Sadepäivä

Tänään on ollut sateinen päivä. Näistäkin pystyy nauttimaan. Minulla on mukana joukko ainakin etukäteen arvioituna hyviä kirjoja. Osa päivästä on mennyt lukiessa. Välillä sade laantui tihkuksi ja kävin katsomassa olisiko katiskoihin uinut syötävää. Muutama pieni ahven ja parikymmensenttinen hauenpulikka. Joutivat jatkamaan kasvuaan. Iso osa päivää on mennyt, nyt kun aikaa on, kuvia karsiessa. Tietokonetaivaaseen olen saattanut tänään lähes tuhat kuvaa. Hommaa on vielä jatkettava.

SONY DSCPari postausta sitten kerroin sittepölyn poikkeuksellisesta kertymästä järveen ja panin mukaan kuvankin mökkilahdesta. Otin joitakin muitakin kuvia siitepölystä, joka muodosti paikoin kiehtovia kuvioita veteen.

280514_4687-2Kerroin edellisessä postauksessa telkän pesinnästä niemen ainoassa pöntössä. Eilen näin kerran emon käyvän pöntön suulla kääntymässä. Yritin seurata pöntön elämää, mutta en päässyt näkemään poikasten lähtöä. Niemen vieressä pyörii nyt kymmenen telkän poikue, joka lähti eilen pesästä. Parisataa metriä lännenpänä uiskentelee pienempi vain viiden telkän poikue. Kävin eilen kuvaamassa varovasti jo vuosia käytössä ollutta joutsenen pesäpaikkaa. Kuva otettu melko kaukaa pajupusikon läpi, josta johtuvat kuvan molemmissa reunoissa olevat epäterävät alueet.

 

Mainokset

Pesintää

Tänä aamuna herätessäni puoli seitsämän maissa mittari näytti vain kolmea astetta. Huikea pudotus vähän yli vuorokaudessa 27 asteen helteestä. Onneksi olen osannut odottaa viileitäkin ilmoja. Mukana on lämpöisiä vaatteita. Säähän on vain pukeutumiskysymys.

Joutsenet hautovat jo täyttä päätä muniaan. Niemen edessä on muutaman päivän päivystänyt kuikkakoiras. En tunne tarkkaan kuikkien pesintätouhuja. Koiras pysyy niin tiiviisti paikallaan ja laskeutuu lennoltaan samaan paikkaan, että voisin kuvitella, että niemessä on meneillään kuikan pesintä. En aio lähteä kiertämään rantoja varmistaakseni pesinnän. Hoitakoon hommansa häiriintymättä ja  rauhassa, jos pesintää ylipäätään on.

230514_4514-2Niemen ainoassa telkänpöntössä on haudonta jo meneillään. Pikkulintujen pöntöissä ei ole vielä vakituisia asujia. Montaakin pönttöä käy katsastamassa kirjosieppoja, tali- ja sinitiaisia. Monena vuotena saunan katoksen alla on pesinyt harmaasieppo, joka on eräs Suomen yleisimmistä linnuista, mutta jää vaatimattoman ulkonäkönsä ja vaatimattoman ääntelynsä takia monelta kokonaan näkemättä. Saunan ympärillä pyörii nyt useita sieppoja. Harmaasieppoja pesii maassamme puolisentoistamiljonaa paria. Harmaasieppo munii 4-6 munaa. Jos niistä edes suurin osa kuoriutuu lentokykyisiksi poikasiksi, harmaasieppoja on loppukesällä Suomessa monta kertaa enemmän kuin meitä ihmisiä. Eikä se ole vielä paljon. Suomen yleiimmän linnun, pajulinnun, pesimäkannaksi arvioidaan 7-11 miljonnaa paria ja poikasten kuorittua me ihmiset olemme vähemmistökansalaisia.

 

 

Siitepölyä

Helteet ovat jatkuneet. Mökkimittari on näyttänyt edelleen yli 25 astetta. Ylihuomenna taitaa tulla paluu arkeen, mutta laitetaan sitten villapaita päälle.

SONY DSCLämmin kevät on aikaistanut männyn kukintaa parilla viikolla ja siitepölyä on tavallista enemmän. En muista, että järvi olisi ollut niin keltaisena kuin tänä kesänä.

Kävin eilen aamulla KSLY:n porukoiden kanssa Pyhä-Häkissä katselemassa lintuja. Parista paikasta kuultiin sinipyrstön laulua ja toinen linnuista kävi oikein esittelemässä itseään lähimmän kuusen latvassa. Keskisuomalaiset, parisataavuotiaat kuuset ovat lappilaista lajitovereitaan melkoisesti korkeampia. En edes yrittänyt kuvata sitä suoraan alhaaltapäin.Toinen pääkohteemme oli pikkusieppo, jota sitäkin kuultiin kahdessa paikassa, mutta sitä ei päästy näkemään. Siitä ei siis äänivammaiselle herunut vuosihavaintoa. Kolmas kohdelaji oli pohjansirkku, josta oli tehty havaintoja kansallispuiston alueella, mutta sitä ei nyt nähty eikä kuultu.

Keski-Suomi ja Lappi poikkeavat linnustoltaan. Sitä en aina tule ajatelleeksi. Havaitsin eräällä suolla pikkukuovin ja ohitin havainnon ensin olankohautuksella. Tulin kuitenkin maininneeksi asiasta ja kaikki saivat linnun kiikareihinsa. Joillekkin se oli vuodari ja eräälle ilmeiselle aloittelijalle jopa elis.

Pyhä-Häkin kansallispuisto on niin lähellä, että siellä tulee pyörähdettyä useamman kerran kesän mittaan.

 

Äänekästä rajankäyntiä

Lomakelit jatkuvat. Mökin varjossa oleva lämpömittari näytti juuri äsken 25 astetta. Leppeä lounainen tuuli viilentää hieman oloa.

Muistini on pätkinyt pahasti jo vuosia, mutta nyt häiriöitä taitaa olla jossain muuallakin. Edellisessä postauksessa hietatiira oli vaihtunut riuttatiiraksi.vaikka  hyvin tiesin kertovani edellämainitusta. Onneksi on tarkkaavaisia lukijoita mm O-P ja Anssi, jotka huomauttivat virheestäni. Sama juttu edellisessä postauksessa. Senkin korjaamiseen löytyi pian valistunut lukija. Tiiraankin ilmoittamani tuulihaukkapari oli vaihtunut muuttohaukoiksi.

210514_4419-2En ole koskaan pitänyt kirjaa mökkihavainnoista. Tämä paikka on ollut meillä vuodeta 1957 tai -58. Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt Pyhäjärvellä alleja. Eilen aamulla järvelle kiikaroidessani ihmettelin melko kaukana olevaa lintuparvea. Piti hakea putki avuksi ja parvesta löytyi 11 allia. Tänä aamuna parvessa oli 15 lintua. Tuloani edeltävänä viikonloppuna järven eteläiseltä selältä oli ilmoitettu 60 allin parvi. Viime kesänä sain myös yhden ”mökkieliksen”. Harmaahaikara lensi mökkiniemen ohi. Olen nähnyt Norjassa kymmeniä, jos en satoja harmaahaikaroita, mutta viime kesänä kuulin ensimmäistä kertaa linnun äänen.

220514_4454-2Härkälinnuilla ei ole vielä alkanut pesintä, koska linnut liikkuvat pareittain. Mökkirannasta olen nähnyt kaksi paria, Pöykynlahdella yhden ja Kuhnonlahdella neljännen. Kaikki ovat vielä liikkuneet parittain. Monien edelliskesien tapaan mökin molemmille puolilla alkaa härkälintujen pesintä. Reviirien raja asettunee taas kerran niememme kärjen tienoille. Kaksi kertaa olen yrittänyt saada reviirikähinää videolle. Molemmilla kerroilla olen myöhästynyt. Minulla on paljonkin härkälintuvideoita, mutta halausin saada enemmänkin ääntä videolle kuin kuvaa linnuista. Mekkala on melkoinen, kun neljä härkälintua huutaa täyttä kurkkua toisilleen omistusoikeuttaan vesialueeseen. Otin toisesta parista kuitenkin kuvan ja vasemman linnun poski vaikuttaa vähän omalaatuiselta. Voi olla kyse kamerankin tekemästä virheestä. Seurattava sitä on.

 

Pataniemessä

Tulin eilen mökille huikeassa helteessä. Auton mittari näytti paikoin 30 astetta. 14 vuotta vanhan, lähes 200.000 km ajetun auton ilmastointi ei enää toimi oikeastaan ollenkaan ja eteläänpäin ajaessani aurinko paistoi suoraan syliin. Matka oli tuskainen. Ajoin sunnuntaina Ouluun, jossa Jaana-tyttäreni asuu ja olin siellä yötä. Maanataiaamuna ajoin Liminganlahdelle Virkkulan tornille. Siellä vietetystä kolmituntisesta tuli unohtumaton. Tuskin koskaan enää tulee uudestaan mahdollisuutta tällaiselle ohikulkumatkalla tehdyn käympänyttuolla-pysähdykselle, jonka aikana löytyy kaksi uutta todella harvinaista elistä. Pysähdyn toki aina muutoinkin Liminganlahdella ohiajaessani. Tornissa oli kolme oululaista ornia, joilla oli putkessa lampiviklo melko kaukana. Sain ohjeita sen löytämiseksi, mutta lopulta oli pakko käydä katsomassa naapurin putkesta tarkka paikka. riuttatiiraLintu löytyi ja samassa putkessa oli vielä mustapyrstökuiri, joita olin jo nähnyt edellsiviikolla Tromssassa. Lampiviklo ei herättänyt oululaisissa suurempaa intohimoa. Kiikarit kiersivät aluetta ja sitten kuului huuto: tuolla se on. Putkeen löytyi hietatiira. Lintu oli näkyvillä koko tornissa viettämäni loppuajan pyydystellen ilmasta hyönteisiä. Se kävi välillä istumassa hyvän tovin pienellä kivellä. Tilanteesta ohessa hävyttömän kaukaa otettu kuva.

Olin mökillä eilen alkuillasta. Lämpömittari näytti täälläkin 28 astetta, toukokuussa! Tänäänkin on ollut parikymmentä astetta, mutta pilvistä. Päivä on mennyt kaikenlaisessa aloituspuuhastellessa. Aamupäivällä piti käydä kirkolla täyttämässä jääkaappia. Saarijärvi on ollut kauan kaupunki, mutta vanhat saarijärveläiset käyvät edelleen kirkonkylässä kaupassa. Iltapäivä hurahti muissa kesäasennuksissa: vesipumpun käyttöönotossa,  laiturin virittämisessä ja muissa pikkuhommissa. En ole juurikaan ehtinyt katsella lintuja ympärillä. Härkälintu ja kuikka uivat niemen ohi, kirjosieppo ja talitiainen kinastelivat yhden pöntön käytöstä. Useampikin käki kukkuu ja sepelkyyhkyt uhuilevat ja aamulla kuului paristakin paikasta kulorastaan laulua. Tontilla on pieni keto, jossa kukkii valkovuokkoja. Olen saanut komennon kuvata niitä, mutta en ole tänään ehtinyt.

Rovaniemi-Saarijärvi välillä on lukuisia liikenneympyröitä. En halua syyllistää autoilijoita. Syyttävä sormi on kai osoitettava autokauppiaden suuntaan, jotka myyvät viallisia autoja, joista puuttuu vilkku. Norjassa ja Tromssasakin on liikennympyröiden käyttö huikeasti meitä yleisempää. Suuri osa ympyröistä on kaksikaistaisia. Homma toimii siellä paljon liikennevaloja tehokkaamminin. Norskit osaavat ajaa niissä. Jokainen näyttää suuntavilkulla aikomuksensa. Minun on hieman vaikea kuvitella systeemin toimivan Suomessa.

 

kaikenlaista

Perjantaina 9.5. kävin Harjulammen tornilla. Mielenkiintoisia lajeja: suokukkoja, kaksi punajalkavikloa, mustaviklo ja molemmat tyllilajit. 090514_3618-2Kuvasin pikkutylliä ja otin siitä myös noin minuutin mittaisen videopätkän. Siitä löytyi pikkutyllin käyttäytymiseen minulle aivan uusi piirre. En ole sitä koskaan kiikarin enkä kaukoputken kautta huomannut. Linnun liikkuessa lietteikössä se taputti jalallaan nopeassa tahdissa pienen hetken maata ja nappasi jalan läheisyydestä syötävää. Liekö kyse samasta ruokailutavasta kuin vesipääskyn pyöriminen. Valitettavasti video on kooltaan niin suuri, että WordPress ei sitä ota vastaan. Kuvassa pikkutyllin jalka on kuitenkin taputusasennossa.

Olen kuluneen viikon ollut Tromssassa. Olen jo vuosien ajan käynyt siellä samalla viikolla. Joskus kahlaajamuutto osuu kohdalleen, joskus se taas on jäänyt näkemättä. Kevät oli sielläkin myöhässä ja vain sirrien etujoukot olivat tulleet paikalle. Nyt ei näkynyt tuhatpäisiä sirriparvia minne vain kiikarisi suuntaat.140514_3755-2 Hakemisessa olivat edes muutaman kymmenen linnun parvet. Punakuireja näkyi muutamia siellä täällä. Hienoimmat havikset tulivat kuitenkin kolmesta mustopyrstökuirista. Yksi oli Kvaløyaslettan rannassa ja kaksi kaupungin kupeessa Langnesissä. Langnesistä löytyi myös karikukko. Tisnesissä Grindøysundetin luonnonsuojelualueella oli harmaasorsapari ja kaksi suosirriä. Pari taivaanvuohta mäkätti, riekko kopeikkoili ja suopöllö kierteli alueella. Kahlaajia puoleensa vetävä lammikko Hästedammen pysyi tyhjänä lukuunottamatta muutamaa kapustarintaa. Tähän aikaan tavallisista suokukoista ei näkynyt merkkiäkään. Kaikki linnut pysyttelivät kuvausetäisyyden ulkopuolella vain kiikarilla tai putkella havainnoitavissa.

150514_4062-2Tisnesissä tuli kuitenkin eräänlainen elis. Pääsin ensimmäistä kertaa eläessäni kuvaamaan hirveä. Ehdin ottaa siitä joitakin kuvia auton ikkunasta ennenkuin se hitaan majesteettisesti häipyi takana näkyvään pensaikkoon. Olisi ensimmäiseksi kuvattavaksi voinut tulla kunnon kruunupää.

Menomatkalla petti kaksi hyvää havaintopaikkaa. Nalluvuobissa (paikka, jossa tie tulee ensimmäisen kerran meren rantaan) ei menomatkalla näkynyt mitään. Tullessa paikalla oli mustalintuja, pilkkasiipiä, alleja ja paljon tukkasotkia. Kilpisellä Muotkatakassa, joka on kulmakunnan varmimpia petopaikkoja, ei näkynyt sielläkään mitään. Tulomatkalla Laassavaaran päällä kierteli piekanapariskunta, jonka todennäköisen pesäpaikankin löysin vaaran pahdalta. Vaaran rinteellä lenteli tuulihaukkapari, jonka voissin kuvitella aloittelevan pesiintäänsä siellä.

Norjassa ollessani NRK (Norjan yleisradioyhtiö) uutisoi tromssalaisten lintututkijoiden tutkimuksesta myrskylintujen vatsaan joutuneesta muovijätteestä ”miljoona merilintua kuolee, koska heitäämme  muovia”. Jutussa ei mainita lukuja, mutta radiojutun mukaan 80-luvulla kuolleina löytyneiden myrskylintujen vatsasta löytyi 30 prosentissa muovijätettä, joka estää nitä saamasta ja sulattamasta oikeaa ravintoa.. Nykyään luku on 80 prosenttia. Hirveää.

PS. Tämän jutun päivittämisen jälkeen NRK:n sivuilta löytyi toinenkin juttu ”muoviruoasta” ja albatrossin poikasesta. Tekisi mieli toivoa, että kuva on lavastettu ja juttua liioiteltu.

 

Pullajoutsenia

Muonion Kutunivassa on talvehtinut 11 joutsenta, joita paikalliset ovat ruokkineet. Toki ne ovat ainakin osin ravintonsa löytäneet läpi talven sulana pysyneen nivan pohjastakin. Vappuaattona ensimmäinen pysähdys Pallakselle mennessä oli nivan parkkipaikalla mahdollisten muuttolintujen löytämiseksi. Paikalla oli vain telkkiä ja kaksi joutsenta, jotka torkkuivat yläpuolisen jään reunalla. Eipä mennyt aikaakaan, kun joutsenet havahtuivat torkuiltaan ja alkoivat hiljakseen uida kohti. Kuvasin lintuja edellispäivän lumisateen kuorruttamia puiden kanssa ja seurasin muutoin jousenia, jotka uivat tien viereen niin lähelle kuin sula antoi myöten.  Sillä kertaa matka jatkui Pallakselle.

Vappupäivän aamuna sama pysähdys taas. Paikalla oli jo joutsenia kuvaamassa Jorma Luhta. Tervehdittin ja kuvattiin lintuja, jotka tulivat koko ajan lähemmäksi. Kävin hakemassa autosta vanhan rungon, jossa oli valmiiksi kiinni 18-50 millinen putki. Aikamme kuvasimme ja ajattelin ääneen, että millähän joutsenet saisi siirtymään 10-20 metriä ylemmäs. Silloin saisin taustalle Keimiötunturin.010514_3352-2 Jorma ei pukahtanut sanaakaan vaan häipyi kaivelemaan jotain autostaan. Hän palasi takaisin ja rämpi hangessa ne ehdottamani metrit ja alkoi heitellä linnuille autosta hakemiaan näkkileivän muruja. Joutsenet uivat hänen eväilleen. Kysyin sopiiko tulla hänen houkutuksilleen kuvaamaan ja tottakai se kävi. Lyhyellä telellä syntyi aivan mielenkiintoisia kuvia. Kuvassa Jormakin lopettelee kuvaamistaan.

SONY DSCTilanne jäi kaivertamaan sen verran, että seuraavana aamuna piti vielä ajaa paikalle ja nyt repussa oli omia eväitä joutsenille. Yöllä oli ollut kova pakkanen, joka oli jäädyttänyt nivan rantaan parin sentin uuden jään. Joutsenet uivat paikalle leipäpalasten houkuttelemina. Ne tulivat 2-3 metrin päähän ja nousivat edellisyön jäälle, joka kuvassa on alkanut jo vajota. Ehdin ottaa muutaman kuvan ennekuin jää petti lintujen alta. Vääntelin zoomia edestakaisin kuvia ottaessani. Exif-tiedoista näkyy, että tässä kuvassa zoom on ollut asennossa 20 mm. Taustalla on pilviä vasten Keimiötunturi.

Nyt sitten mietityttää onko erilaisten houkuttimien tai atrappien käyttäminen luontokuvauksessa aivan oikein. Nämä joutsenet ovat talviruokinnan aikana tottuneet ihmisiin ja oppineet saamaan heiltä einestä. Tiedän, että hurja määrä hienoja luontokuvia on otettu jollain lailla lintuja sopivaan kohtaan houkuttelemalla.  Yritän jollain lailla itselleni puolustella tätä tilannette, että en etukäteen tiennyt joutsen käyttäytymisestä.  Huomasin sen lintuja tarkkailemalla. Vähän sama juttu kuin toisen henkilön tekemän havainnon bongaaminen versus itse löydetty havainto. Edelliselle en mahdottomasti anna arvoa, mutta jälkimmäinsen muistaa pitkään ainakin harvinaisesta lajista.

Kaikenlaisia pinnatilastoja on olemassa. Voisivatkohan tilastonikkarit aloittaa uuden listan: omat havainnot (spondet), jolle listalle ei hyväksyttäisi yhtäkään havaintoa, jonka joku muu on jo aikaisemmin ilmoittanut samasta linnusta. Voisi olla aivan mielenkiintoinen tilasto.