Tromssa – Oulu


Viime aikoina päivät ovat venähtäneet pitkänlaisiksi. En ole jaksanut oikein paneutua postailemaan. Olen lähtenyt kotoa viime viikon sunnuntaina ja sen jälkeen käynyt nukkumassa siellä kaksi yötä. Tätä rustaan tyttäreni Jaanan sohvalla Oulussa.

Sää on suosinut koko ajan. Olen entistä vakuuttuneempi turhasta käsityksestä, että Norjassa sataa aina. Tämän reissun  aikana ei ollut pilven hattaraa taivaalla ja auton lämpömittari pyöri 15 asteen hujakoilla.

IsosirriKevät ja lintujen muutto oli Norjassakin myöhässä. Sirrien etujoukot olivat tulleet paikalle, mutta päämuuttoa ei vielä ollut. Nyt suurimmat isosirriparvet olivat parisataa päisiä, kun ne viime keväänä samaan aikaan olivat monituhatpäisiä. Punakuireja näin vain muutamia samoin kuin suosirrejä. Kerran näin kaukaa parven pieniä sirrejä, mutta ne jäivät lämpöväreilyn takia ufoiksi. Harmaahaikaran näin vasta viimeisessä mahdollisessa paikassa Hattengissa vähän ennen kuin nousu Kilpiselle alkaa. Normaalisti niitä näkee useita päivässä pitkin rantoja. Paikalliset myös vahvistivat, että talvi oli koetellut haikarakantoja kovalla kädellä.

Krisse lähti samaa matkaa omalla autollaan Rovaniemelle. Kilpisen ja Kolarin väli oli varsinainen petosightseeingtour, joka alkoi petovarmasta paikasta Muotkatakasta. Siellä kierteli kaksi tuulihaukkaa. Matkan varrella lensi tai istui puissa kolme maakotkaa, kaksi piekanaa, yksi yksinäinen tuulihaukka, ampuhaukkanaaras ja sinisuohaukkapari.

Jäätiin kahdeksi yöksi Muonioon Särkijärven lomakylään. Tähän aikaan vuodesta majoitukset ovat puoli-ilmaisia. Olimme lomakylän ainoat asiakkaat. Kävimme ensitöiksemme Pallaksella. Mielessä oli vähän pieni kävelymatka tuntureiden alarinteillä. Lunta oli kuitenkin reilusti hiihtää asti. Hotellin pääskyset eivät olleet vielä palanneet vaikka niitä Särkijärvellä jo lenteli. koskikaraSaunalampi oli osin sulana ja sieltä löysimme kuvan karan, joka kumppaineen kierteli paikalla. Liekö kesän mittaan taas odotettavissa pesintä. Puthaanrannan tornista tuli vuodareita mm rantasipi ja molemmat tiirat. Kauempana olisi voinut jotain ollakkin, mutta 23 asteen ilmassa lämpöväreily teki tepposensa.

Kotimatkalla käytiin muutamissa Kolarin, Pellon ja Ylitornion lintupaikoissa. Hannunrannan tornista löytyi 23 lapasotkaa. Muuten ei mitään ihmeellisempää. Pisan tiehaaran tietämillä petohavainnot jatkuivat. Autoni yli lähti ojan pohjalta kanahaukka.

Sunnuntaina kierrettin vähän jo haviskrapulaisina Rovaniemen paikkoja. Jängikseltä löytyi kolme lapinsirriä. Ei sen kummpaa.

MustapyrstökuiriMaanantaina sama vetkuttelu jatkui. Käytiin kuitenkin Paavalniemen tornissa. Minulle sattui putkeen kauimmalta lietteeltä koivun oksien läpi lintu, jota väitin aluksi punakuiriksi. Krisse löysi sen omaan putkeensa ja alkoi pohtia olisiko se mustapyrstökuiri. Lintu oli kaukana ja enimmäkseen koivun oksien takana. Aivan varmoja ei oltu määrityksestä. Joku peto pöläytti sitten koko alueen tyhjäksi ja siunailimme, että sinne meni. Kaikki pois lentäneet kahlaajt löytyivät sitten tornin läheltä lietteeltä ja määritys varmistui. Ohessa tornista otettu kuva veijarista. Krisse olisi halunnut lähteä kuvaamaan lintua lähempää. Perheeriitaa ei tullut vaikka selitinkin, että ei peloiteta sitä pois vaan jätetään se sinne rauhassa muidenkin havaittavaksi.

lapasorsaNyt olemme ollet kaksi päivää Oulussa. Eilinen päivä hurahti Liminganlahdella. Paikalla oli hietatatiira, mutta ei sitä näkynyt ilmeiseti kovan tuulen takia. Muitakin kävi sitä yrittämässä. Tänään se ja mustatiira oli sieltä sitten havaittu. Mitään maata kaatavaa paikalla ei ollut: kolme merikotkaa, ruskosuohaukka, suokukkoja, liroja, valkovikloja, pensaskerttu ja monia vesilintulajeja. Kuvassa lapasorsapari.

Tämä päivä hurahti Hailuodossa. Lisää vuodareita, mutta ei mitään harvinaisuukisia. Lauttarannassa taapersi suosirrejä, punajalka- ja mustavikloja ja meriharakka. Kauempana ui heinätavipariskunta. Kirkkosalmen tornista löytyi niitä lisää. Harmaasorsia oli kaksi paria, silkkiuikkja lukuisia samoin kuin lapasorsia. Paikalla kietelivät vuorotellen ruskosuohaukka ja maa- ja merikotka. Nokikana oli koko ajan näkyvillä. Minä kävin välillä autolla ja Krisse löysi ja kuvasi sinä aikana henekertun.

Käytiin sitten Kutukarin tornilla, jota jouduimme urakalla etsimään. Sinne ei parkkipaikan jälkeen ollut minkäänlaista opastetta ja kannoimme rensseleitämme pari ylimääräistä kilometriä. Lahdella oli suuri parvi merihanhia ja jo aiemmin mainittuja kahlaajia. Paikallaan jökötti ristisorsakoiras.

KurkiPyörähdettiin vielä Marjaniemessä, jonka Jukka oli arvioinut melkein pomminvarmaksi karikukkopaikaksi. Oikeassa oli. Kolme löytyi paikalta hetken kiikaroinnin tuloksena. Sitten alkoi takki olemaan molemmilta sen verran tyhjä, että käännettiin Sitikan keula lauttasatamaan. Matkalla yhytettiin vielä pellolta yksinäinen kurki, joka poikkeuksellisesti ei lähtenyt lentoon heti auton pysähtyessä kohdalle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s