Kamerat pölyyntyvät


Joulukuu on hurahtanut vähän tarkoituksellakin ilman kameroiden ulkoiluttamista. Kuluneiden vuoden ja kolmen vartin vapaa-aikana olen kuvannut enemmän kuin koskaan elämässäni samana aikana. Olen ihan tarkoituksella pitänyt paussia ja kerännyt uutta puhtia ensi vuodeksi. Rovaniemellä on ollut upeita auringonnousuja ja -laskuja. Kaamosaikaan, hämäryydestä huolimatta, valo on silloin tällöin vuoden hienointa. Joskus on vaikea ymmärtää kaikkea keskustelua valon puutteesta ja kaamosväsymyksestä.

Olen touhunnut kaikkea muuta. Minut on useimmin tavoitanut sohvalta kirja kourassa. Olen viimein saanut loppuun Haruki Murakamin 1Q84:n ensimmäiset kaksi osaa. Tuo ”viimein” ei suinkaan johdu siitä, että lukeminen olisi ollut pakkopullaa. Harvoin osuu käteen kirjaa, jota haluan lukea nautiskellen, luku kerrallaan. Aloitin lukemisen joskus marraskuun alussa. Hyvän kirjan haluan lukea nopeasti, mutta todella hyvän nautiskellen pienissä erissä eikä missään tapauksessa sängyssä ennen nukahtamista, kun aistit eivät enää toimi kunnolla.  Olen kuluvan vuoden aikana lukenut koko Murakamin suomennetun tuotannun läpi ja em kirja on niistä ollut vaikuttavin. Kolmas osa on nyt aluillaan yöpöydällä.

1-2 osien tiiliskiven jälkeen kävin etsimässä netistä arvosteluja kirjasta. Löysin julman määrän naisten ylläpitämiä blogeja, joissa kirjoja arvostellaan vaihtelevalla osaamisella. Suurin osa toimii seuraavasti: kerrotaan ensin juurta jaksaen kirjan juoni ja sen jälkeen laitetaan muutaman rivin kappale, jossa kerrotaan, että kirja imaisi mukaansa tai en malttanut jättää lukemista kesken tai jotain muuta rakentavaa. Eipä sillä, että omakaan kapasiteettini riittäisi juuri kummempaan. Pari miesten kirjoittamaa blogia löysin, mutta niissä homma sitten meni äärettömäksi snobbailuksi: minäpä olen lukenut kirjan alkuperäiskielellä ja ihmettelen kuinka suomentaja on voinut kääntää jonkun tietyn sanan tai lauseen niinkuin se suomennoksessa on. Hesarin arvostelija Harri Römpötti teilasi kirjan ja perusti arvionsa siihen mitä siinä EI kerrottu. Kirjalla olisi hänen mielestään ollut mahdollisuus paneutua ja kritisoida Japanin kirjallisuutta yleensä ja maan nykyistä politiikkaa. Vähän outo lähtökohta.

Olen hyvien dekkareiden ystävä. Olen vuoden mittaan lukenut kuusi ensimmäistä osaa Jo Nesbø:n Harry Hole-sarjasta. Ne kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä, jollei lukija halua tietää mitä aikaisemmissa osissa on tapahtunut. Harry Hole on muuten norjalainen poliisi. Hän ei siin ole Harri Houl vaan Harry Huule. mustapääkerttuToinen ikisuosikkini on ranskalainen Fred Vargas. Häneltä on ilmestynyt syksyllä uusi kirja, jonka lukemista taas innolla odotan. Uutena herkkupalana löysin unkarilaisen nimimerkin Vilmos Kondorin, jolta on suomennettu kaksi toisen maailmansodan alkuun sijoittuvaa kirjaa. Kolmas suositukseni on saksalainen Ferdinand von Schirach. Häneltä on suomennettu kolme kirjaa. Ehkä vielä sokerina pohjalla sveitsiläinen Friedrich Dürrenmatt, jolta on aikanaan suomennettu neljä kirjaa. Ne ovat enemmän poliisiromaaneja, joita kaikkia luen uudestaan muutaman vuoden välein.

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää joulua. Kuvassa on mustapääkerttu (sylvia atricapilla), jota ainakin suurin osa orneista pitää sylvian joululaulun lintuna. En ole mistään löytänyt varmaa tietoa, että Topelius olisi sanoja laatiessaan ajatellut juuri mustapäkerttua. Kertut kuuluvat sylviidae-heimoon ja sylvia-sukuun. Moni muukin kerttulaji talvehtii Välimeren maissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s