Syksyn hienoja elämyksiä

Toissa viikon torstaina lähdimme Krissen kanssa kurkijahtiin Tervolaan, joka on muutolle lähtevien kurkien eräs kokoontumisalue. Ajoimme itäpuolentietä melkein Tervolan kylälle asti ennenkuin kurkia alkoi näkyä. Puikahdimme Ylipäässä peltotielle ja sen päässä pantiin auto parkkiin. Paikalla lensi pieniä 5-10 kurjen parvia, mutta kuulimme äänestä, että paikalla olisi lintuja paljon enemmän. Emme vain osanneet kuvitellakkaan paljonko pensaiden ja muiden näkemäesteiden piiloissa niitä oli. Isoiksi linnuiksi ne osaavat piiloutua yllättävän hyvin. kurjetKrisse huomasi peltoaukean päällä kiertelevän pikkuhaukan, mutta ennenkuin ehdimme sitä tunnistamaan paikalle tuli puiden latvoja viistäen maakotka, joka pöläytti aukean kurjet lentoon. Ilman kameraa liikuva orni voisi esittää tarkemman arvion, mutta meidän aikamme meni kameran kanssa sormi napilla. Kuvassa on vain osa linnuista. Varovaisen arviomme mukaan kurkia oli ainakin 500. Viimeisten ehtiessä kuvausetäisyyden ulkopuolelle huokailimme kokemustamme kurkien häipyessä metsän reunan taa.

Jatkoimme eteenpäin Tervolan eteläpuolen peltoja katsomaan ja löysimme sieltä noin 200 lintua, mutta ne olivat todennäköisesti edellisestä paikasta lähteneitä. Matka jatkui Paakkolan ja Arpelan kautta Torniojokivarteen Karungin tornille. Siellä oli kovin rauhallista edelliseen verrattuna. Paikalla oli noin 70 kurkea, pari joutsenta ja kaksi merimetsoa. Putkeen saatiin 3 isoa kahlaajaa, mutta ne olivat liian kaukana lämpöväreilyn läpi varmasti tunnistettaviksi. Todennäköiseti isosirrejä. Ruotsin puolella lensi muuttava 25 linnun hanhiparvi, mutta nekin olivat liian kaukana lajilleen yksilöitävissä.

Päivä oli hieno kurkipäivä, mutta myös petoja näkyi tavallista enemmän. Edellä mainittujen tunnistamattoman pikkuhaukan ja maakotkan lisäksi Arpelassa ja Mellajärvellä näimme tuulihaukat, Karungin tornilla varpushaukan ja ja nippanappa LLY:n puolella tien yli lensi hiiripöllö, joka oli minulle ensimmäinen havainto tälle vuodelle.

ruskaaPerjantaina hurautimme yhdeksi yöksi Sallaan. Krisse ei siellä ole käynyt kuin kerran, mutta minä olen työn puolesta käynyt paikalla paljonkin, mutta retkimaastot ovat aivan outoja. Majoittumisen jälkeen kiersimme noin viiden kilometrin merkityn lenkin, joka oli pettymys. Kaksi kolmasosaa reitistä kulki tiepohjia ptkin, joilla hurahteli useitakin autoja. Loppumatkalla yhytimme tiasparven, jossa oli ainakin yksi lapintiainen. Illalla menin ulos tupakalle ja taivaalla loimusivat upeat revontulet. Pikapikaa vehkeet mukaan ja kamera-asetukset valmiiksi kämpän valoissa ja sitten ulos. Lomakylän ja tunturikeskuksen valoissa ei edes yritetty kuvata. Rämmimme pimeässä sopivan suon reunaan ja silloin taivaanvalkeat alkoivat hiipumaan ennen kuin kuvaakaan oli otettu. Kaiken kukkuraksi tunturista päin nousi taivaan peittävä sumuverho eikä auttanut kuin marssia takaisin kämpälle.

Viikko sitten Esa kysyi tekstarilla kiinnostaisiko lähteä Tervolaan kuvaamaan yöpymään saapuvia kurkia täydenkuun aikaan, hän tietää yöpymissuon. Totta Mooses, kiinnosti aivan varmasti. Torstaina ajettiin sitten metsäautoteitä pitkin lähelle suurta suota, joka oli vain vähän yli kilometrin päässä autoparkista. Matka ei ollut pitkä, mutta sitäkin vaivalloisempi. Välissä oli vuosikymmeniä sitten ojitettu suolaue, joka kasvoi melkein läpipääsemätöntä rääseikköä. Esalla oli tuolireppu, jossa oli naamointiverkko ja minulla verkko muovikassissa ja tuoli kädessä. Esa pääsi etenemään kohtuulisen nopeasti, mutta minun vermeeni takertuivat vähän väliä johonkin kiinni ja muovikassi alkoi pikkuhiljaa repeentyä ja pursuamaan verkkoa ulos, joka taas takertui johonkin kiinni. Tuskastuttava taival ennenkuin päästiin avosuolle. Muovikassi ja tuoli on toiminut tähän asti hyvin. mutta nyt päätin, että talven aikana ostan tuolirepun, johon verkon saa sullottua. Eivatkä ensi huhtikuussa Veikko ja Rauno pääse vinoilemaan Ounaskosken sulan reunalla, että Jalkanen juo kahvit seisaallaan.

kurjetValitsimme mielstämme parhaan paikan kuvaamista varten tietäen lintujen tulosuunnan. Kurjet vain olivat aivan eri mieltä kanssamme. Ne lensivät meidän ylitsemme tai pohjoispuolelta ja laskeutuivat kauas suon toiselle reunalle. Arviomme suolle laskeutuneen 300-400 kurkea. Säätiedotus oli luvannut illaksi kirkasta ja pilvetön alue näkyi jossain Tornion suunnalla, mutta ei ulottunut Tervolaan asti. Välillä taivas vähän vaaleni ja väritti pilviä, mutta kuusta ei näkynyt merkkiäkään ennen kuin paluumatkalla vähän ennen Rovaniemeä.

Perjantaina alkuiltapäivästä soi puhelin ja Veikko kyseli olenko kotona. Vastasin myöntävästi. Veikon mielestä olin aivan väärässä paikassa. Viirinkankaan hautausmaalla oli lapinpöllö, joka ei ollut ihmisistä moksiskaan. Kerroin tulevani heti, mutta kaverit olivat ottaneet mukamas aikaa ja väittivät, että puoli tuntia hurahti ennenkuin olin paikalla. Tuskin. lapinpöllöPöllö jökötti kuitenkin näytetyllä paikalla välittämättä tuon taivaallista yleisöstään, joka pasteeraili muutaman metrin päässä. Porukka harveni ja jäin vielä vähäksi aikaa yksin paikalle odottaen, että saisin muutakin kuin vain pönöjä veijarista. Yritä nyt saada jotain mielenkiintoista revittyä linnusta, joka istuu paikallaan ja vain kääntelee päätään. Sade sitten pakotti lopettamaan yritykset.

Mainokset

Mustikoita ja kiirunoita

Mökillä ollessa on tainnut rivakampi liikunta jäädä himppu liian vähälle. Tulimme Krissen kanssa perjantai-iltana Muonioon Särkijärven Majoille, jossa olemme aikaisemminkin yöpyneet. Tästä on parinkymmenen minuutin ajomatka Pallakselle. Mukava, mutkaton ja kohtuuhintainen paikka. Tarjolla on hyvää ruokaa lompsalle sopivaan hintaan, hyvät löylyt isossa puulämmitteisessä saunassa ja ennenkaikkea mukava isäntäpariskunta.  Se mainonnasta.

Pallas, PyhäkeroLauantaiaamuna otettiin suunta loistavassa, pilvettömässä säässä Pallakselle. Olin jo tulomatkalla käynyt hotellilla kahvilla ja todennut, että ruska ei oikein häävi ollut edes tunturissa. Hieman harmitti, mutta ei lannistanut. Onhan näitä jo tähän ikään nähty. Retkikohteemme oli jotain aivan muuta. Marssimme hotellilta tavallista reittiä Taivas- ja Pyhäkerojen välistä satulaa kohti väistellen muita ruskaturisteja. Jo alkumatkasta kuulimme, että tunturissa on paljon isoja ja maukkaita mustikoita. Eivät vastaantulijat turhia haastelleet. Alkumatka vanhan hotellin sijoilta eteenpäin on melko jyrkkää nousua. Jyrkän osuuden loppuvaiheessa pidettin kahvipaussia. Krisse tarjosi minulle ruhtinaallisen tauon lepuuttaa kesän aikana voimia kadottaneita koipiani painumalla mustikkapaljakkaan. Mustikoita oli todella paljon. Krisse vaaransi tunturista poispääsymme törkeällä tavalla minulta lupaa kysymättä tyhjentämällä jo alkumatkasta toisen vesipullomme varvikkoon.  Jonkinlainen astia kuulemma piti saada mustikoita varten. Lippistäni en mustikkasäilöksi luovuttanut.

kiirunaKerojen välissä poikkesimme kuljetuilta reiteiltä ja suuntasimme Pyhäkeron ylärinteen rakkaan. Puolen kilometrin päässä rakka-alueella näimme jo ensimmäiset kaksi tämän kesän kiirunan poikasta. Jäimme aloillemme ja lintuja alkoi putkahdella kivien välistä lisää. Kuvia alkoi tulla. Pikkuhiljaa liikuimme eteen päin ja alle hehtaarin alueelta löysimme varmoiksi havainnoiksi 3 aikuista ja 11 poikasta. Lintuja oli varmaan enemmänkin, mutta ne maastoutuvat jo suojavärinsäkin ansiosta loistavasti kivikkoon. Alue on ylemmän kuvan paikasta parin, kolmensadan metrin päässä. Kuvia tuli otettua noin 700. Parhaat kiirunakuvani koskaan. Facebookin viikokuva kiirunasta varjoineen on saanut paljon tykkäämisiä ja kommentteja. Kaikkia en ole ehtinyt vielä käydä läpi. Kävelimme vielä keroa kiertäen rakka-alueella uusia lintuja etsien. Sitten tulivat kesän tekemättäjättämiset vastaan. Kunto ei ollut loppumassa, mutta jaloista olivat voimat hiipumassa ylösalas kiikkumisen takia ja rakalla kävely alkoi tuntua vaaralliselta. Turvallisimpaa oli paluu alas helpompaan maastoon ja hotellissa juopastun oluen jälkeen Särkijärven saunaan ja poronlihakeitolle.

SmartDeblur

Ajelin eilen pikkuhiljaa Rovaniemelle. Pihtiputaan etelä-puolelle asti näkyi petolintuja, joita ei oikein pysty tunnistamaan satasen nopeudessa varsinkin, kun pitäisi ainakin vähän yrittää keskittyä myös auton ajamiseen. Sitten oli pitkään hiljaista, mutta vähän Rantsilan tällä puolella lähti tien vierestä lentoon kolme kurkea, jotka ehtivät auton katon ylle 1,5-2 metrin korkeudelle. En ole koskaan nähnyt kurkea niin läheltä kuin viimeinen lähtijä, jonka näin tuulilasin takaa parin, kolmen metrin päästä.

Tavaksi on jo muodostunut nykyään, kun yleensä ei kiirettä ole, ajaa mennen tullen kieppi Liminganlahdelle. Tornista näkyi satamäärin tavisvesilintuja. Paikalla ollut luontokeskuksen opas oli löytänyt kolme harmaasorsaa, joista muistini mukaan tuli ensi havainnot tälle vuodelle. Paikalla kierteli 3 merikotkaa ja 2 ruskosuohaukkaa. Tornissa kävi kauniina ja lämpimänä alkusyksyn päivänä paljon satunnaisia vierailijoita, joille oppaan kanssa lainasimme putkia petojen katselua varten.  Osa pyysi uudestaankin etsimään kivillä istuvia kotkia.

Kävin aamulla LKS:ssä neuropsykologin testeissä talvisen aivotulehduksen jälkikontrolliin liittyen. Parituntisen melko stressaavan rupeaman jälkeen sain huokaista helpotuksesta. Tulehdus ei hänen mielestään ollut jättänyt jälkiä kognitiivisiin toimintoihini. Keksittymiskyky oli himpun alle ikäisteni keskiarvon, mutta kaikki muut tulokset olivat sen keskiarvon yläpuolella. Keskittymiskyvystäkään hän ei osannut sanoa oliko se luontaista vai sen kohtauksen aiheuttamaa. Lääkärin tarkastus odottaa vielä reilun viikon päästä.

kärppäOlen katsellut netistä Adoben Fotarin korvaavaa CC-palvelua. Siinä on shake reduktion-suodin, joka pystyy korjaamaan ainakin vähän tärähtäitä kuvia teräviksi. Olen netissä nähnyt toimintoa käyttäen korjattuja kuvia, joiden tulos on ollut hämmästyttävä. Meinasi jo koukuttaa, koska olisin saanut CS6:n haltijana sen vuoden ajaksi puoleen hintaan. Onneksi en sortunut. Liittyminen lie pakollista sitten, kun Fotarin päivitykset loppuvat. Siinä oli minullakin syy päivittää CS3 nykyiseen, koska se ei enää tunnistanut nykyisen kamerani RAW-tiedostoja eikä päivitystä ollut enää saatavissa. Onneksi se ei maksanut paljonkaan.

kärppä2Löysin otsikossa mainitun SmartDeblur-ohjelman, jonka pitäisi toimia samalla tavalla kuin CC:n korjaustoiminto. Kokeilin sitä tänään yhteen roskiksesta poimimaani kuvaan. Ylempi on normaalisti käsitelty kuva ja alempi ko. ohjelmalla terävöitetty kuva. Ero on selvä, mutta ei läheskään CC:llä käsiteltyjä näkemiäni kuvia. Kuvan terävöittämiseen ohjelmassa on kolme liukusäädintä, joiden sopivalla yhteensovittamisella kuva terävöityy. Minulla on 30 päivän kokeiluversio, joka paiskoo vesileimojaan pitkin kuvaa. Lisäksi se muuttaa hieman kuvan värimaailmaa. Kokeilen nyt sitä kuukauden ajan ja jos se osoittautuu toimivaksi, voisin vaikka ostaa sen 30 euron hintaan. Toivottavasti ero näkyy nettikuvissa.