Sydämentykytyksiä


Minut evakkoon ajaneet nuoret naiset (kts edellinen postaus) lähtivät aamulla yhdeksän maissa ajamaan Ouluun ja Rovaniemelle. Tulin kahdeksan maissa tänne hyvästelemään heitä ja lähdin heidän peräänsä käymään parilla lintutornilla. Ensimmäinen oli Kuorejärven torni, jossa en koskaan aikaisemmin ollut käynyt. Meinasi jäädä nytkin väliin. Ajelin nettiohjeen mukaan pientä kylätietä edestakaisin jonkun kerran ennenkuin erään talon pihaan tuli väkeä, jotka kertoivat paikan ja sanoivat, että en ole ensimmäinen, joka tornia etsii. Opastekyltti kätkeytyi tienvarsipensaikkoon. Silkkiuikku ja 30-40 tavia siellä oli, mutta ei paljon muuta.

Ajelin pikkuteitä takaisin keskustaan päin ja kävin Saarijärven Museossa katsomassa saarijärveläissyntyisen Samuli Heimosen taidennäyttelyä. Mielenkiintoinen kaveri, joka yhdistää surrealismia, impressionistien täpälämaalausta ja ties mitä. Lähes kakissa töissä on jokin eläin. Näyttelyssä oli useita teoksia, jotka olisin voinut ostaa omalle seinälleni, jos lompsassa olisi ollut 6.000,– 18.000 euroa. Käykää katsomassa, jos täällä päin liikutte.

NuolihaukkaKävin jo eilen Lautajärven tornilla, jossa havittelin saavani kuvia mustakurkku-uikusta, joita järvellä pesii kaksikin paria. Eilen en nähnyt niistä vilaustakaan. Tänään löysin niitä, mutta kaukana kuvausetäisyyden ulkopuolella. En ole tänä kesänä vielä nähnyt nuolihaukkoja. Eilen sitten runsauden sarvi pursui yli äyräiden. Mökkitienhaaraa vastapäisessä kelossa istui päivän ensimmäinen. Lautajärvelle mennessä auton ohitse lensi erittäin todennäköinen toinen ja mustakurkku-uikkujen etsimisen sijaan yritin kuvata kolmea paikalla kiertelevää  nuolihaukkaa. Tänään todennäköisesti samat kolme haukkaa kävivät kiertelemässä hetken paikalla. Oheiskuva tältä päivältä.

Olin tänään pakannut jo putken lähteäkseni tornilta pois ja katselin tornin nurkassa oikealle ilmeisen liikkumattomana, kun selkäni takaa tuli yksi nuolihaukoista ja kiersi tornin vain noin 1 – 1,5 metrin päästä minusta pääni korkeudella ja istui tornin viereisen kuusen oksalle. En hetkeen tajunnut mikä se oli. Kun yritin nostaa kameraa kuvausasentoon lintu lähti. Todennäköisesti se ei olisi edes sopinut kuvaan. Nuolihaukka saalistaa ilmasta avoimilla rannoilla pääosin korentoja, mutta myös joskus pikkulintuja. Sen lentotaito ei taida olla tiheässä sekametsässä esimerkiksi varpushaukan luokkaa. Minä säikähdin haukan lähilentoa, mutta se pelästyi sitäkin enemmän minua ja lähti pakenemaan tiheän sekametsän läpi 20-30 metrin päässä olevalle pellolle. Se törmäsi johonkin oksaan ja putosi maata kohti ennen kuin 1-1.5 metrin korkeudella sai taas ilmaa siipiensä alle.

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s