Onko enää järkeä?


Alkuillasta olympialaisten katselu lipsahti ehkä vähän överiksi. Kapula kourassa kruislailin kahden kanavan välillä. Toiseltä tuli vuoroin miesten pikaluistelua ja kumparelaskua, toiselta taas naisten jääkiekko-ottelu Suomi-Kanda. Lisäksi pöydällä oli läppäri, joka suolsi suoraa lähetystä miesten ampumahiihdon takaa-ajosta. Jälkimmäisestä lajista on viime vuosina tullut talvilajien suosikkini jääkiekon ohella. Mäkihyppyä miinus- ja pluspisteineen en ole viitsinyt katsoa enää pitkiin aikoihin. Maastohiihdonkin seuraaminen on jäänyt vähille. Varsinkin 50 kilometrin yhteislähdöt ovat formuloitakin yksitoikkoisempaa seurattavaa. Äijät hiihtelevät 45 kilometriä ja tarinoivat välillä keskenään ja viimeiset 4-5 kilometriä sitten hiihdetään kilpaa.

Jostain kumman syystä yhdeksi postauksieni hakusuosikiksi on viime aikoina tullut noin vuosi sitten kirjoittamani juttu kuukeliin liittyvistä kansanuskomuksista. Aina sitä on joku silloin tällöin käynyt kurkkaamassa, mutta viimeaikoina siihen on osunut useampiakin hakuja saman päivän aikana.

KoskikaraHain viime perjantaina kansalaisopistossa alkaneeksi tarkoitetulle videon muokkauskurssille. Kurssi oli kuitenkin peruutettu ilmeisesti vähäisen osallistujamäärän takia. Olen vuoden verran yrittänyt opetella järkkärillä elävän kuvan ottamista. Aineistoa on kertynyt jo parin, kolmen tunnin verran ja siitä pitäisi alkaa muokata jotakin edes vähän järkevää. Omin avuin alkuun pääseminen on ollut aika turhauttavaa. Ei auta kuin ponnistella edelleen. En ole lisännyt kuvasivuille pitkiin aikaan uusia kuvia vaikka lakkarisssa olisikin sinne sopivaa materiaalia. Perjantaina lisäsin sinne ensimmäisen videon pätkän. Kävin torstaina Korpikoskella sillä töin, että saisin karoista elävää kuvaa. Lisäsin kameraan telejatkeen eikä pilvisenä ja pimeänä päivänä sen kanssa valo olisi riittänytkään stillkuvien ottamiseen. Pätkä kestää 6:40 ja on aivan muokkaamaton. Siinä näkyy mielestäni melko monipuolisesti karan eri touhuja. Otosta pienentäessäni siitä jäi ääni jonnekkin taipaleelle, mutta ei siinä muuta olisi kuunutkaan kuin kosken kohinaa ja pari aivastustani. Parin tunnin rupeman aikana sain kaikkiaan noin 15 minuttia materiaalia. Ohessa on muistaakseni ensimmäisiä karakuviani helmikuulta 2007

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s