Pirttipäivä


Tänään on pilvinen ja tuulinen päivä, joka ei juuri houkuttele ulkoilemaan. Pakollinen kauppassa käynti vahvisti päätöstäni pysyä loppupäivä kotona neljän seinän sissällä. Olen käynyt läpi syksyn aikana otettuja kuvia ja karsinut niitä mahdollisimman kovalla kädellä.

Eilen kiertelin tuttuja paikkoja. Lähdin alunperin käymään Optimistin asialla ja vasta Niskanperällä huomasin, että mukana oli vain pitkällä putkella varustettu runko. Edellisyön lumisateen jäljiltä olisi ollut käyttöä muullekin putkelle. Niskanperällä kierteli 100-150 rastaan parvi. Räksiä varmaan suurin osa, mutta taivasta vasten varjokuvina näkyvistä linnuista ei varmuudella pystynyt sanomaan oliko joukossa muitakin rastaita.

Tornin edessä oli kolmisenkymmentä vesilintua, jotka olivat suoraan sillä hetkellä paistanutta aurinkoa vasten. Taas jäi varma lajimääritys tekemättä, mutta näyttivät olevan haapanoita ja tukkasotkia. Sama vastavalo oli myös Kolpeneen täyttömaa-alueella. Vesilintuja oli enemmän ja ne olivat kauempana; kuutisenkymmentä lintua ja laijit näyttivät samoilta. Pöykkölän puoleisella rannalla oli 200.300 lokkia.

närhiIsmo oli täyttänyt Tavivaarassa ruokinta-automaatit ja ripustanut talipötköt paikalleen.Olin paikalla puolisen tuntia ja paikalla oli kovin hiljaista. Ainoa lintu, jonka näin oli kuvan närhi. Sekään ei tullut ruokailemaan vaan kierteli ympärillä ja lymysi enimmän aikaa puiden kätköissä. Yritin ottaa siitä kuvia, joissa vain pää näkyy havujen takaa, mutta eihän tarkennus siihen osunut. Kuvan taustalla on edellisyönä satanut parikymmen senttinen lumi, joka oli ehtinyt tippumaan jo puista alas.

Hypätään nyt kolme, neljä viikkoa takaisin päin.

En enää muista mitä mahdoimme isän kanssa etsiä hänen komeroistaan. Tein kuitenkin sieltä kaksi löytöä. Isän muuttaessa omakotitalostamme nykyiseen asuntoonsa, näin ensimmäisen kerran vaariltani periytyneen luvattoman pistoolin. Sovimme silloin isän kanssa, että hän käy luovuttamassa sen poliisille, mutta komeron pohjalla se edelleen oli. Vein sen viranomaisille, jotka saamani pöytäkirjan mukaan tulevat sen aikanaan huutokauppaamaan.

Avioerossamme sovimme entisen vaimoni kanssa, että hän saa kuvistamme paperiversiot ja minä diat. Oma diaprojektorini oli rikkoutunut korjauskelvottomaksi jo ennen eroa. Kaupat eivät ole enää pitkään aikaan myyneet laitteita hyllystä vaan ne olisi pitänyt  tilata ties mistä ja ne olisivat maksaneet maltaita. Kirpputoreiltakaan en niitä ole löytänyt. Äsken mainitsemani komeron pohjalla oli isän projektori, jonka hän lupasi ottaa mukaani. Dioja on joitakin tuhasia. Ne ovat kaikki valmiina kelkoissa, mutta loppupään kuvat ovat dokumentoimatta ja katselujärjestys siis aivan sattumanvarainen.. Toissa iltana katselin ensimmäiset 400 ja katselu-urakkaa riittää pitkäksi aikaa. Hellyttävää katsella kuvia kahdenkymmenen vuoden jälkeen lapsista aivan pieninä. Homma jatkuu tänään kunhan ilta pimenee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s