Joutsenesta, saukoista ja vähän muustakin


Täällä lie syytä pitää tarkoin silmällä omatoimisia ja näpisteleviä junia ainakin, jos on uskominen Lapin Radioa, joka otsikoi tänään nettisivuillaan: ”Juna vei auton rekisterikilven Rovaniemellä”.

Aikaisemmin postauksissani esiintynyttä joutsenen poikasta ei muutamaan päivään ole Vikakönkäällä havaittu. Sain aamulla Markolta sähköpostia, jossa hän kertoi kaverinsa nähneen ja kuvanneeen eilen autosta Olkkavaarassa viime kesäisen joutsenen lentämässä etelää kohti. Paikka on kymmenkunta kilometriä Vikakönkäältä. Alueella ei yksinäisiä poikasia ole pilvin pimein, joten kyseessä on todennäköisesti sama lintu. Liekö ollut lentoharjoituksissa tai sitten lähdössä tositoimin etsimään tietään etelään. Jälkeenpäin kuulin, että tämä lintu on jäänyt emoistaan ja sisarruksistaan jälkeen lentokyvyttömänä. Emot olivat kuulema pitkään yrittäneet houkutella sitä mukaansa, mutta olivat lopulta jättäneet sen noin kilometrin päähän Vikakönkäältä.

saukko, lutra lutraJätkänkynttilän saukkoja ei ole näkynyt sitten viime viikon sunnuntain. Olen eilistä lukuunottamatta käynyt sillalla päivittäin, mutta edes jälkiä ei ole näkynyt sulan reunalla. Aikaisempinakin vuosina saukot ovat pitäneet samaa peliä. Saattavat ilmestyä paikalle taas minä päivänä tahansa. Marko kertoi myös nähneensä tänä aamuna Vikakönkäällä saukkoemon ja poikasen kalastamassa. Todennäköisesti samat yksilöt, jotka Krissen kanssa näimme edellisen viikon lauantaina. Nytkin ne olivat hävinneet yhtä mystisesti kuin meidänkin näköpiiristämme tulematta näkyviin pitkänkään odottelun jälkeen. Tässä kuva toissa viikon sunnuntailta. Matalalta paistava aurinko teki valaistuksen mielenkiintoiseksi. Heti tämän kuvan ottamisen jälkeen jouduin lähtemään lämmittämään sormiani vaikka kuvausta olisi mieli tehnyt jatkaa.

Veikko ehtikin jo postaamaan lauantain lämpötilamuutoksista. Heräsin aamulla kuuden jälkeen ja kotimittarini näytti 27 astetta pakkasta. Lähdin liikkeelle yhdentoista jälkeen tarkistamatta enää lämpötilaa. Syytä olisi ollut. Pukeuduin aamuisten lukemien mukaan ja jo muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen alkoi hikeä pukkaamaan vaikka yritin vetää päällystakin vetoketjua auki. Palasin kotiin yhden maissa ja silloin mittarini näytti seitsämää astetta. Viimeisen kerran tarkistin lämpötilan kymmenen maissa illalla ja silloin oli enää kolme astetta. Pakkanen laski siis 16 tunnissa 24 astetta.

En tiedä minkälaiseen silmukkaan niskani nyt pujotan. Toivon, että asian julkinen kertominen on pontimena projektin loppuun viemiseksi. Kerron myöhemmin sen edistymisestä.

Olen tähän saakka kuulunut niihin yli 90 prosenttiin (joskus jostain lukemani väite), jotka eivät saa luettua loppun James Joycen Odysseusta. Puolitoista vuotta sitten kirjasta tuli Leevi Lehdon suomentama uusi laitos, nyt nimeltään alkuperäisen mukainen Ulysses. Ostin kirjan heti tuoreeltaan ja työnsin sen kirjahyllyyn sen melkein näkyvimmälle paikalle. Sieltä sitä olen vähän kauhun sekaisin tuntein vilkuillut ja nyt siirtänyt yöpöydälle. Kirja on tunnettu siitäkin, että se sisältää lähes jokaisessa lauseessaan piilomerkityksiä. Lehto on kymmenen vuotta kestäneen suomennustyönsä aikana selvittänyt niitä ja kirjassa onkin yli 5000 alaviitettä, jotka hidastavat suunnattomasti lukemista, jos niitä nyt sitten kaikkia jaksaa kahlata läpi. Keskimääräisellä kymmenen sivun päivävauhdilla luku-urakkaa riittää kolmeksi kuukaudeksi. Hirvittää. Pohjaksi olen lukemassa uudelleen Pentti Saarikosken (hän muuten suomensi Ulysseksenkin 1964 nimellä Odysseus) proosasuomennosta Homeroksen Odysseiasta. Hyllyssäni on myös Mannisen suomennokset Iliaasta ja Odysseiasta, jotka heräteostin viitisentoista vuotta sitten Helsinki-Vantaan kentältä kotilentoa odotellessani. Niitä en ole koskaan saanut luettua juuri alkua pidemmälle. Manninen suomensi kirjat alkuperäiseen heksametriin, johon suomen kieli ei kerta kaikkiaan taivu. Runomitta syntyy kieleen. Toista kieltä ei siihen oikein voi pakottaa. Manninen on joutunut lyhentelemään sanoja ja tekemään niihin aivan ihmeellisä sijamuotoja. Kieli on kökköä ja hankalasti luettavaa. Kuinkahan kreikan kieli mahtaisi taipua kalevalamittaan?

Saapa nähdä kuinka äijän käy. Pidetään peukkuja.

One thought on “Joutsenesta, saukoista ja vähän muustakin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s