Neljäs vuosi alkaa


Melko tarkalleen kolme vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen postauksen tähän blogiin. Olen yrittänyt pitää osapuilleen postaus per viikko tahtia. Aina ei ole ollut asian tynkää vauhdin ylläpitämiseen, joskus taas on ollut kerrottavaa enemmänkin. Keskimäärin tahti on hieman ylittynyt. Facebookissa olen kaksi vuotta yrittänyt saada jokaisena viikonvaihteena viikkokuvan jostain edellisen viikon otoksesta. Viime vuoden lopussa jäi muutama viikko väliin ihan vain sen takia, että halusin pitää taukoa kameran ulkoiluttamisesta. Yritän jatkaa sitäkin harrastusta.

Uuden vuoden aattona kerroin siihen astisista Pallaksen kokemuksistamme. Illasta tuli sitten aivan mielenkiintoinen ja sen muistamme varmaan poikkeuksellisena uutena vuotena. Niinkuin kerroin olimme hotellin ainoat suomalaiset asiakkaat. Henkilökunnan mukaan aattona piti tulla kolme henkeä lisää, mutta minä ainakaan en heitä tavannut. Thompsonin matkatoimiston brittiasiakkaitakaan ei ollut paikalla enää kuin viitisenkymmentä henkeä. Hekin lähtivät kotimatkalleen samaan aikaan kuin me ja hotelli suljettiin helmikuun puoliväliin asti. Emme osallistuneet brittien uuden vuoden illalliselle vaikka sitä meille tarjottiin. Varsin vaatimaton kalkkuna-annos muutamien graavikalojen kanssa. Hinta vain 40 euroa per nuppi.

010114_1151Pääsimme kuitenkin katsomaan matkatoimiston oppaiden järjestämää illanviettoa asiakkailleen. Joukossa oli paljon lapsia ja ohjelma oli aika paljon suunniteltu heidän mukaansa. Oppaiden joukossa oli muuan aivan upeaääninen mies, joka sitten myöhemmin lauloi meikäläisillekkin tuttuja evergreenejä, mutta myös aivan uppo-outoja kappaleita. Ravintola on kahdessa tasossa. Britit istuivat ylemmällä ja me yksin alemmalla tasolla. Krissen kanssa puikahdimme tanssimaan kokolattiamatolle, kun opas lauloi hienoimpia kappaleitaan. Ensimmäisen tanssimme jälkeen laulaja ihmetteli briteille, että noiden tanssijoiden täytyy olla suomalaisia, miksi te ette tanssi. Eivätkä myös tanssineet koko iltana. Myöhemmin kaveri kävi kädestä pitäen kiittämässä, että edes me tanssimme.

Puolen yön aikaan porukat komennettin ulos. Ovella jokaiselle tarjottiin lasi samppanjaa. En tiedä oliko se hotellin vai Thompsonin tarjoama. En myöskään tiedä kuka kustansi ilotulituksen. Ulos purkautuessamme mietimme mahtavatko pystyä ampumaan raketteja todella kovassa pohjoistuulessa. Onnistui se kuitenkin ja näytös oli lyhyt, mutta aivan kelvollisen näyttävä.

Kävimme kolmena päivänä katsomassa Kutunivan joutsenia. Ensimmäisenä päivänä, aattona, paikalla oli 11 lintua. 10 aikuista ja yksi viime kesän poikanen. Uuden vuoden päivänä löysimme enää 9 joutsenta. Aattona näimme vain yhden karan, nyt kaksi. Eilen ajoimme vielä sitä kautta. Joutsenia löysimme enää 7 yksilöä. Joukossa se poikanen. Linnut olivat sillan alapuolella ja sillalta katsoen oikealle jää katve, johon ei näe. Voi olla, että kaksi oli siellä, mutta edellisenä päivänäkin joku oli ilmoittanut paikalla olleen enää 7 joutsenta. Karoja osui kiikariin taas vain yksi.

Kotimatkalla sain kaksi vuodaria, joita molempia on joskus saanut odottaa todella pitkään ja hartaasti. Vähän ennen Rauhalan kylää, näköalaparkkipaikkojen jälkeen, tien vasemmassa reunassa tepasteli riekko, joka ei, kumma kyllä välittänyt autostani yhtään mitään. Toivottavati selvisi hengissä vastaantulevien autojen kanssa. Kittilän Alakylän jälkeen tien yli parinkymmenen metrin päästä lensi kanahaukka Ounasjoelle päin.

Minulla on paljon muistoja Pallaksesta. Voisin kertoa niistä seuraavassa postauksesta. Jos nyt aloitan niiden muistelemisen, tästä tulisi niin pitkä, että kukaan ei sitä jaksaisi lukea.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s