Kotiuduin eilen illalla mökkireissulta. Oli neljä kuukautta Pataniemen rauhaa, hienoja ilmoja, loppukesän hiljaisia ja pilkkopimeitä öitä, hyviä hetkiä sukulaisten, vanhojen kavereiden ja mökkinaapureiden kanssa. Elämään mahtuu ikäviäkin hetkiä. Syyskuussa jouduin käymään kaksissa hautajaisissa.
Parhaat luontokokemukset koin alkukesästä Pyhä-Häkin kansallispuistossa sinipyrstöä kuunnellessa ja katsellessa ja pitkin kesää kuikkien, joutsenten ja härkälintujen elämää seuratessa. Loppukesän hieno elämys oli käydä isän (92-v) kanssa Satosuolla, jossa löysimme viisi petolintua huippuna 1kv punajlakahaukka.
Kävin heinäkuun loppupuolella reilut kaksi viikkoa pohjoisessa, mutta siitäkään ajasta en ehtinyt montaakaan yötä viettää kotona. Jaana oli kesätöidensa takia pitämässä ison osan kesää huushollia kunnossa.
Viimeiset viisi päivää kuluivat Optimistin kanssa Kuusamossa pilvettömän taivaan alla. Kävelyt jäivät vain pariinkymmeneen kilometriin, mutta joillain reissuilla oli jalkasen kuntoa kohottavia ylös-alas kulkevia intervalli-harjotteita. Teimme kaksi reissua Valtavaaralle, joista ensimmäisellä yllämme kierteli kaksi merikotkaa ja kävelimme Pienen Karhunkierroksen reitillä. Kesän hienoimpia kokemuksia oli Optimistin puoliväkisin järjestämä, edellisessä postauksessa kertomani karhukuvaus piilokojusta. Kuvassa Konttainen ja Konttaisjärvi.
