustelua. Voiko luontokuva olla taidetta ja voiko taidekuva olla luontokuva? Mielipiteet ovat puolesta tai vastaan. Harvemmassa ovat kirjoitukset jossain ääripäiden välillä. Em keskustelun väliin on tullut kommentteja järjestetyistä kuvista ja piilokojukuvauksesta. Mainiota, että keskustelua käydään ja toivottavasti se jatkuu. Konseksukseen tuskin päästään.

Mainokset

Mielenkiintoinen päivä

En yleensä juurikaan juokse bongausten perässä, mutta tänään tein poikkeuksen. Paavalniemessä rengastettiin eilen pähkinänakkeli, jota en aikaisemmin ole nähnyt. Olen asiantuntijoiden osoittamana kuullut Virossa sen äänen, mutta sillä kertaa lintua ei saatu näkyville. Äänihavaintoja en kirjaa tilastoihini.

Aamupäivällä ajoin katsomaan olisiko nakkeli vielä paikalla. En ollut ainoa, joka oli tullut samoin odotuksin. Lintua oli bongaamassa kolme muutakin henkilöä. Lintu pyörähti pikaisesti paikalla, mutta siirtyi nopeasti syrjemmälle. Se on peloton veijari, mutta neljä henkilöä ruokinnan lähellä taisi olla sille liikaa. pähkinänakkeliAikamme odoteltiin sitä, mutta muut taisivat kyllästyä ja siirtyivät kauemmaksi etsimään muuta kuvattavaa. Sakari löysi tovin päästä kaksi hippiäistä ja huusi porukat paikalle. Ei aikaakaan, kun samaan paikkaan lehahti viisi pyrstötiaista. Niitä sitten kuvattiin hämärässä kuusikossa. Muut taisivat saada käyttökelpoisia kuvia, mutta omistani ei tullut yhtään säilytettävää. Muut luovuttivat, mutta minä jäin vielä hetkeksi paikalle nakkelia odottamaan. Ehti kulua vain muutama minuutti muiden lähdettyä, kun nakkeli alkoi käydä ruokinnalla. Valon puutteen takia en saanut aluksi siitä kelvollisia kuvia, mutta sitten otin täytesalaman käyttöön. Se myös näkyy oheisessa kuvassa. Pari jotakuinkin kelvollista otosta jätin tietsikalle.

Katsoin Tiirasta viimevuosien nakkelihavaintoja. LLY:n alueella ei 2012 ollut kirjattu yhtään havaintoa. 2013 hvaintoja oli 7 paikasta, joista suurin osa Pellosta. Tänä vuonna paikkoja on kahdeksan, joista kuusi 22.9. jälkeen. Ilmeiseti niillä on nyt jonkilainen vaellus meneillään.

Kauan en pystynyt lintua kuvaamaan ennekuin alkava talvi muistutti tulostaan ja varpaat sekä sormet alkoivat muuttua jääkalikoiksi ja oli pakko lähteä lämmittelemään. Oma vika, en ollut pukeutunut riittävän lämpimästi.

Dokumenttia vai taidetta

SONY DSCNoin vuoden ajan on kadun toisella puolella seistä jököttänyt rakenusnosturi. Eilisen iltapäivän ja tänään aamupäivän aikana se on purettu pois. Silmä ehti tottua rumilukseen ja nyt näkymä näyttää autiolta. Kerrostalot, jonka rakentamiseen sitä tarvittiin, eivät mihinkään häviä. Nosturi noussee piakkoin himpun pohjoissammaksi. Seurasin purkua parvekkelta sillä ulkoillessani. Olen monta kertaa aikaisemminkin kertonut, että poden poikkeuksellisen pahaa korkeanpaikankammoa. Kaikin ajoin en pystynyt edes ulkopuolisena seuramaan purkuun osallistuneiden miesten liikkumista huolettoman näköisesti korkealla nosturin rakenteissa ilman minkäänlaisia turvavaljaita.

Ostin toistakymmentä vuotta sitten ensimmäisen digijärkkärini ja  normaalizoomin rinnalle 100-300 millisen Sigman linssin. Ensimmäiset kohtuulisen terävät kuvat mm talitiaisesta olivat olevinaan hienoja, sydäntä sykähdyttäviä aikaansaannoksia. Monta vuotta tarkoitukseni oli saada vain pönöjä, joissa kohde täytti suurimman osan kuva-alasta. Mieli muuttui kuvaamisen myötä. Vähä vähältä halusin linnuista kuvia, joissa myös ympäristö näkyisi tai kuvia, joissa olisi vain osa linnusta. Joitain kuvia on syntynytkin, mutta taito ei vieläkään riitä. Muutamana kesänä olen yrittänyt kuvata vähän kyllästyneenä lintupönöihin korentoja ja perhosia, mutta niistä olen saanut vain lajikuvia. Joitain hapuilevia yrityksiä myös maisemakuvien ottamiseen olen koettanut ottaa.

20110221-DSC05896-2Hannu hautala julkaisi 1995 kuvateoksen Liikettä linnunradalla, jossa ei ollut yhtään terävää kuvaa. Viime vuosina on näkynyt merkkejä, että luontokuvat voisivat ainakin jonkin verran mennä Hannun viitoittamalle tielle. En halua väheksyä dokumenntikuvia luonnosta. Niistäkin löytyy koko ajan jotain uutta. Ehdin syyskuussa Kuusamon Nature Photo-tapahtumaan vasta sunnuntaiksi. Silloin nähtiin kaksi esitystä poikkeavasta luontokuvauksesta: Paavo Hamusen ja Susanna Aarnion Luovan luontokuvauksen lumo ja belgialaisen Jonathan Lhoirin Black and Wild. Jonathanin kuvat olivat mustavalkoisia ja niissä tarkennus oli muualla kuin pääkohteessa. Hamunen ja Aarnio jatkavat sanomaansa kamera-lehden numerossa 9/14. He haluavat tehdä luontokuvista luovia tarkentamalla kuvan aivan poskelleen tai liikuttamalla kameraa valotuksen aikana. Luontokuva-lehdessäkin on jo pitkään ollut Heikki Willamon mustavalkoisia kuvia, jotka eivät ole lähelläkään perinteisiä luontokuvia. Poikkeavalla tavalla tarkennettuja tai muuten erilaisia luontokuvia näkee netissäkin paljon.

150914_7705_2-2Kiehtovaa. Omat taitoni eivät vielä riitä tällaisten kuvien tarkoitukselliseen ottamiseen. Vahingossa niitä syntyy. Pitäisi käydä läpi kymmenen vuoden takaiset säilyneet varmuuskopiot ulkoiselta levyltä, jonne solahti kuvia ilman sen suurempaa kontrollia. Tässä liittenä olevat kuvat ovat, niinkuin sanoin, vahinkoja. Lentoonlähtevä närhi on kuvattu kymmenkunta vuotta sitten Vaattungin tulistelupaikalla liian hitaalla valotusajalla. Se on jostain syystä pysynyt matkassa parissa kuvaesityksessäkin.. Karhukuva on tuoreempi. Vahinko se on sekin. Syyskuisella piilokojuretkellä otettu, kameran väärään paikkaan tarkentama kuva, jonka olen lisäksi muuttanut mustavalkoiseksi. Näissä kahdessa kuvassa on ainakin jotain siitä uudesta, josta nyt puhutaan ja josta puhuttiin radion Luontoretki-ohjelmassakin toissa päivänä.

Pilvipalvelua

Adobella on ollut jo pitkään tarjous Photoshop CC:stä ja Lightroomin versiosta 5 vuodeksi 12,29 euroa kuukaudessa. Olen yrittänyt sinnitellä viimeiseen asti lataamatta palvelua, mutta tänään sorruin. Minulla on CS6 ja Lightroomin versio 3, jotka jäävät molemmille koneille. Jos pilvipalvelun hinta nousee kohtuuttomaksi vuoden tarjouksen jälkeen, voin aina palata vanhoihin versioihin.

Asennus meni kivuttomasti, mutta kesti kohtuuttoman kauan (reippaat toista tuntia) vaikka minulla on nopein mahdollinen Soneran linja.

Bridge tuli perusversiona ja se piti muokata omien mieltymysten mukaiseksi. Edellisistä vääntämisestä on sen verran aikaa, että hetki piti raapia päätä ja miettiä kuinka sen saisi edellisen kaltaiseksi. Bridgessä ei taida olla viljalti uusia ominaisuuksia. Lightroom käynnistyi vaivatta. Pienen kokeilun mukaan se ei hakenut yksittäistä kuvaa muokattavaksi vaan piti hakea koko tiedosto yhden kuvan saamiseksi paranneltavaksi, mutta se lienee vain asetuskysymys.

PhotshopCC:ssä on hurjasti uusia toimintoja (vanhojen käyttämättä jääneiden lisäksi). Paljon niistä jää edelleen turhiksi eikä tavallinen pulliainen, joka ei aktiivisesti seuraa tilannetta, taida niistä tietää eikä niitä edes tarvitse. Minä olen käyttänyt Fotarin kahta eri versiota 3 ja 6  jo toista kymmentä vuotta. Suurin muutos ulkoisesti on, että en löytänyt lataustilanteessa englanninkielistä versioita, jota olen tottunut käyttämään, vaan CC on suomenkielinen. Valikot ovat paikoilaan, mutta tuntuvat oudoilta käyttää. Pikaisen tutustumisen jälkeen suomennoksetkin vaikuttavat siellä täällä vähän hätiköidyilta. Bridge ja Lightroom ovat säilyneet englanninkielisinä.

minkkiPhotoshop haki kaikki käytössä olleen version tausta-asetukset automaattisesti. Niihin ei tarvinnut käyttää aikaa.

Ensi tutustumisen jälkeen piti kokeilla CC:n uutta, kehuttua ominaisuutta, joka on suomeksi nimetty tärinän vähennykseksi. Ohjelma ainakin yrittää korjata tärähtäneitä kuvia teräviksi. Oheinen kuva on otettu hieman huonossa valaistuksessa liian pienellä ISO:lla. Kuva on tärähtänyt sen takia. Olen kokeilun vuoksi cropannut sitä noin 20 prosenttiin alkuperäisestä, Ei tästä seinän kokoista tulostetta saisi, mutta melko kelvollinen nettikäyttöön. Muutoinkin terävöintimahdollisuudet ovat lisääntyneet ja ilmeisesti muutoinkin parantuneet CS6;sta.

(PS. Mikähän sammakko minkillä mahtaa olla suussaan. Olen sitä yrittänyt googlettaa, mutta varmuutta en ole saanut.)