Helkkarin telkkari


Tällaisena pimeänä, räntäsateisena pirttipäivänä kotona olisi kaikenlaista pikkupuuhailua. Helposti vain ajankäyttö lipsahtaa television katseluun. Minulla on tapana avata toosa ensimäisenä aamulla, jos vain olen nukkunut niin pitkään, että aamuteeveen lähetys on jo alkanut. Toiset näppäävät samassa tilanteessa radion päälle. Se, että telkkari on auki, ei välttämättä tarkoita sitä, että toljaisin sitä kioko ajan. Aamutoimet hoituvat siinä sivussa samoin kuin radiota kuunnellessakin. Seuraavan kerran telkkari napsahtaa päälle päiväkahvin aikaan. Keittiön pöydässä ei normaalisti ole muita joidenka naamaa tuijotella. Kahvi raijaituu helposti olkkariin. Tuijottelen sitten telkkaria. Illalla on ”pakko” katsoa ainakin kuuden uutiset. Kaikissa tapauksissa on säälittävän helppoa jäädä sohvalle löhöämään kaukosäädin kourassa ja ne pikkupuuhat jäävät seuraavaan päivään, mutta silloinhan voi taas aloittaa uudelleen saman rumban. Olen nyt ollut keksivinäni keinon vähentää töllöttelyä. Aamulähetyksen aikana käyn netistä katsomassa päivän ohjelmat ja merkkaan sieltä 3-4 juttua, joiden katsomiseen toivon turruttavan vahtaamisen jäävän. Joskus se on jopa onnistunut.

Minulla on joskus aivan 90-luvun ensivuosina ostettu telkkari, joka on iso möhkäle ja vie nurkasta melkein neliön verran tilaa ja painaa kuin synti. Se on sen ajan suurimpia myllyjä 28- tai 30-tuumainen, Kymmenkunta vuotta sitten sen kuva supistui viivaksi keskelle ruutua. Soitin huoltoon, joka tiesi merkin ja oireet kuultuaan heti missä vika on ja osasi antaa hinta-arvionkin korjaukselle. Se oli muistaakseni 50-60 euroa, ei siis paljon mitään. Ajan sopimalla koneen saisi samantien takaisin mukaan. Telkkaria on niin hankala kuljettaa yksin, että se vain jäi nurkkaan noin neljäksi kuukaudeksi. Jaana oli silloin noin 15-vuotias ja kävi paljon luonani. Viimein hän alkoi nurisemaan, ettei tule huusholliini ainakaan yövieraaksi, jos ei TV ala näkymään. Pyysin työkaveriani Jussia avuksi käyttämään koneen huollossa. En muista oliko Jussi silloin jo vakinaistettu vai oliko hän vielä harjoittelijana. Nyt hän on kuitenkin Nordean Lapin alueen aluejohtaja. Telkkariton aika meni hyvin. Alkutotuttelun jälkeen sitä ei enää osannut kaivata. Ajanjaksolle sattui jääkiekon MM-kisat, jonka tärkeimmät pelit kävin katsomassa pankin saunalla. Muutoin uutisvirrassa ja maailman menossa pysyi hyvin mukana. En usko, että mitään tärkeää, maailmojasyleilevää jäi näkemättä.

281212_oukku-1Olen jo vuosien ajan tehnyt joulukortit omista kuvistani. Yleensä touhu on jäänyt niin viimetippaan, että kortit on pitänyt postittaa kalliimmalla postimaksulla. Nyt ajattelin kerrankin olla hyvissä ajoin. Kävin eilen läpi kuva-arkistoani ja keräsin sieltä viitisentoista kanditaattia, joista kortti pitäisi arpoa. Arkistosta löytyi jo unohtuneitakin kuvia, joita en ole tullut laittaneeksi kuvasivuille tai Facebookiin enkä muuallekkaan julkisuuteen. Tässä yksi ehdokkaista, joka ei todennäköisesti ole se valittava. Kuva on otettu 28.12.12 Oukulla. Käytiin Krissen kanssa palelemassa siellä 25-30 asteen pakkasessa hienoissa valoissa. Silloin otettujen kuvien joukosta se korttikuvakin todennäköisesti valikoituu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s