Pyhä-Häkissä

Nyt on vähän outo olo. Olen yksin mökillä. Timppa ja Tiina lähtivät koirineen neljän maissa kohti Tamperetta. Vajaat kaksi viikkoa olen toiminut kokkina ja kahvinkeittäjänä kolmelle muullekkin mökkiläiselle. Tulostani asti isä on ollut täällä yhtä yötä lukuunottamatta. Aamupala, lounas, päiväkahvi ja iltapala on hänellekkin pitänyt järjestää. Toki olisin ruoat laittanut vaikka olisin ollut yksinkin täällä. Nyt en oikein tiedä mitä tekisin.

Käytiin eilen koko porukka Pyhä-Häkin kansallispuistossa, joka on noin 10 kilometrin päässä mökistä. Tarkoitus oli kiertää yhdessä koko pidenpi reitti. Heti aluksi kävi selväksi, että homma ei onnistu. Koirilla oli kova menohalu ja minä taas halusin pysähdellä kuuntelemaan ja katselemaan. Sovittiin sitten, että nuoriso kävelee koirineen omaa tahtiaan ja odottavat minua vanha suuren puun luona. Autolla jo, kun nostin reppuani selkään, sen toisen viilekkeen kiristyslenkin (tai mikähän se mahtaa olla) toinen pinna katksesi ja sain repun viilekkeen solmimalla sen pykälään. Jäin hetkeksi kiikaroimaan vielä innokkaasti laulavaa sinipyrstökoirasta ja laskin repun maahan. Selkään nostaessani toinenkin pinna katkesi eikä viilekettä saanut enää solmimallakaan yhteen. Kävelin sovittuun tapaamispaikkaan ja kerroin, että saavat jatkaa matkaansa omin neuvoin. 5 kilometrin kävely kaikki kameravehkeet kaulassa ja olalla ja toisella yhden viilekkeen varassa roikkuva reppu ei innostanut.

Jäin kuuntelemaan tikanpoikasen kerjuuääntä ja oletin sen olevan käpytikka, mutta ajattelin kuitenkin käydä katsomassa sen. 70-80 metrin päässä reitistä olikin pohjantikan pesäkolo.pohjantikka pesäkololla Uusi elämys minulle. Puisto-opas kertoi myöhemmin, että se on vuoden ensimmäinen varmistettu pesintä Pyhä-Häkissä. Viime kesänä löysin puistosta sen kesän ensimmäisen pohjantikan. Pesäkolo on pimeässä paikassa ja taivas oli sillä hetkellä pilvessä. Vain yksi kuva onnistui kohtuudella. En viipynyt pesällä kuin muutaman minuuttin. Naaras ei uskaltanut tulla paikalle vaan varoitteli hieman kauempana, mutta koiras kävi ruokkimassa.

Paluumatkalla sain vielä atrapilla pikkusiepon näkysälle, mutta vikkeläliikkeisenä lintuna se ei suostunut kuvattavaksi. Pikkusieppo on niin pitkäaikainen ja monilukuinen asukas puistossa, että siitä ei juurikaan pidetä kirjaa.

Viime kesänä toisella käynnilläni en ollut uskoa korviani. Minäkin äänivammaisena pystyn tunnistamaan kapustarinnan varoitusäänen. Keski-Suomessa? Piti käydä Tiirasta katsomassa olinko nyt pahasti erehtynyt. En ollut. Palasin opastuskeskukseen ja juteltiin nuorisoa odotellessa niitä näitä luontoon liittyviä asioita jo vuosien ajan tuntemani oppaan kanssa.pohjanukonkorento Hän kertoi että viime kesänä kapustarinta oli pesinyt paikalla. Tänä kesänä siellä oli vain yksinäinen lintu eri paikassa. Opas pyysi, että kävisin läheisellä suolla yrittämässä kuvaa siitä puiston Facebook-sivuille. Lintu löytyi heti, kun pääsin paikalle, mutta pysytteli koko ajan kuvausetäisyyden ulkopuolella. Aikani kuluksi, lintua sopivalle hollille odotellessani kuvasin korentoja, joita paikalla oli runsaasti. Kuvassa pohjanukonkorento, joka etelä- ja keski-suomessa on käymässä harvinaiseksi, mutta on lapissa yleisin sudenkorentolaji.

Mainokset

Myräkkä

Eilinen säätiedotus tiesi jo varoittaa mittavista ukkosmyrskyistä. Empä vain arvannut mitä tuleman piti. Jyrinää kuului kauempaa pitkin iltapäivää, mutta tänne ukkosmyrsky iski vasta vähän neljän jälkeen. vesisadeSe tuli vähän puskista suunnasta, josta emme nähneet tilanteen kehittymistä. Tuuli yltyi muutamassa minuutissa myrskyksi ja perässä seurasi hurjin vesisade minkä muistan nähneeni. Lähelle ei lyönyt kuin pari salamaa, joiden välähdyksen ja jyrähdyksen välillä ei ollut kuin sekuntti pari. Toisen sellaisen jälkeen yhdestä pistorasiasta löi valon välähdys sisätiloihin. Muutoin jyrinä oli jatkuvaa. Kuvasin myräkkää järkkärin videotoiminnolla, mutta WordPress ei hyväsy videomuotoani. Niissä näkyisi myräkän todellinen voima. Kuvasta kuitenkin käynee ilmi sateen määrä. Mitään vahinkoa myrsky ei meille aiheuttanut, siivottavaa kuitenkin melkoisesti. Sähköt katksesivat puoli viiden maissa. Nukkumaan mentiin puolen yön maissa ja talo oli vielä pimeänä. Aamulla herätessäni kuulin ensimmäisenä jääkaapin hurinan. Naapurimökin katolle kaatui mänty, jonka aiheuttamat vahingot vaikuttavat kuitenkin vähäisiltä.

Martti ja Marjo lähtivät mökiltä maanantaina aamupäivällä ja joku tunti myöhemmin tulivat keskimmäinen lapsistani Timppa ystävänsä Tiinan kanssa. Mukana tulivat Tiinan koirat Iita (rottweiler) ja Patu (bullmastiffi). Olen melkoisen osan elämästäni asunut saman katon alla koirien kanssa. Ne kaikki ovat ovat olleet pieniä seurakoiria. Olen aina suhtautunut varauksella isoihin koiriin. Etukäteen vähän arvelutti kuinka tulisin koirien kanssa toimeen Timpan vakuutteluista huolimatta, että ne ovat hyvin koulutettuja ystävällisä koiria. Niinhän ne ovatkin. Olen niihin suorastaan ihastunut varsinkin Patuun. 240613_4859-1Koirat ovat koko viikon olleet vapaana eivätkä ne poistu näköetäisyyden ulkopuolelle. Jos jompikumpi lipsahtaa nurkan taakse, normaalilla puheäänellä annettu komento juoksuttaa veijarin takaisin. Lenkillä koirat ovat kytkettynä vain yleisellä tiellä, muutoin ne saavat kulkea vapaana kontrollin alla. Ensimmäisenä iltana kokeiltiin kuinka ne uskovat minua, niille tuikituntematonta miestä. Ääntäni korottamatta antamani komenta tehosi välittömästi. Ammattilainen asialla, Tiina on kouluttanut koiria poliisille ja puolustusvoimille. Huomenna lähdemme kaikki viisi Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Siellä koirat ovat luonnollisesti kytkettynä.

Karsikko

Saarijärven seurakunta on perustettu 1629. Se on ollut aikanaan nykyistä paljon laajempi.

karsikkoMökistä noin 10 kilometrin päässä on karsikko. Karsikon alunperäinen tarkoitus on ollut estää vainajan sielua pääsemästä takaisin kotiin kummittelemaan. Karsikkoon  on tehty pilkka poistamalla osa männyn tai kuusen kaarnasta ja siihen merkitty tiedot vainajan synnyin-  kuolinajasta. Myöhemmin ne ovat muuttuneet muistomerkeiksi vainajille. Läheinen karsikko lie jälkimmäiseen tarkoitukseen. Perimätiedon mukaan karsikkoharjulla on ollut saattoväen levähdyspaikka heidän tuodessaan vainajia haudattaviksi Saarijärvelle Liimattalasta ja Konginkankaalta. Suurin osa pilkoista ovat kasvaneet jo umpeen eikä karsikosta löydy yhtäkään kokonaan lukukelpoista pilkkaa. Parhaiten lukukelpoiset merkinnät ovat 1800-luvun puolivälin tietämiltä. Nekin ovat kuitenkin jo vaikeasti luettavissa. Oheisen kuvan pilkasta on luettavissa (todennäköisesti) vainajan kuolinvuosi 1843.

En ole käynyt paikalla vuosiin, mutta tänään kävimme näyttämässä paikkaa nuoremman veljeni ystävälle.

 

Myöhässä

Kuulin vähän toista viikkoa sitten mökkinaapurilta, että aivan heidän tiensä varressa oli vielä vähää aikaisemmin ollut hautova kuovi aivan näkösällä. Menin paikalle auton kanssa kuvatakseni siitä lintua seuraavana päivänä. Löysin todennäköisen pesäpaikan, mutta en merkkiäkään linnuista. Kun nousin autosta pois, tuli päälleni kiertelemään varoitteleva kuovi. Minulla on mukanani kolme lintukirjaa, mutta yhdestäkään ei käynyt selville ruokkiiko kuovi poikasiaan pesään vaan ovatko ne pesäpakoisia.

laulujoutsenKerroin 4.6. lähelläpiti tilanteesta joutsenen kanssa. Päivittäin on ollut tarkoitukseni käydä kuvaamassa siinä mainittua hautovaa joutsenta. Paikka olisi olla helppo. Aina on kuitenkin ollut jotain tähdellisempää tekemistä. Tänään sitten lähdin kuvaamaan. Turha toivo. Pöykynlahdella ruokaili joutsenperhe, jolla oli viisi poikasta. Ohessa kuva siitä. Pitkästä aikaa tuli taas mieleen kameran videointimahdollisuus. Kuvasin useamman pätkän poikueesta. Mikähän kuvassa oikealla olevan linnun kaulaan on sattunut. Vakavan näköinen vamma, joka ei näytä joutsenta haittaavan.

Joutsenten ympärillä pyöri kaksi härkälintua. Kiikaroin niitä kaislikon sekaan ja ihmettelin että ei kai vain ole parittelemassa. En edes yrittänyt ottaa niistä kuvia, koska kamera olisi kuitenkin tarkentanut edessä oleviin kortteisiin. Molemmat härkälinnut tulivat näkyville ja toivoin saavani niistä videoa yhdessä joutsenten kanssa. 15 sekunnin videopätkästä käy selvästi ilmi, että linnut ovat vasta pesänrakennuspuuhissa. Oudon myöhäisiä

Luonnon laki

Kerroin eilen käpytikkapoikasten aamusta iltaan jatkuvasta kerjuuäänestä mökistä 25-30 metrin päässä olevasta haavasta. Kerjuuäänet alkoivat noin viikko sitten. Tarkistin mukanani olevista kirjoista pesäruokinnan jatkuvan noin 3 viikkoa. Menin aamulla seitsämän jälkeen ulos ja oli kovin hiljaista. Kävin etsimässä pesästä lähteneitä poikasia vaikka en uskonut niitä löytäväni. Emot pyörivät pesän ympärillä kovasti äännellen. Kävin isän kanssa kaupassa ja olin takaisin mökillä kahden maissa. Sen jälkeen en löytänyt enää emolintujakaan. Vasta pesästä lähteneet pokaset eivät voi olla kaukana pesästään. 4 päivää sitten kuulin sisälle tikkojen ja muidenkin lintujen varoitusääniä. Ulos mennessäni ehdin nähdä varpushaukan lähtevän tikan pesältä poikanen suussaan. Varmasti en voi tietää, mutta oletan haukan täydentäneen löytämänsä pesän annin ruoakavalioonsa.

neidon korentoVuosi sitten loppukesällä vähän hurahdin korentoihin. Sudenkorentojahan jokainen näkee rannoilla liikkuessaan. Ne ovat lentäessään kaikki samannäköisiä tummia korentoja. Koko saattaa vaihdella. Lähemmin katsottaessa ne ovat itse asiassa värikkäitä ja kauniita eliöitä.  Olen saanut tämän kesän aikana kuvia jo neljästä eri korentolajista. Ruskoukonkorento oli jo Facebookin viikkokuvana toissa viikolla. Tässä kuvassa on neidonkorento.  Ostin talvella hienon kirjan Suomen sudenkorennot, joka on oiva apu opetella tuntemaan korentoja. Apua löytyy myös netistä mm osoitteessa http://www.sudenkorento.fi/kwiki/Suomessa_esiintyv%C3%A4t_sudenkorentolajit

 

Metsä hiljenee

Luin vähän aikaa sitten Veikon blogin. Sorruin samaan TV-ohjelmatietojen ansaan. Telkku.comissa oli vielä viiden aikaan tieto, että Maailma lintujen silmin alkaisi 18.45. Lämmitin saunan ehtiäkseni varmasti katsomaan sitä. Aukaisin telkkarin 18.40 ja ehdin nähdä viimeiset minuutit ohajelmasta. Olen Veikon kanssa samaa mieltä, että jonkun Madelainen häät ovat turhanpäiväistä näytettävää YLE:n kanavilla.

Vastasin tänään pönttöbongaus-tapahtuman kyselyyn. Huhtikuussa mökillä käydessäni toin tänne 3 uutta pönttöä. Ne eivät ole oikein saanee suosiota. Yhdessä pesii kirjosieppo. Muut kaksi näyttäisivät olevan tyhjillään. Muutenkin pönttöpesintä näyttää kovin hiljaiselta: kolme sinitiaista ja kirjosieppo. Tonttimme aluella pesii ainakin rantasipi, heinäsorsa, peippo, västäräkki ja käpytikka. Voi olla muutakin, mutta en ole ehtinyt paljon tilannetta seurata.

henekettuYmpäristö on hiljentynyt viimeisen viikon aikana. Laululinnut ovat lopettaneet soidinlaulunsa. Kuvan hernekerttu oli iloisesti äänessä vielä viikko sitten. Nyt sekin on vaiennut tai siirtynyt muualle. Hienoin elämys oli touko-kesäkuunvaihteen kahden mustäpääkertun kilpalaulanta kahden vierekäisen männyn latvassa. Paikassa ei ole metsää käsitelty ainakaan sataan vuoteen. Puut ovat niin korkeita, että kuvaamista ei kannattanut edes yrittää.  Nyt äänimailmaan kuuluu käpytikkapoikasten aamusta iltaan jatkuva kerjuuääni, lokkien, tiirojen, kuikkien, joutsenten ja kurkien huudot.

Täällä olisi taas mahdollisuus kasvattaa eliksiä. Saarijärvelläkin on runsaasti yölaulajia, joita en ole koskaan nähnyt. (Käy Keski-Suomen  lintuyhdistyksen sivuilla.) Jos muistatte, en kirjaa äänihavaintoja. Pitäisi päästä näkemään lintu. En ole ollut hirvän innostunut asiaan.

Joutsenkolari lähellä

Pyhäjärven läntisimmässä pohjukassa Pöykynlahdessa tie on pengerretty noin 15 metriä Pyhäjärven pintaa korkeammalle.  Kaupungista päin tullessa tien oikealla puolella on järvi ja vasemmalla puolella vähäinen laskuojan laajentuma, jossa on jo vuosia pesinyt ilmeisesti sama joutsenpariskunta. Järven puoleinen reuna on raivattu ja siinä kasvaa muutama koivu. Vasen puoli on kuitenkin pensoittunut ja siinä kasvaa 4-5 metriä tien tasoa korkeampia leppiä ja koivuja. Siinä on kuitenki yksi väli, jossa pensaita ole. Pesivät joutsenet käyttävät sitä lentoreittinään järvelle. Lämpäreessä ei ole tilaa pitkää nousukiitoa varten.

Ajelin eilen illansuussa kaupungista mökille. Hetken ennen em lentoaukkoa näin sieltä nousevan joutsenen, joka oli osapuilleen silmieni korkeudella. Lintu oli todennäköisesti nähnyt minut ennen ja hidasliikkeisenäkin ehti ottaa vähän lisää korkeutta. Se lensi auton yli niin läheltä, että sen vasemman siiven kärki vilahti tuulilasissa. Katosta ei kuulunut minkäänlaista kopinaa. Mökillä vielä tarkistin, että autoon viikon aikana kertynyt siitepölypeite oli koskematon.

En muista koskaan kuulleeni auton ja lentävän joutsenen kolarista. Eikä sitä nytkään sattunut, mutta taisi olla kymmenistä senteistä kiinni. Myöhemmin vasta tuli ajatus, että mitä olisi tapahtunut, jos niin iso lintu olisi osunut vaikka tuulilasiin. Onneksi lintu sai vähän korkeutta lisää. Minä en olisi ehtinyt tehdä mitään.

Aivan lähellä paikkaa on nuoremman veljeni luokkakaverilla Hakkaraisen Esalla kesämökki. Esa toimii pappina Saarijärven seurakunnassa. Hän on huumorintajuinen, armoton kynämies. Esa laittaa ennen joutsenenpoikasten kuoriutumista molemmin puolin Pöykönlahtea varoituksen tien ylittävistä poikasista. Matalan veden aikana poikaset pääsevät tien alla olevan rummun kautta järveen, mutta korkean veden aikaan joutuvat kapuamaan tien yli.

laulujoutsenOheiskuvassa eilen otettu kuva joutsenesta Saarijärven reitillä Pyhäjärven yläpuolella olevan Iso-Lumperoisen lahdelta. Lahdelle oli kertynyt vähän yli kolmenkymmenen oletettavasti pesimättömän linnun parvi. Olen mökillä vasta toista täyttä kesää sitten 60-luvun. En tiedä vasrmasti, mutta otaksun, että kyseessä on täkäläisittäin suuri parvi. Kyselen vähän paikallisilta orneilta.