Pyhä-Häkissä


Nyt on vähän outo olo. Olen yksin mökillä. Timppa ja Tiina lähtivät koirineen neljän maissa kohti Tamperetta. Vajaat kaksi viikkoa olen toiminut kokkina ja kahvinkeittäjänä kolmelle muullekkin mökkiläiselle. Tulostani asti isä on ollut täällä yhtä yötä lukuunottamatta. Aamupala, lounas, päiväkahvi ja iltapala on hänellekkin pitänyt järjestää. Toki olisin ruoat laittanut vaikka olisin ollut yksinkin täällä. Nyt en oikein tiedä mitä tekisin.

Käytiin eilen koko porukka Pyhä-Häkin kansallispuistossa, joka on noin 10 kilometrin päässä mökistä. Tarkoitus oli kiertää yhdessä koko pidenpi reitti. Heti aluksi kävi selväksi, että homma ei onnistu. Koirilla oli kova menohalu ja minä taas halusin pysähdellä kuuntelemaan ja katselemaan. Sovittiin sitten, että nuoriso kävelee koirineen omaa tahtiaan ja odottavat minua vanha suuren puun luona. Autolla jo, kun nostin reppuani selkään, sen toisen viilekkeen kiristyslenkin (tai mikähän se mahtaa olla) toinen pinna katksesi ja sain repun viilekkeen solmimalla sen pykälään. Jäin hetkeksi kiikaroimaan vielä innokkaasti laulavaa sinipyrstökoirasta ja laskin repun maahan. Selkään nostaessani toinenkin pinna katkesi eikä viilekettä saanut enää solmimallakaan yhteen. Kävelin sovittuun tapaamispaikkaan ja kerroin, että saavat jatkaa matkaansa omin neuvoin. 5 kilometrin kävely kaikki kameravehkeet kaulassa ja olalla ja toisella yhden viilekkeen varassa roikkuva reppu ei innostanut.

Jäin kuuntelemaan tikanpoikasen kerjuuääntä ja oletin sen olevan käpytikka, mutta ajattelin kuitenkin käydä katsomassa sen. 70-80 metrin päässä reitistä olikin pohjantikan pesäkolo.pohjantikka pesäkololla Uusi elämys minulle. Puisto-opas kertoi myöhemmin, että se on vuoden ensimmäinen varmistettu pesintä Pyhä-Häkissä. Viime kesänä löysin puistosta sen kesän ensimmäisen pohjantikan. Pesäkolo on pimeässä paikassa ja taivas oli sillä hetkellä pilvessä. Vain yksi kuva onnistui kohtuudella. En viipynyt pesällä kuin muutaman minuuttin. Naaras ei uskaltanut tulla paikalle vaan varoitteli hieman kauempana, mutta koiras kävi ruokkimassa.

Paluumatkalla sain vielä atrapilla pikkusiepon näkysälle, mutta vikkeläliikkeisenä lintuna se ei suostunut kuvattavaksi. Pikkusieppo on niin pitkäaikainen ja monilukuinen asukas puistossa, että siitä ei juurikaan pidetä kirjaa.

Viime kesänä toisella käynnilläni en ollut uskoa korviani. Minäkin äänivammaisena pystyn tunnistamaan kapustarinnan varoitusäänen. Keski-Suomessa? Piti käydä Tiirasta katsomassa olinko nyt pahasti erehtynyt. En ollut. Palasin opastuskeskukseen ja juteltiin nuorisoa odotellessa niitä näitä luontoon liittyviä asioita jo vuosien ajan tuntemani oppaan kanssa.pohjanukonkorento Hän kertoi että viime kesänä kapustarinta oli pesinyt paikalla. Tänä kesänä siellä oli vain yksinäinen lintu eri paikassa. Opas pyysi, että kävisin läheisellä suolla yrittämässä kuvaa siitä puiston Facebook-sivuille. Lintu löytyi heti, kun pääsin paikalle, mutta pysytteli koko ajan kuvausetäisyyden ulkopuolella. Aikani kuluksi, lintua sopivalle hollille odotellessani kuvasin korentoja, joita paikalla oli runsaasti. Kuvassa pohjanukonkorento, joka etelä- ja keski-suomessa on käymässä harvinaiseksi, mutta on lapissa yleisin sudenkorentolaji.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s