Sydämentykytyksiä

Minut evakkoon ajaneet nuoret naiset (kts edellinen postaus) lähtivät aamulla yhdeksän maissa ajamaan Ouluun ja Rovaniemelle. Tulin kahdeksan maissa tänne hyvästelemään heitä ja lähdin heidän peräänsä käymään parilla lintutornilla. Ensimmäinen oli Kuorejärven torni, jossa en koskaan aikaisemmin ollut käynyt. Meinasi jäädä nytkin väliin. Ajelin nettiohjeen mukaan pientä kylätietä edestakaisin jonkun kerran ennenkuin erään talon pihaan tuli väkeä, jotka kertoivat paikan ja sanoivat, että en ole ensimmäinen, joka tornia etsii. Opastekyltti kätkeytyi tienvarsipensaikkoon. Silkkiuikku ja 30-40 tavia siellä oli, mutta ei paljon muuta.

Ajelin pikkuteitä takaisin keskustaan päin ja kävin Saarijärven Museossa katsomassa saarijärveläissyntyisen Samuli Heimosen taidennäyttelyä. Mielenkiintoinen kaveri, joka yhdistää surrealismia, impressionistien täpälämaalausta ja ties mitä. Lähes kakissa töissä on jokin eläin. Näyttelyssä oli useita teoksia, jotka olisin voinut ostaa omalle seinälleni, jos lompsassa olisi ollut 6.000,– 18.000 euroa. Käykää katsomassa, jos täällä päin liikutte.

NuolihaukkaKävin jo eilen Lautajärven tornilla, jossa havittelin saavani kuvia mustakurkku-uikusta, joita järvellä pesii kaksikin paria. Eilen en nähnyt niistä vilaustakaan. Tänään löysin niitä, mutta kaukana kuvausetäisyyden ulkopuolella. En ole tänä kesänä vielä nähnyt nuolihaukkoja. Eilen sitten runsauden sarvi pursui yli äyräiden. Mökkitienhaaraa vastapäisessä kelossa istui päivän ensimmäinen. Lautajärvelle mennessä auton ohitse lensi erittäin todennäköinen toinen ja mustakurkku-uikkujen etsimisen sijaan yritin kuvata kolmea paikalla kiertelevää  nuolihaukkaa. Tänään todennäköisesti samat kolme haukkaa kävivät kiertelemässä hetken paikalla. Oheiskuva tältä päivältä.

Olin tänään pakannut jo putken lähteäkseni tornilta pois ja katselin tornin nurkassa oikealle ilmeisen liikkumattomana, kun selkäni takaa tuli yksi nuolihaukoista ja kiersi tornin vain noin 1 – 1,5 metrin päästä minusta pääni korkeudella ja istui tornin viereisen kuusen oksalle. En hetkeen tajunnut mikä se oli. Kun yritin nostaa kameraa kuvausasentoon lintu lähti. Todennäköisesti se ei olisi edes sopinut kuvaan. Nuolihaukka saalistaa ilmasta avoimilla rannoilla pääosin korentoja, mutta myös joskus pikkulintuja. Sen lentotaito ei taida olla tiheässä sekametsässä esimerkiksi varpushaukan luokkaa. Minä säikähdin haukan lähilentoa, mutta se pelästyi sitäkin enemmän minua ja lähti pakenemaan tiheän sekametsän läpi 20-30 metrin päässä olevalle pellolle. Se törmäsi johonkin oksaan ja putosi maata kohti ennen kuin 1-1.5 metrin korkeudella sai taas ilmaa siipiensä alle.

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Evakkoon

Jaana tulee yöllä mökille kahden ystävänsä kanssa. Saan olla ensi yön vielä täällä, mutta sitten minun olisi kuulemma suotavaa hommata yöpaikka jostain muualta. Nuoret naiset haluavat viettää juhannusta keskenään. Ymmärrän yskän oikein hyvin ja suon heille privaattimittumaarin menemällä kirkolle isän luo pariksi yöksi.

Hioin ja maalasin alkuviikosta uudestaan saunan kuumavesisäiliön sisäpuolelta. Kiukaan on tehnyt 50-60-lukjen taitteessa saarijärveläinen Leuhun Paja (?). Se on tukevaa tekoa 2-3 millisestä pellistä ja on palvellut moitteetta reilut 50 vuotta. Arina siitä on jouduttu muutaman kerran uusimaan, mutta vakiomittaisena se ei ole ollut mikään ongelma. Kiukaassa on nerokas vedenlämmityssysteemi, jollaista en ole koskaan muualla nähnyt. Kuumavesisäiliö seisoo omilla jaloillaan noin viiden sentin päässä kiukaasta. Säiliöstä lähtee pystyssä oleva u-putki kiukaan tulipesän yläpuolelle. Kun alemmassa putkessa oleva vesi alkaa kiehumaan se joko osin höyrystyy tai ainakin laajenee niin paljon, että vesi nousee ylempää putkeen ja työntää siellä olevan kuuman veden säiliöön ja alempaan putkeen virtaa samalla vettä kuumenenmaan. Niin kauan kun kiukaassa palaa tuli, se pitää jatkuvaa, rauhoittavaa kuplutusta veden kiehuessa.

harakkaNiemessä on pyörinyt tänä kesänä poikkeuksellisen paljon harakoita. Hyyssikän takana on yksi pesintäkin. Oheiskuvan olen ottanut toukokuun puolivälin Tromssan reissun paluumatkalla enkä ole sitä aikaismmin tainnut nettiin laittaa. Etelästä päin tultaessa 20-30 kilometriä ennen Skibottenia Hattengissa on Lyngenvuonon loppupään Storfjordin pohjukka. Siihen muodostuu laskuveden aikaan laaja lieteikkö, joka ei oikein satu ainakaan kahlaajien muuttoreitille, mutta siinä kannataa pysähtyä. Alue on niin laaja, että putki on tarpeen. Nyt siinä ei ollut kuin muutama isosirri, kolme mustapyrstökuiria, muutama varis ja julma määrä lokkeja. Parkkipaikalla on jokunen turvekattoinen pieni rakennus: grillikatos, hyyssikkä ja jokin varasto. Katoilla nahisteli kaksi harakkaa ja kuvassa toinen niistä.

Sinitiaisen poikaset ovat lähdössä pöntöstä. Vähän väliä joku tai jotkut niistä käyvät kurkkimassa suuaukolla ja katselemassa odottavaa maailmaa. Ruokkivat emot pukkaavat tullessan poikaset takaisin pöntön pohjalle. Kirjosiepoilla on haudonta vielä käynnissä, mutta on päivien kysymys, koska niissäkin alkavat emojen kiireet.

 

 

Mökki-ilmoja

Heräsin aamulla puoli kahdeksan maissa ja lämpömittarissa komeili kolmen asteen lukema. Lähdin puolen päivän aikaan käymään kirkolla ostamassa maaleja eikä seinämittari ollut siitä noussut. Asian vahvisti auton lämpömittarikin. Tapasin kaupassakäynnin jälkeen isäni kanssa samassa talossa asuvan kaimani, joka kertoi lähteneensä viiden aikaan töihin Jyväskylään nolla-asteen kelissä ja ajaneensa välillä räntäsateessa ja lunta jääneen paikoin maahan, autojen päälle ja talojen katoille. Kohtuullisen harvinaista Keski-Suomessa ja kesäkuun puolivälissä. Nyt mökin mittari näyttää jo merkittävää lämmön nousua. Mittarilukema on kaksinkertaistunut kuuteen asteeseen.

Lauantaina kärrättiin meidän iso veneemme vesille ja vietettiin samalla kolmen mökin kesäkauden avajaisia. Aloitettiin meidän mökiltä ja päädyttiin sitten kauimmaiselle mökille naapuriniemen kärkeen. Kahden maissa yöllä hoipertelin joten kuten nukkumaan. Välillä oli pakko jäädä seisomaan ja kuuntelemaan. Olen omassa niemessä yrittänyt puolen yön jälkeen kuunnella yölaulajia, mutta ei niitä ole juuri kuulunut. Taivalluksellani oli peltoja ja niiden ympärillä olevia lehtipuuvyöhykkeitä. Äänimaailma oli aivan käsittämätön, mutta enhän minä äänivammaisena laulajia pysty tunnistamaan. Matkaa mökkiniemeen ei ole montaakaan sataa metriä, mutta ne laulajat eivät tänne asti kuulu. Käyn joku lähiyö sitä vielä kuuntelemassa.

kirjosieppoAikaisemin kerroin, että niemen pöntöissä pesii kaksi kirjosieppoparia. Molemmissa pöntöissä on haudonta käynnissä. Silloin jo vaikutti, että toisen pöntön koiras leikkii Casanovaa niin kuin niillä joskus on tapana. Sittemmin se yritti vikitellä toista naarasta pihapiirin vanhimpaan ja useimmin pesittyyn pönttöön. Yhden naaraan näin lähellä pyörähtävän, mutta hurmurin taidot eivät tainneet riittää. Koiraskin on rauhoittunut, eikä se ole pariin päivään sen pöntön ympärillä enää pyörinyt.

 

Sattuma

Eilisellä Jyväskylän reissulla kävin tavan mukaan Päijänne-antikvariaatissa, joka on eräs paraista alan yrityksistä joissa olen käynyt kirjoja penkomassa. Sormia syyhytti monikin kirja, mutta se raha, raha…

290414_2954-2Mukaan tarttui kuitenkin vain yksi kirja: Yrjö Kokon Laulujoutsen. Olen lukenut kirjan joskus nuoruusvuosinani ja kotini kirjahyllyssä on ollut muitakin Kokon kirjoja, mutta ne ovat jonnekkin kadonneet muuttojen yhteydessä. Aloin lukea kirjaa eilen illan myöhäistunteina.

Täysin merkityksetön sattuma, mutta osui silmiin heti kirjan ensi riveiltä. Kirja alkaa seuraavasti: ¨Kesäkuun kymmenen päivän vastaisena yönä 1949 kulkee kaksi miestä, kaksi poroa ja koira peräkanaa Suomen lapin Enontekiön pitäjän erämaassa tunturilla.”

Kuinka osuikin, että aloin lukea kirjaa uudestaan päivälleen 65 vuotta myöhemmin

Kaikenlaista

Ajoin lauantaiaamuna Pöykynlahden parkkipaikalle kuvaamaan edellisenä päivänä pesästään lähteneitä joutsenen poikasia. Aikaisempaan postaukseen laitoin kuvan niitä hautovasta emosta. 070614_5002-2Poikasia oli tällä kertaa vain kaksi. Harvinaisen vähän. Yritin myös kuvata lahdessa olevaa, hautovaa härkälintua, mutta pesä piileksi jo sen verran kasvillisuuden sisällä, että mitään käyttökelpoista ei niistä tullut. Olin koko ajan kuunnellut ruokokerttusen laulua rantapajukossa. Kesti aikansa löytää lintu ja olin juuri siirtymässä lähemmäksi parempaan kuvauspaikkaan, kun paikalle tuli lenkillä olevat nainen tyttärensä kanssa kysymään, että mitä näkyy. Kerroin hänelle havaintoni ja hän vahvisti, että joutsenen poikaset olivat tulleet näkyville perjantaina.  Juteltiin kaikenlaista ja hän kertoi mökistään ja siihen tehdystä uudisrakennuksesta. Kysyin, että puhutko nyt Esan mökistä. Myönsi näin asian olevan ja olevansa Esan vaimo. Esittelin itseni. Nimeni ja juureni olivat hänelle tuttuja. Emme ole elämän kuuna päivänä tavanneet, mutta tarinaa riitti toista tuntia. Ruokokerttunen oli aikaa sitten joko vaiennut tai häipynyt muille maille. Se siitä kuvaussessiosta, mutta ei haittaa.

Tänään on ollut pilvinen päivä ja ajattelin käydä Jyväskylässä. Ties kuinka monena vuotena kaupunki on tullut tutuksi vain liikenneasemana. Olen hakenut jotakuta junalta tai linja-autolta tai vienyt heitä sinne. Joskus olen käynyt aivan ydinkeskustassa kävelukaduilla. Jyväskylä oli neljäkymmentä vuotta sitten kuuden vuoden ajan kotikaupunkini. Ajelin ensin autolla siellä täällä ja sitten vein auton parkkihalliin. Kiersin ensin keskustassa ja kävelin sitten katsomaan entsisiä asuinpaikkojani Vaasankadun yläpäässä ja Pitkäkadun alussa. Molemmat talot olivat vielä pystyssä. Silloinen työpaikkani PYP/SYP:n konttorin taloa Kauppakatu 3:ssa ei enää ollut. Samoin on häipynyt linja-autoaseman alla ollut konttori, jossa olin kesätöissä. Aloitin pankkiurani äitiysloman tuuraajana Saarijärven konttorissa muistaakseni 1971. Se kiinteistö on vielä pystyssä. Pankkia siinä ei ole ollut enää aikoihin.

Olen useamman vuoden ajan kesäisin käyttänyt isääni Kouvolan hautaasmaalla, johon on haudattu hänen vanhempansa, kaksi veljeään ja toisen veljen vaimo. Jokavuotinen käyntikohde on myös isän kotitalo, joka on hyvinhoidettuna paikallaan. Isän kertoman mukaan pihassa on edelleen vaarini joskus paljon ennen sotia rakentama keinu. Joka vuosi hän muistaa huomattaa ettei hyyssikkää enää ole.

Eilisen ja tämän päivän reissuilla alkoi taas vähän ärsyttämään sama juttu mistä olen tainnut jo aikaisemmninkin kirjoittaa. Tien ollessa kaksikaistainen ajetaan melko hyvin jonossa. Tietysti joku aina yrittää ohittaa kahdenkymmenen auton jonoa auto kerrallaan. Kun tie muuttuu kolmi- tai nelikaistaiseksi, alkaa hurmio. Puolet jonosta siirtyy vasemmalle kaistalle ja pysyy sillä niin kauan kuin kaistoja riittää tai takaa tulee joku reilua ylinopeutta ajava Bemari ja vilkuttaa valojaan että alta pois. Kouvolan reissullamme Heinolan liittymässä tuli peräämme kolme moottoripyörää. Liittymästä lähtiessä pyörät ajoivat niin lähellä, että näin peilistä kaikilla olevan päässään saksalaismalliset sotilaskypärät ja maastopuvut, joiden päällä oli mustat liivit. Kuvittelin porukan hurahtavan välittömästi ohi. Toisin kävi. Porukka ajoi erittäin kurinalaisesti. Yksi ajoi edellä keskellä kaistaa ja kaksi vähän taempana molemmin puolin kaistaa. Pyörät pysyivät koko ajan hyvän turvaetäisyyden päässä. Heillä olisi ollut kymmeniä mahdollisuuksia ohittaa meidät, mutta he ajoivat oikeaa, sallittua nopeutta. Kaverit kurvasivat sitten pitkästi yli sadan kilometrin jälkeen Vaajakosken ST1-aseman pihaan. Vähän liikautti asenteitani ja jos porukan tapaisin, voisin pyytää anteeksi ennakkoluulojani.

 

hienoja kokemuksia

Ei saa valittaa, enkä valitakkaan. Totean vain, että nyt on parasta pysytellä varjossa. Laiturillakaan, johon osuu suoraan etelätuuli, ei jaksa kauan istua. Mittari näyttää juuri nyt 28 astetta.

Eilen illalla panin saunan lämpiämään ja istuin lämpiämistä odotellessani hiljaa laiturilla ja seurasin lähestyvää telkkäpoikuetta. Todennäköisesti sama poikue, jossa oli aikaisemmin viisi poikasta, mutta nyt niitä oli enää neljä. Poikue pysähtyi noin kymmenen metrin päähän minusta ja untuvikot nousivat rantakiville kuivattelemaan ja huoltamaan höyheniään. Ne ehtivät olla paikallaan vain pienen hetken, kun emo päästi varoitusäänen ja poikaset reagoivat siihen heti räpistellen kauemmaksi rannasta. Sekuntti, pari sen jälkeen samoille kiville puikahti minkki. Se ei kuitenkaan hyvänä uimarinakaan lähtenyt telkkien perään.

Tänä aamuna seitsämän jälkeen niemen ohi lensi kolme valkoposkihanhea länsilounaaseen. Eiväthän ne mitään harvinaisuuksia ole. Saarijärvellä olen nähnyt niitä ennenkin. Jos pitäisin jonkinlaista mökkielislistaa, niistä olisi tullut allien kera tämän kesän toinen  uusi laji.

Istuin aamulla kymmenen jälkeen kuistilla juttelemassa puhelimessa ystäväni kanssa, kun kuulin joutsenten lentoääniä. En kiinnittänyt ääniin sen suurempaa huomiota. Joutsenia lentelee järvellä pitkin, poikin koko päivän ajan. Kyselin vielä ystävältä kuuleeko hän joutsenet puhelimen kautta. Sitten linnut osuivat silmiin ja taisin kirota puhelimeen, että jumankauta, niitä on ainakin kolmekymmentä. En pystynyt puiden takana lentäviä lintuja tarkkaan laskemaan. Ne lensivät kauniissa aurassa länsiluoteeseen.

joutsenetLentoäänet jatkuivat ja ounastelin, että parvi palaisi takaisin.Menin laiturille kameran kanssa niitä odottamaan. Paikalliset joutsenet ne vain lentelivät ja yksi aikuinen, mutta todennäköisesti pesimätön pari laskeutui lähelle. Perässä lensi kaksi viime kesän poikasta, jotka yrittivät liittyä porukkaan. Jo vedessä oleva pari osoitti kaameasti kaklottaen ja ilmiselvällä ruumiinkielellä, että nuorison seura ei juuri nyt ole toivottavaa. Tulokkaat kaarsivat paikan yli varsin matalalla. Samaan kuvaan en niitä saanut, mutta molemmat parit ovat eri kuvissa.

joutsenetVähän tämän jälkeen laituriin ajoivat mökkinaapurit Arja ja Enssi kahden lapsenlapsensa kanssa. He olivat olleet ongella vastapäisen saaren rannassa ja olivat laskeneet molemmat aurassa olleen 32 lintua. Lisäksi he tiesivät, että parvi oli laskeutunut läheisen Nyhtävänluodon rantaan joskus vähän ennen puoltayötä. Joutsenet olivat ilmeisesti sattumalta valinneet yöpymispaikakseen Pyhäjärven jatkaaksensa matkaansa aamulla. Mistähän parvi lie ollut tulossa ja minne menossa. Outo kuitenkin tuon kokoinen, oletettavasti muuttava parvi tähän aikaan.

Kerroin heille myös minkistä. Enssi sanoi, että hänellä on kaksi minkinloukkoa. Viritetään ne pyyntiin ja jos ne eivät auta, haetaan minunkin jollainlailla tuntemalta mieheltä lisää. Poikasten kanssa liikkuvien minkkien rauhoitusaika on 1.5 – 31.7. Tällä en ainakaan nähnyt jälkeläisiä mukana.

 

Pesintöjä ja pesimättömyyttä.

Olen käynyt läpi kaikki tietämäni neljä joutsenen pesäpaikkaa lähiympäristössä. Kaikki olivat asuttuja.

härkälintuHärkälinnun todennäköisiä pesäpaikkoja olen löytänyt sen suuremmin etsimättä kuusi. Härkälintu osaa piilottaa pesänsä todellä hyvin. Parinsadan metrin päässä mökistä on jo vuosien ajan ollut pesäpaikka. Tiedän aivan varmasti 7-8 aarin alueen, jossa se on, mutta en ole sitä koskaan löytänyt kiikaroimalla. En ole lähtenyt häiritsemään pesintää veneellä tai kahlomalla polven korkuiseen veteen. Siksipä olin toissapäivänä ällikällä lyöty, kun havaitsin parin kilometrin päässä mökistä ajaessani autolla salmelle, joka erottaa mantereen Pyhäjärven pitkästä, asutusta Kurensaaresta. Salmessa oli tulevankin kaislikon ulkopuolella kaikkien näkyvillä tämä pesä. Kuva on otettu kohtuullisen kaukaa ja cropattu melkoisesti.

Telkän pöntöstä poikaset lähtivät jo 27.5. Niemessä on 7 pikkulintupönttöä. Yhdessä pöntössä saattaa jo olla menossa sinitiaisen haudonta. Yhteen pönttöön oli talitiainen kantamassa pesintäaineksia, mutta kirjosieppo ajoi sen pois. Sen  ja toisen pöntön ympärillä kierteli sieppopariskunnat. Tänään olen ollut ison osan päivästä Kirkolla enkä ole nähnyt kumpaakaan naarasta. Oiliskohan viimeinkin alkanut haudonta. Toinen koiraista laulaa lurittelee vielä täydestä sydämmestään. Joko siltä on naaras häipynyt tai sitten se havittelee haaremia itselleen. Neljä pönttöä on vielä vapaana, niistä tosin yksi on sinitiaspönttö. Tänään on ollut ensimmäinen lämmin päivä puolentoista viikon kylmän tai viileän jakson jälkeen. Hyönteisiä ei juuri näy lentävän (yhtään sääskeä en ole vielä nähnyt tai kuullut). Voisikohan se olla viivyttänyt pesinnän alkua.

Ainoa lähistön tavipariskunta liikkuu vielä yhdessä. Nekään eivät ole aloittaneet pesintää. Sinosorsista näkyy vain koiraita. Niillä lie pesintä meneillään.

Istuimme pari tuntia sitten isän kanssa kuistilla kahvilla, kun 3-4 metrin päästä laiturista ui seitsämän kuikan parvi mökistä vasemmalle. Pidin äsken tupakkatauon kirjoittamisesta ja todennäköisesti sama parvi ui takaisin oikeallepäin noin 50 metriä ulompana. Nyt kuikkia oli kahdeksan. Yksi elefantti marssi näin… Pitäisiköhän päivystää ilta, jos parvi vielä ui edestakaisin. Montakohan siinä lopulta olisi. Tämänkokoinen kuikkaparvi ei täällä vielä ole iso. Loppukesällä, kun kaikki linnut kokoontuvat yhteen poikasineeen, 30-40 kuikan parvi ei ole harvinaisuus.

Seuraava on kaikki mutu-tietoa, mutta vuosien havaintoihin perustuvaa. En ole Pyhäjärven lintuja laskenut, mutta tuntuma vesilinnuista ainakin täällä pohjoisosassa minulla on. Jonkinlainen TOP-4 voisi olla, telkkä, härkälintu, kuikka ja sinisorsa. Järjestys voisi olla vaikka tämä. Molemmat koskelotkin voisivat ujuttautua ainakin lähelle TOP-4:ää. Joutsenkin voisi mahtua TOP-10:een.