Upea aamu


Tänään alkoi Lapin lintutieteellisen yhdistyksen perinteinen lokakuun pinnakisa, jossa tavoitellaan mahdollisimman monen lintulajin havaitsemista tämän kuun aikana. En ole enää kovin innostunut erilaisista pinnakisoista, mutta ajattelin ottaa osaa kuluvaan kisailuun. Viime vuonna jätin sen väliin. Jos ajatellaan koko yhdistyksen aluetta, kisan ajankohta on mielestäni aivan väärä. Pohjoisiempien kuntien jäsenillä ei ole mitään mahdollisuutta pärjätä meille eteläisimmille. Elo- tai syyskuut olisvat tasapuolisempia. Omassa pihassa tehtyjen havaintojen pihapinnakisassa on jo vuosia saavuttanut kärkisijoja ja muistaakseni jonkun kerran voittanutkin Ivalossa asuva havannoija. En kuluvana vuonnakaan ota kisailua kuolemanvakavasti, mutta laitanpa nyt kuitenkin ylös havainnot ja liikun vähän tavallista enemmän ja laajemmalla. Keväällä jokainen orni puhkuu intoa, mutta tähän aikaan vuodesta ainakin minusta tuntuu, että elämässä on muutakin.

Lähdin aamulla liikkeelle joskus yhdeksän jälkeen ja kävelin kaupungin ranta-alueita. Oli kaunis, pilvetön ja tyyni ilma. Lämmintä oli vain pari astetta ja kahden tunnin lontostelun jälkeen marlboromiehen käsiä alkoi palelemaan tutun talvisen tuntuisesti. kirkkolampiVähän ennen puoltapäivää kävin hakemaas auton ja ajoin Ounasvaaralle ja käppäsin näkötornille tarkoituksena ottaa panoraamakuvia kaupungista. Eipä niistä ensi katselulla ole käyttöä. Sen jälkeen hurautin Salmijärven havainnointipaikalle. Minulla on yleensä putki aina auton takakontissa, mutta siellä vasta huomasin, että vehje oli taannoisen Sallan reissun jäljiltä kotona. Järvellä näkyi lintuja paljonkin, mutta lähes kaikki putkietäisyydellä. Kiikarilla oli tunnistettavissa vain neljän naaraspukuisen uivelon pikkuparvi. Kiertelin vielä muutamia tuttuja paikkoja ilman yhtäkään merkittävää havaintoa. Pään kisaan sain kuitenkin auki neljällätoista linnulla.

Halosen Jorma pitää Lapin Kansan sivuilla hienoa blogia. Eilisessa kirjoituksessan Jorma korosti taas kerran huononkin kuvan ottamista tuntemattomasta linnusta. Tapasin pari viikkoa sitten kesällä eläkkeelle jääneen entisen työkaverini, joka alkoi kyselellä omassa pihassa havitsemastaan linnusta. Koon hän osasi oikein määrittää, mutta pään ja selän värejä hän väitti mustiksi. Minulla oli melko varma aavistus linnusta ja kysyin uudelleen linnun värejä, jotka hän toisti samoin kuin ensiksikin. Hän kertoi kuitenkin ottaneensa ikkunan läpi kännykkäkamerallaan kuvan linnusta, jonka kuvan sitten sain seuraavana aamuna sähköpostiini. Vaikka kuvassa ei ollut kehumista lintu oli aukottomasti tunnistettavissa pähkinähakiksi. Suullinen kuvaus meni värien osalta poskelleen, mutta huonokin kuva vahvisti havainnon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s