Kaksi ensimmäistä havaintoa

Pitkästä aikaa olen saanut olla mökillä päivän omissa oloissani. Rovaniemen ”lomaviikkoni” jälkeen on ollut koko ajan trafiikkia. Isä, muita sukulaisia ja hyviä ystäviä on vierraillut täällä. Kaikki ovat toki olleet mielusia kävijöitä.

Perjantaiaamuna sain uuden mökkipinnan. Tyynessä aamussa kuului kaukaa aivan outoa linnun ääntelyä mikä tuntui lähestyvän. Olin laiturilla kiikarin ja kameran kanssa. Putki ei tietenkään ollut paikalla. Sain linnun kiikariin vajaan kilometrin päästä, mutta en pystynyt sitä vielä sen avulla tunnistamaan. Se lähti seuraamaan järven rantaa ja hävisi näkyvistä sadan metrin päässä olevan pitkän maalaiturin puiden taakse. Ääni kuului koko ajan. Lopulta se putkahti näkyviin em. puiden takaa. Ensimmäistä kertaa mökillä näin harmaahaikaran. Sen verran livakkaasti se eteni, että en ehtinyt ottaa jalkojen juuressa ollutta kameraa käteen ennen kuin lintu oli lentänyt parinkymmenen metrin päästä ohi.  Se laskeutui muutaman sadan metrin päähän lokkien pesimäluodolle, josta lokit ja varikset sen piankin ajoivat jatkamaan matkaansa itäänpäin.

Olen nähnyt harmaahaikaroita Virossa, Etelä-Suomessa ja ennenkaikkea Tromssan seuduilla varmaan satoja. Ensimmäistä kertaa kuulin linnun äänen. Eipä se mikään kaunis ole, mutta pitkälle kantoi pläkkityynellä järvellä.

härkälintuKeski-Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen alueella on tänä kesänä tehty 11 havaintoa harmaahaikarasta. Kaikki havikset ovat satakunta kilometriä täältä etelään Päijänteen rannoilta (yksi havainnoista on muuten Leppäsen Timon Kuhmoisisssa tekemä havis kahdesta linnusta). Mikähän vaellus haikaroilla nyt on meneillään. Kaikki KSLY:n havainnot on tehty 16.7. jälkeen. En löytänyt Pyhäjärveltä yhtään aikaisempaa havaintoa. Kaikki haikarakuvani ovat kotona pöytäkoneella. Laitan oheiskuvaksi viikko sitten ilta-auringossa otetun kuvan härkälinnusta melkoisen kokoisen saalin kanssa.

Yksin kappalein en ole veijareita alkanut laskemaan, mutta myyrillä näyttäisi olevan paljon viime kesäistä parempi pesimävuosi. Varvikosta kuuluu rapinaa ja polkujen yli vilahtelee metsämyyriä edellisvuotta paljon enemmän. Toissa kesästä ollaan kuitenkin vielä kaukana.

240713_6499-1Olen jo vuosia sitten kuvitellut ottaneeni kaikki auringonnousu ja -laskukuvani. Viime keskiviikkona kuitenkin ilmassa oli jotain kosteutta, pölyä tms, joka sai auringon laskemaan uskomattoman punaisena. Pakko oli yrittää kuvia siitä. Kuvaa piti alivalottaa niin paljon kuin kamera sieti ja sitten yrittää Fotarissa korjata tummaa päätä.

 

Mainokset

Kolmen haukkalajin puolituntinen

Krisse tuli mökille sunnuntai-iltana. Koko viime viikon on satanut ja tuullut pohjoisesta. Krissen saapumisen jälkeisenä yönä taivas kuitenkin selkeni vähäksi aikaa ja näkyviin putkahti upea kuutamo. kuutamoTaisipa olla täyden kuun aika. Sitä kuvatessa menikin sitten ensimmäinen iltamme täällä. Kerroin Krisselle, että on ollut tavattoman köyhä petolintukesä. Olen nähnyt niemestä käsin vain yhden tuulihaukan ja hämärässä taivasta vasten varjokuvana näkyneen suo- tai sarvipöllön. Varpushaukka kävi verottamassa pihassa pesineen käpytikan pesuetta ja oletettavasti lopulta tyhjensi pesän. Krisse lupasi alkaa laiturille petovahdiksi. Lupasin pestin, mutta varoitin, että siinäpä sitten saat nököttää koko viikon. Enpä vain arvannut mitä tuleman piti.

Maanantai meni kaupungissa isän ja Irjan luona turistessa ja ja kaupassa käydessä. Mökillä odotti sitten vielä urakka. Muuan tämän kesän urakoista on rannassa näkemäesteeksi vuosien aikana kasvaneiden koivujen ja mäntyjen kaataminen. Rannassa kaikki puut kasvavat järvelle päin kallellaan ilmeisesti suurten mäntyjen katveesta valoa hakiekseen. Ajattelin, että apu voisi olla paikallaan etteivät puut kaadu järveen. No sinne ne nyt kuitenkin valtaosin menivät avusta huolimatta. Pieni osa on vielä kaatamatta. Suurin työ niiden kanssa kuitenkin vielä odottaa: niiden karsiminen, sahaaaminen lyhyemmiksi pätkiksi ja kuivumaan raijaaminen.

Tämä aamu alkoi mallikkaasti näyllä, jota koko kesän olen odottanut. Näkymäesteitä ei aamulla enää ollut ja huomentupakalle istuessani näin selällä kuikkaparven. Lintuja oli kaikkiaan 13 yksilöä. Unenpöpperössä ajattelin niiden olevan liian kaukana kuvattavaksi. Kun havahduin, että niitä voisi kuvata taustamaiseman kanssa, oli jo myöhäistä. Nyt ne todella olivat liian kaukana.

Petovahti asettui asemiinsa puoli yhden maissa. staijaustaParinkymmenen minuutin jälkeen kuvassa näkyvän, vastapäisen saaren yläpuolelle ilmestyi falco kiertelemään. Paikalliset lintuharrastajat ovat pöntöttäneet Pyhäjärven saaria nuolihaukkaa varten. Oletin niitä tänä kesänäkin Matinsaaressa olevan. Olivat pysytelleet näkymättömissä tähän asti eikä poikastenkaan ääniä ollut kuulunut. Paikalla siis kuitenkin olivat. Putkella löytyi saaren yläpuolelta toinenkin nuolihaukka. Putkessa oli ykskaks kolme petoa. Yksi falcoja paljon suurempi. Meille lintu oli vieras, mutta se kierteli saaren päällä parikymmentä minuuttia ja ehdimme hakea kaikki matkassa olleet lintukirjat petolintuoppaineen laiturille ja vuorotellen kirjoja tutkien ja putkeen tähystellen lintu varmistui mehiläishaukaksi. Aikansa pyörittyään se liiteli etelelään häviten saaren taakse. Kiikaroin vielä ympäristöä ja löysin viereisen saaren päältä taas falcon, jonka lentotyyli oli aivan toisenlainen kuin nuolihaukkojen. Putken kanssapaikalta löytyi vielä tuulihaukka.

Iltäpäivän viime tunteina ajoimme vielä Pyhä-Häkkiin. Krisse ei ollut koskaan nähnyt pikkusieppoa ja se oli nyt kierroksessa. Aika monessa tietopaikassa piti atrappia soittaa ennen kuin se viimeisessä tietämässäni paikassa suvaitsi tulla näyttäytymään ja Krisse sai eliksensä.

Uusvanhaa

Keski-Suomessa ainakin taitaa olla kesän tasauspäivät. Alkukesä on ollut mökkeilijän unelma. Viime viikon olin kotona käymässä ja täällä oli vielä silloin ollut aivan kelpo kelit. Tulin maanantaina mökille eikä juuri ole viitsinyt ulkona olla. Koko ajan on tuullut, välillä satanut ja lämpötilakin on pysytellyt alle 15 asteessa. Tänään aamupäivällä kävin kuitenkin 3 tunnin lenkin kameroiden kanssa.

Minulla on ollut muutaman vuoden käyttämättömänä kameralaukussa vanha Sigman 70-300 millinen makrolinssi. Se vaan on unohtunut sinne sen jälkeen kun ostin paremman pitkän putken. Siinä on makro-ominaisuus, joka toimii 200-300 millin välillä. Kun putki oli aktiivikäytössä, kuvasin sillä lähikuvia jonkin verran. Nyt pukkasin sen vanhaan alfa 700 runkoon ihan kokeilumielessä.metsänokipehonen Aivan kelvollista jälkeä yhdistelmä teki. Päivä oli pilvinen ja valovoima ei oikein riittänyt. Otin viitisensataa kuvaa eri perhosista ja ötököistä. Hukkaprosentti on hurja johtuen osin ainakin harmaasta päivästä. Eniten makrokuvia olen viime vuosina ottanut Canon G11:lla. Sen tarkennuominaisuudet makrolla ovat paljon paremmat ja terävyysalue laajempi. Sillä kuitenkin pitää päästä aivan kohteen viereen 20-40 sentin päähän, mutta Sigmalla pystyy ottamaan kuvia parin, kolmen metrin päästä. Sigmalla pystyy paremmin häivyttämään taustan. Suo siellä, vetelä täällä. Loppukesän ötökkäkuvauksissa matkassa taitaa roikkua 3 kameraa. Sudenkorentoja olen kuvannut uudemmallakin putkella, jossa ei mitään makroa ole. Kuvassa tänään sillä kokeiluyhdistelmällä otettu kuva kovin kulunutsiipisestä metsänokiperhosesta. Kuva on cropattu ja tästäkin voisi esimerkiksi pään alueelta ottaa vielä melkein 100%:n cropin.

Tiistana aamupalaa syödessäni pihaan lensi naurulokki, joka poimi jotain varvikosta syödäkseen. Kiikari oli vieressä ja aloin seuramaan sen touhuja. Luulin sen ensin etsivän ötököitä, mutta veijarihan olikin mustikassa. Samoissa mättäissä on käynyt silloin tällöin sinisorsapoikueita marjastamassa, mutta lokkia en puuhassa ole koskaan nähnyt. Yritin sitten ulko-ovesta hyttysverhon välistä kuvata lintua, mutta yhteenkään kuvaan ei jäänyt sitä, että sillä olisi ollut marja nokassaan. Lähetin LLY:n verkon kautta kyselyn kuinka tavallista moinen käyttäytyminen on, mutta yhtään vastausta en ole saanut.

Ostin joskus noin 10 vuotta sitten uudet vaelluskengät. Huomasin taas tänään, että ne ovat tulleet tiensä päähään. 2002 tai 2003 maksoin niistä muistaakseni noin 180 euroa. Varovasti arvioiden olen niillä kävellyt 200 kilometriä joka kesä, yhteensä siis vähintään 2000 kilometriä, todennäköisesti aikalailla enemmän. Ovat tainneet hintansa haukkua. Tämän kesän ajattelin niillä vielä pärjätä.

Pyhä

Pyhällä pitää käydä vähintään kerran kesässä. Oltiin siellä Krissen kanssa taas pari päivää. Nyt tuli käveltyä harvinaisen vähän, vain 17-18 kilometriä. Etsittiin myös vähän vaihtelua eniten koluttuihin reitteihin. Mennessä ajettiin suoraan Ametistikaivokselle, jossa kumpikaan (ihme kyllä) ei ollut koskaan käynyt. Mennen tullen matkaa Lampivaaralle kertyy 5 kilometriä helppoa reittiä ja hyvin hoidettua, sorastettua latupohjaa pitkin. Niinpä paikalla näkyi niin minuakin paljon vanhempia eläkeläisiä kuin myös 4-5 vuotiaita lapsia.Pyhätunturi Kaivuuryhmässämme oli meidän lisäksemme kolme perhettä, joista yksi oli ranskalainen ja toinen saksalainen. Ennen kuin pääsimme mönkimään, oppaat antoivat pienen esityksen ametisteistä ja paikan historiasta. Minulla oli kamerat mukana, mutta niinpä vain löytämisen kiihkossa unohtui etukäteen suunniteltu kuvaaminen. Enkä löytänyt kuin pari pikkurillin kynttä pienempää kivieä, Krisse ei senkään vertaa. Muuan ryhmästämme kavoi esiin ainakin maallikon silmin komean, tumman lilan värisen ja 3x3x3 sentin kokoisen kiven. Kuvassa Pyhätunturi Lampivaaran laelta nähtynä.

Illalla majoittumisen ja ruokailun jälkeen tehtiin vielä retki Isokuruun, josta palattiin Tiaislaavun kautta kämpille.

Tähän aikaan vuodesta monista tunturikohteista saa yösijan aivan kohtuuhinnalla. Me varasimme kauppojen ja Naavan vierestä rivitalokaksion. Eihän se viiden tähden huoneisto ollut, mutta aivan kelvollinen, erittäin hyvin varusteltu ja siisti kämppä. Hinta 50 euroa yö. Joku vuosi sitten olimme juhannuksen aikaan hotellin viereisessä Chaletissa kolme yötä satasella.

Eilen oli sitten tarkoitus havannoida Isokurun lintuja. Liikkeelle lähdettiin taas vähän uutta hakien. Nousimme hissillä Kultakeron laelle ja sieltä lähdettiin kävelemään alas Karhunjuomalammelle. Kummallekin uusi reitti. Aluksi kierreltiin laella hakien tunturilintuja, mutta nähtiin vain yksi kivitaskunaaras. Reitti tunturista latupohjalle on kovin huonosti merkitty, mutta eipä siellä ole eksymisen vaaraa ilman karttaa ja kompassiakaan. Reitti on välillä vaikeakulkuinen. Jyrkkiä rakkakivisosuuksia on muutamia. Sinne ei huonojalkaisilla ja lapsille ole oikein asiaa. Karhunjuomalammella paistettin pakolliset makkarat ja jatkettiin sitten matkaa kuruun. Ensimmäinen pyshdys oli Uhriharjun näköalatasanteella, jossa istuttiin pitkä tovi odotellen siinä monena vuotena pesinyttä piekanaa. Eipä näkynyt eikä kuulunut. Sitten alhaalla taas Pyhänkasteenlammen virtavästäräkkiä kiikaroitiin ja odoteltiin kyllästymiseen asti. Turhaan. Matkaa jatkettiin hissukseen korvat ja silmät tarkkoina peukaloisen vakiopesimäpaikalle, jossa taas odoteltiin ja odoteltiin. Ei mitään. Ei viitsitty enää lähteä Oravalammelle, jossa jonkun kerran ollaan tavoitettu sinipyrstö.

Ennen lähtöä ihmeteltiin, että eikö Pyhällä ole ollut orneja ollenkaan liikkeellä. Tiirasta ei löytynyt lainkaan havaintoja. Nyt ei enää voi ihmetellä. Meidän ”saaliimme” oli se kivitaskunaaras, kaksi västäräkkipoikuetta, yksi leppälintupoikue ja muutama hömpän kuulohavainto. Lampivaaran reitiltä löytyi yksi räksän poikanen, yksi punakylki ja taas hömpän äänihavaintoja. Eipä ole tullut vielä ainakaan laitettua Tiiraan. Karhunjuomalammen kuukkelitkin pettivät.

Vaan sattuipa molemmille päiville parhaat mahdolliset kävelykelit. Viitisentoista astetta lämmintä, pilvipoutaista ja tuulta sen verran, että se vei pahimman räkän mennessään.

Kukas kissanhännän nostaa ja härkälinnuista

Piti tulla välillä käymään kotona Rovaniemellä.

Pari viikkoa sitten vuoden Luontokuvakilpailun sivuilla oli tieto kuvista, jotka olivat päässeet semifinaaliin asti. Kaikiaan kilpailuun lähetettiin muistini mukaan noin 12000 kuvaa. Tieto minulla jo oli, että 2 kuvaa oli mukana, mutta ei sitä mitkä kuvat. Kuvat olivat olivat kotona pöytäkoneelle.

lapinalpiiruus
lapinalpiiruus

Kuvien nimet tiesin, mutta en varmasti muistanut minkälaisia kuvia ne olivat. Sitä paitsi minulla oli mielestäni hyviä kuvia muissa sarjoissa, mutta kaksi kolmesta kasvikuvasta meni jatkoon ja lopulta loppukilpailuun 256 joukkoon asti, mutta eivät kuitenkaan palkinto- tai kunniamainintasijoille asti. Kasvikuvat olivat kuvia, jotka laitoin mukaan, koska sarja oli olemassa. Me kai olemme sokeita omille kuvillemme. Ulkopuoliset näkevät ne toisin silmin.

uuvana
uuvana

Lapinalppiruusukuva on otettu 29.6.12 Jehkaksen ylärinteeltä tihkusateessa,  taustalla on Kalkkujärvi. Uuvanakuva puolestaan 2 päivää myöhemmin Pikku-Mallan laelta taustanaan Saana.

En koskaan ole ollut oikein innostunut kuvakilpailuihin. Olen osallistunut viiteen kisaan. Rovaniemen edesmenneen  kamerakerhon kilpailun voitin ja palkintona sain Epsonin monitoimitulostimen, jonka annoin tyttärelle. Kolme kertaa olen osallistunut Vuoden Luontokuvakilpailuun. Kerran aikaisemminkin olen yhdellä kuvalla päässyt semifinaalivaiheeseen asti. Tänä kesänä laitoin ympäristön painostuksesta muutaman kuvan Liminganlahden lintukuvakilpailuun. Sieltä ei tähän mennessä ole kuulunut pihaustakaan.

040713_5329-1Seuraavasta jutusta en ole aivan varma, mutta uskon sen pitävän paikkaansa. Olin eilen aamulla laiturilla mukanani kamera jalustalla. Olen jo aikaisemmin kertonut, että läheisessä ruovikossa on vuosien ajan ollut härkälinnun reviiri. Härkälintuemot pitivät melkoista mekkalaa ja kun aikani odottelin ruovikon seasta ui näkyville kaksi poikasta. En tietenkään voi tietää, mutta uskon, että poikaset lähtivät ensimmästä kertaa kotiruovikosta. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt näin pieniä härkälinnun poikasia ja ensimmäisen kerran näin reviirin linnuilla kaksi poikasta. Aikaisempina vuosina niitä on ollut vain yksi ja ne ovat tulleet näkyville vasta lähes aikuisen kokoisina.

Kuovien muuttoa

Tänään piti käydä Saarijärven keskustassa parturissa ja hoitamassa asioita muutenkin. Varasin jo lähtiessäni kameravehkeet ja putken mukaan. En ole ehtinyt käymään paikallisilla lintupaikoilla aiemmin tänä kesänä. Isän ja Irjan kanssa aikaa vierähti kuitenkin sen verran, että ehdin noin 15 kilometrin päässä keskustassa olevalla Satosuolle vasta noin neljän maissa.Kuovi Satosuo ei ole nimestään huolimatta suo vaan vuosikymmeniä sitten suosta kuivattu laaja viljelysalue, jota pilkkovat suomaiset laikut ja pienet mentsiköt. Se on seutukunnan parhaita lintualueita varsinkin keväisin muuttoaikaan. Putkietäisyydeltä löysin 74 kuovin parven seuranaan parisataa naurulokkia. Eilen ja tänään on Saarijärvellä muuallakin mm Mulikassa ja Kalmarissa havaittu isoja 30-65:n kuovin parvia. Muuttomatka on alkamassa. En ole koskaan nähnyt niin suurta kuoviparvea. Kuvassa 8.6. kuvattu kuovi mökkitien varressa.

Ajoin sitten mökkijärven Pyhäjärven lounaiskulmaan Kuhnonlahdelle. Jäin autosta katselemaan 15-16 naaraspukuisen telkän parvea aivan rannan tuntumassa ja vähän kauempana olevia kahta härkälintua, kun lokit nostivat hirvittävän metakan. Pienen kiikaroinnin jälkeen löytyi kirkunan syy. Ruskosuohakkanaaras oli lentämässä poispäin lokkiparvi perässään ja lokinpoikanen kynsissään.

Sinipyrstö ja punainen kala

Kerroin edellisessä postauksessa laulavasta sinipyrstöstä 29.6. Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Sain koiraan muutaman kerran kiikariin. Pyhä-Häkki julkaisi eilen Facebook-sivuillaan sinipyrstön pesinnän varmistuneen 30.6. Kuvassa on nokka täynnä hyönteisiä oleva lintu. Puiston opas kertoo nähneensä 3 poikasta samassa paikassa. Todella harvinainen pesintä Keski-Suomessa. Havaitsemani lintu oli laulava koiras. Poikasiaan ruokkiva lintu ei laula. Olisiko mahdollista, että puistossa on pesivä pari ja yksinäinen koiras.

Katsoin viikonvaihteessa ruotsalaisen dokumentin Lohi, punainen kulta. En löytänyt sitä enää Yle:n Areenasta. Ohjelma kertoi Norjalaisten kassilohien kasvatuksesta. Norjalaiset itse eivät ole enää vuosiin syöneet kassilohia vaan ainoastaan villilohia. Kaikki kassikalat menevät vientiin mm. meille Suomeen. Ohjelmassa ei kerrottu kalojen ravintoarvoista, mutta sen verran olen lukenut norjalaisia lähteitä, että heidän itsensäkään mukaan kalojen ravintoarvot mm. omega-3 eivät ole lähelläkään villinä kasvaneiden kalojen terveellisyyttä. Kasvattajat ja kauppiaat väittävät, että lohta saadaan kilo annettua kilon rehua vastaan. Järjellä ajatellenkin mahdoton yhtälö. Ohjelmassa monet kansainväliset professoritason ihmiset kertoivat, että markkinoinnin mukaan maailman kalakysynnän pelastavasta kasvatuksessaa tilanne on juuri päinvastoin. Yhden lohikilon tuottamiseen vaaditaan 2,5 kiloa muuta kalaa, mm villakuoretta, anjovista, pikkusilliä yms, joista jo nyt on pyydetty maailman kannasta 90-95%. Norjan terveysviranomaiset ovat nettitietojen mukaan antaneet joitain aikoja sitten suosituksen, että raskaana olevien ja imettävien äitien tulisi välttää kokonaan rasvaisten kalojen syöntiä niihin kerääntyneiden raskasmetallijäämien takia.

kuikkaTapana on ollut laittaa mukaan oheiskuva. Tällä kertaa taas muutama päivä sitten mökkilaiturilta kuvattu kuikka. Alkukesän ihmettelin niiden vähäisyyttä. Nyt niitä on alkanut nakymään, mutta ei lähellekkään edelliskesien tapaan.