Pyhä


Pyhällä pitää käydä vähintään kerran kesässä. Oltiin siellä Krissen kanssa taas pari päivää. Nyt tuli käveltyä harvinaisen vähän, vain 17-18 kilometriä. Etsittiin myös vähän vaihtelua eniten koluttuihin reitteihin. Mennessä ajettiin suoraan Ametistikaivokselle, jossa kumpikaan (ihme kyllä) ei ollut koskaan käynyt. Mennen tullen matkaa Lampivaaralle kertyy 5 kilometriä helppoa reittiä ja hyvin hoidettua, sorastettua latupohjaa pitkin. Niinpä paikalla näkyi niin minuakin paljon vanhempia eläkeläisiä kuin myös 4-5 vuotiaita lapsia.Pyhätunturi Kaivuuryhmässämme oli meidän lisäksemme kolme perhettä, joista yksi oli ranskalainen ja toinen saksalainen. Ennen kuin pääsimme mönkimään, oppaat antoivat pienen esityksen ametisteistä ja paikan historiasta. Minulla oli kamerat mukana, mutta niinpä vain löytämisen kiihkossa unohtui etukäteen suunniteltu kuvaaminen. Enkä löytänyt kuin pari pikkurillin kynttä pienempää kivieä, Krisse ei senkään vertaa. Muuan ryhmästämme kavoi esiin ainakin maallikon silmin komean, tumman lilan värisen ja 3x3x3 sentin kokoisen kiven. Kuvassa Pyhätunturi Lampivaaran laelta nähtynä.

Illalla majoittumisen ja ruokailun jälkeen tehtiin vielä retki Isokuruun, josta palattiin Tiaislaavun kautta kämpille.

Tähän aikaan vuodesta monista tunturikohteista saa yösijan aivan kohtuuhinnalla. Me varasimme kauppojen ja Naavan vierestä rivitalokaksion. Eihän se viiden tähden huoneisto ollut, mutta aivan kelvollinen, erittäin hyvin varusteltu ja siisti kämppä. Hinta 50 euroa yö. Joku vuosi sitten olimme juhannuksen aikaan hotellin viereisessä Chaletissa kolme yötä satasella.

Eilen oli sitten tarkoitus havannoida Isokurun lintuja. Liikkeelle lähdettiin taas vähän uutta hakien. Nousimme hissillä Kultakeron laelle ja sieltä lähdettiin kävelemään alas Karhunjuomalammelle. Kummallekin uusi reitti. Aluksi kierreltiin laella hakien tunturilintuja, mutta nähtiin vain yksi kivitaskunaaras. Reitti tunturista latupohjalle on kovin huonosti merkitty, mutta eipä siellä ole eksymisen vaaraa ilman karttaa ja kompassiakaan. Reitti on välillä vaikeakulkuinen. Jyrkkiä rakkakivisosuuksia on muutamia. Sinne ei huonojalkaisilla ja lapsille ole oikein asiaa. Karhunjuomalammella paistettin pakolliset makkarat ja jatkettiin sitten matkaa kuruun. Ensimmäinen pyshdys oli Uhriharjun näköalatasanteella, jossa istuttiin pitkä tovi odotellen siinä monena vuotena pesinyttä piekanaa. Eipä näkynyt eikä kuulunut. Sitten alhaalla taas Pyhänkasteenlammen virtavästäräkkiä kiikaroitiin ja odoteltiin kyllästymiseen asti. Turhaan. Matkaa jatkettiin hissukseen korvat ja silmät tarkkoina peukaloisen vakiopesimäpaikalle, jossa taas odoteltiin ja odoteltiin. Ei mitään. Ei viitsitty enää lähteä Oravalammelle, jossa jonkun kerran ollaan tavoitettu sinipyrstö.

Ennen lähtöä ihmeteltiin, että eikö Pyhällä ole ollut orneja ollenkaan liikkeellä. Tiirasta ei löytynyt lainkaan havaintoja. Nyt ei enää voi ihmetellä. Meidän ”saaliimme” oli se kivitaskunaaras, kaksi västäräkkipoikuetta, yksi leppälintupoikue ja muutama hömpän kuulohavainto. Lampivaaran reitiltä löytyi yksi räksän poikanen, yksi punakylki ja taas hömpän äänihavaintoja. Eipä ole tullut vielä ainakaan laitettua Tiiraan. Karhunjuomalammen kuukkelitkin pettivät.

Vaan sattuipa molemmille päiville parhaat mahdolliset kävelykelit. Viitisentoista astetta lämmintä, pilvipoutaista ja tuulta sen verran, että se vei pahimman räkän mennessään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s