Hienon päivän yllätys

Ajoimme aamulla autolla Vuontisjärvelle ja lähdimme sieltä nousemaan tunturiin ensimmäisenä tavoitteena Montellin maja. Metsähallitus on tehnyt jo nyt hyvää työtä sorastamalla reittiä. Työt jatkuvat edelleen. Reitti on helposti kuljettavaa, jos lähes neljän kilometriä jatkuva ja välillä jyrkkä nousu ei häiritse. Minulle ainakin välillä nousivat Marlboron jämät kurkkuun. lepohetkiPaljakalla Montellin majan lähellä pidettiin reilu tauko ja syötiin eväitä. Lämmintä oli 13-15 astetta ja ylhäällä kävi sen verran reipas tuuli, että hiestä kostean paidan päälle piti vetää lämpimämpää vaatetta. Optimistin minun kamerallani ottama kuva.

Olen ja olemme retkeilleet Pallaksen alueella ties kuinka monta vuotta useamman kerran vuodessa. Kaikissa opastauluissa ja muissa esitteissä mainitaan tunturikihun esiintyvän erittäin harvinaisena Pallaksella eteläisimmällä esiintymisalueellaan. Olen suhtautunut opastauluihin hieman kyynisesti, koska vuosien aikana en ole nähnyt vilaustakaan kihusta.Optimisti tuli rentoutumaan viereeni yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen osapuilleen samaan asentoon kuin minä, mutta kiikari kourassaan ja silmillään. Hänen makoilunsa jäi minua lyhyemmäksi, kun hänen kiikariinsa osui kihu 300-400 metrin päässä. Lepohetki loppui hätäisesti ja lähdimme etsimään lintua, jonka pienen etsimisen jälkeen löysimme lepäämässä kiven päällä. tunturikihuIhmeen lähelle se meidät päästi ennenkuin lähti lentoon ja jäi kiertelemään kuvausetäisyyden rajoille. Minä en saanut ensimmäistäkään terävää lentokuvaa, mutta Optimisti onnistui paljon paremmin.

Kiertelimme aikamme merkittyjen reittien ulkopuolella ja löysimme kiirunaemon, jolla oli vähän nyrkkiä suurempia untuvikkoja. Näimme niitä kaksi. Emme yrittäneetkään lähteä tavoittelemaan niitä kuvattavaksi ja häiritsemään niitä. Sen jälkeen kiertelimme kumpareiden ja  pienten vaarojen lakia etsien keräkurmitsoja, joita ei löytynyt. Sitten suunnistimme tunturivarvikossa katsomaan Nammalakurun uutta kämppää. Siellä on hieno ja valoisa autiotupa, johon sopii nukkumaan melkein joukkueen verran retkeilijöitä. Samassa rakennuksessa on pienempi varaustupa. Vanhasta tuvasta muistuttaa enää vähän huonosti siistitty tuvan pohja ja nuotiopaikka. Metsähallitukselle täytyy nostaa hattua. Niin hyvin se huolehtii retkeilyalueistaan.

Kaikenkaikkiaan taas huippupäivä: sopiva lämpötila, aurinkoa, hienoja haviksia, mukavaa yhdessäoloa, 14-15 kilometriä kävelyä. Tulimme Särkijärven mökille puoli kahdeksan maissa Optimistin kaljavuoron Pallaksen hotellissa jälkeen ja samaan aikaan, kun yöksi ennstettu vesisade alkoi ja saunavuoro odotti.

Mainokset

optimisti ja realisti

Edellisessä postauksessani oli virheellinen lajimääritys. Olkoon kirjoitettu se mikä on kirjoitettu. En ole korjannut sitä. Kirjoittaessa tulleen ajatusvirheen takia olen viimeisen lauseen muuttohaukan muuttanut tuulihaukaksi ja korjannut virheeni jälkikirjoitukseen. Kaikki kuvissa olleet linnut ovat nuoria ampuhaukkoja.

Alkuiltapäivänä tulimme tuikituttuun lomapaikkaamme Särkijärven majoille. Purimme tavarat autoista ja ajoimme Pallakselle. Teimme alkuverryttelynä noin viiden kilometrin lenkin Palkaskeron alarinteillä puurajan yläpuolella mainiossa retkeilysäässä. Ennakkotiedoissani oli peloiteltu hurjilla sääski-, mäkäräis- ja paarmamäärillä. Ilmassa näkyi vain lintuja. Helle on viimein helpottanut ja  hotellin pihassa oli lämmintä 11 astetta ja kohtalainen tuuli taisi pitää pörriäiset poissa häiritsemästä.

Toinen meistä on realisti, jota toinen kutsuu pessimistiksi. Toinen optimisti, jota toinen kutsuu haihattelijaksi. Realisti oli tänään varsin tyytyväinen valitsevaan pilviseen säähän. Toinen näki kaksi kertaa jossain pilkahduksen sinistä taivasta ja ennusti, että kohta paistaa aurinko. Realisti hymähti ja optimisti hymyili. Itse asiassa kumpikin oli tyytyväinen iltapäiväkävelyyn.

niittykirvinenMuutaman sadan metrin kävelyn jälkeen näimme riekkopoikueen emonsa kanssa. Poikasia pystyimme laskemaan varmuudella 6 kappaletta. Puurajan tuntumassa oli useita kymmeniä niittykirvisiä poikueissa. Räksät pitivät omaa elämäänsä ja kapustarintakin kävi varoittelemassa kulkijoista.

Hotellin pihassa on vuosikausia ollut poroja räkkää paossa. Olen aikaisempina kesinä itsekkin nähnyt niitä vaikka kuinka paljon portailla ja porrastasanteella. Nyt hotelli oli tehnyt aitauksen sisäänkäynnin ympärille estääkseen poroja pyrkimästä kaljalle ravintolan baariin.

 

Väärällä pihalla

Sain aamulla tämän sivuston kautta viestin Eskolta, että heidän pihassaan Niskanperällä on ollut jo jonkin aikaa ampuhaukkapoikue, joka ei suuresti häiriinny ihmisten liikkumisesta pihalla. Soitin ilmoittajalle lupaa tulla kuvamaan petoja. Värväsin mukaan Veikon, joka sattui olemaan muutaman sadan metrin päässä Kirkkolammen rannalla.

Yksi poikasista osui heti silmiimme ja ja samalla havaitsimme, että ilmoitettu lintu oli aivan liian suuri ampuhaukaksi. Poikanen istui rantasaunan savupiipun päällä. Haukkakiimassani en huomannut, että olimme siirtyneet linnun perässä naapurin pihalle, jonne emme olleet kysyneet lupaa.tuulihaukan poikanen Pihojen välillä ei ollut eroa ja ajattelin, että onpa Eskolla aikamoinen urakka nurmikon leikkaamisen kanssa kunnes kuulin selkäni takana olevan ja huomaamatta jäänen talon rouvan valittavan meidän bongareiden tulemisesta luvatta heidän pihalleen. Pyydän anteeksi ajattelematonta toimintaamme. Kuvassa se saunan savupiipulla istunut poikanen tiukassa katsekontakstissa kuvaajan kanssa.

Paikalle tuli kuitenkin talon isäntä, jonka kanssa tulimme hyvin juttuun. Toivottavasti asiasta ei jäänyt nyreyttä.

tuulihaukkanaaras ja poikanenAmpuhaukka osoittautui kuitenkin maamme yleisimmäksi jalohaukaksi, tuulihaukaksi. Ihmeellistä kuitenkin oli lintujen luottavainen suhtautuminen ihmisiin. Toukokuussa pihapiirin lähimetsän yllä lenteli tuulihaukkoja mahdollisissa pesintätouhuissa. Ehkä pesintä oli onnistunut vanhassa variksen pesässä.  Muistan, että noin kymmenen vuotta sitten mökillä pesi tuulihaukka vanhassa variksen pesäsässä männyssä, jonka saunapolku kiersi 20 sentin päästä. Pesintä sujui häiriintymättä, linujen välittämättä mitään liikkumisestamme. Pesästä lähti lentoon muistaakseni neljä poikasta. Oheiskuvassa tuulihaukkanaaras (vasemmalla) toisen poikasensa kanssa.

PS 29.7. Tuulihaukka oli määritysvirhe. Itseäni paljon paremmilta petoasiantuntijoilta olen saanut palautetta niin Facebookin kuvista kuin tämän blogin lukijoiltakin, että kuvissa oli sittenkin ampuhaukkapoikue. En ole korjannut virheellisiä määrityksiä muuten kuin viimeisen rivin ajatusvirheen takia. En koskaan ajatellutkaan, että kyseessä olisi muuttohaukka, kuten alkuperäisessä tekstissä kirjoitin. Olen senkin muuttanut samoin virheelisesti määritetyksi tuulihaukaksi. Saamani palautteen mukaan kaikki kuvissa esiintyvät linnut ovat nuoria ampuhaukkoja.

Hetkellistä helpotusta

Tunti sitten Rovaniemen yli pyyhkäisi hieman tuhtimpi sadekuuro, joka pudotti lämpötilan 18 asteeseen. Nyt on jokainen ikkuna ja parvekkeen ovi auki saadakseni asunnon lämmöt tippumaan edes jollain lailla kohtuulliseksi. Minua ei taida olla tehty Välimeren, saati sitten lämpimämpien maiden asukkaaksi. Kaksi viikkoa jatkuneet helteiset tai sitä hipovat lämmöt ovat minulle vähän liikaa. Säätiedotukset eivät ainakaan alkuviikkoon mennessä lupaa helpotusta tähän piinaan.

Rovaniemelle tullessani kävin tapani mukaan Liminganlahdella Virkkulan tornissa. Siellä on aina ennen tuullut sen verran, että sukat ovat pyörineet jaloissa. Nyt meri oli pläkkityyni. Minulla oli päällä sortsit ja teepaita. Tornissa oli mustanaan paarmoja. Siedin niitä parikymmentä minuuttia, pakkasin kamppeeni ja lähdin pois. Siinä hötäkässä unohdin käydä katsomassa opastuskeskuksessa olevaa Laineen Pavon näyttelyä. Tilanne korjaantuu parin viikon päästä.

Olen kuullut, että ainakin Länsi-Kairassa ovat kylmän alkukesän jäljiltä kaikki ystävät yhtäaikaa liikkeellä. Sääskiä, paarmoja ja mäkäräisiä on niin huikeita määriä, että ihminen ei sekaan sovi. Täytynee käydä ensi viikolla testaamassa väite Pallaksella ja mahdollisesti Kilpisellä.

Varmuuskopion eilen mökillä ottamani kuvat ja katselin niitä muutenkin vähän tarkemmin.

minkki uimassaOlen parissakin aikaisemmassa postauksessa kertonut mökkilaiturin minkistä. 6.7. pääsimme todistamaan mielenkiintoista tapahtumaa. Ystäväni mielestä se oli joutumista ja hän juoksikin heti tilanteen havaittuamme pois, jottei joutuisi näkemään sitä mitä mahdollisesti oletettavissa oli. Olimme tulleet veneellä järveltä ja olimme keräämässä kamppeitamme, kun huomasin Patalahdella uivan minkin. Sillä oli selvä suunta kohti 15-20 metrin päässä olevaa isokoskelopoikuetta. Se pääsikin yllättävän lähelle, noin 10 metrin päähän, ennen kuin emo varoitti. Poikue säntäsi lahden pohjukkaa kohti.060714_5561-2 Minkki pääsi ehkä viiden metrin päähän poikueesta, jossa oli jo muutaman päivän sitä seurattuamme seitsämän poikasta ja saman verran niitä oli minkin hyökkäyksen jälkeenkin. Vähän harmittaa ettei yhteenkään kuvaan sattunut poikue ja sitä takaa-ajava minkki. Aikaisemmin kerroin sen yrityksistä saada einestä telkkäpoikueesta ja silloinkin se luopui yrityksestä. Pesärosvohan se on, mutta kahden kokemuksen perusteella huono saalistamaan vedessä uivia vesilinnun poikasia. 1.8. loppuu minkin rauhoitusaika ja Pataniemen ympäristössä on loukkuja, joilla yritämme saada emon viisine poikasineen pois päiviltä.

 

Uudennäköinen sivu

Olen jo pitkään vikonut sivuni ulkoista olemusta, Veikko vaihtoi palvelinta ja aloin sadeillan ratoksi päivittämään hänen linkkiään sivuilleni. Samalla aloin etsimään uutta pohjaa omalle sivulleni. WordPress tarjoaa kymmeniä, jos ei satoja (en käynyt kuin alkupään sivuvaihtoehtoja läpi) erilaisia sivupohjia. Sivun ulkonäkö on helppo päivittää, mutta sivun asetuksia vaikea, jos mahdotonta, muokata omiin tarkoituksiin. Hain mahdollisimman simppeliä ja helppolukuista ulkoasua. Tämä, neljäs päivitys, osui mielestäni kokolailla tarkoituksiini.

 

Petoja

Kirjoitin jokin postaus sitten laiturin viereisestä minkin pesästä. Tällä välin pesän kulkuaukkoja on löytynyt ainakin kolme. Pesä on jossain saunasta laiturille isän joskus kivistä rakentaman väylän alla. Tiedän edellämainitun kulkutien molemmin puolin kaksi pesäaukkoa ja olen aivan varma, että parin metrin päässä vasemmalle toisesta kulkutiestä on kolmaskin aukko, jota emo käyttää tuodessaan einestä poikasilleen  laiturilta katsoen vasemmalta puolelta. Eilen istuimme laiturilla ja seurasimme minkkien elämää. Iltapäivällä emo toi pesästä ulos viisi poikasta, jotka jäivät pesän läheisyyteen ja emo lähti hakemaan einestä.  Minulla ei tietenkään ollut kameraa mukana, mutta ystävälläni oli ja hän kuvasi poikasten pesältä lähtöä. En tiedä kävivätkö nuorukaiset vain päiväkävelyllä ja palasivatko ne pesään vai jättivätkö pesäkolonsa. Mökille tulleet vieraat lopettivat tarkkailumme. Tänään en ole muiden puuhien takia ehtinyt niiden elämää seuraamaan.

minkkiOlen oppinut jo emon käyttämät reitit niemen molemmin puolin. Se olisi helppo pyydystää pois naapurinmökin Enssin loukoilla. Kun tein päätöksen, ettei emoa pyydystetä pois (pesivä minkkikin on rauhoitettu 31.7.asti) etteivät poikaset jää kuolemaan nälkään. Siinä vaiheessa minulla oli varma havainto kahdesta poikasesta, ei niistä kaikista viidestä. Jos tulen tänne takaisin elokuun alussa, loukut pannaan heti pyyntiin. Oheiskuvassa emo tuo poikasilleen sammakon.

kyyMökkiniemessä on ollut paljon muurahaisia, joiden määrä on kuitenkin viimevuosien aikana hurjasti vähentynyt. En ole täällä koskaan nähnyt kyytä, mutta eilen näimme. Mökkitien keskellä löhötti kyy, joka oli selvästi vasta syönyt jotain. Sen maha oli niin pullollaan. Se oli kai ruokalevolla. Kyy katseli meitä ja lipoi kielellään ja lähti hyvänlaisen kuvausrupeaman jälkeen luikertelemaan omille teilleen. Kuvaamaan pääsimme niin hämärässä ja varjoisassa paikassa, että lähes kahdestasadasta kuvasta tämä oli ainoa edes lähelle käyttökelpoinen.