vuosikorjaus


Sitikka on taas joka keväisellä korjaamoreissullaan. Nyt ei ole kyse läheskään yhtä isosta jutusta kuin viime keväisestä puolentoistatuhannen euron reparoinnista. Perjantai-iltana kuulin asiaankuulumatonta kolinaa moottoritilasta ja paikallistin sen itsekkin(minä, joka en ymmärrä tekniikan päälle mitään) jäähdyttäjän flektiin. Ajoin pirssin maanantaiaamuna vakiokorjaamolle ja auto pyydettiin jättämään sinne ja korjaus tehtäisiin heti, kun ehdittäisiin. Tiistaiaamuna sain puhelun, että olin ollut oikeassa. Tuulettimen laakeri oli tullut tiensä päähän. Korjaamon omistaja, Janne, kertoi, että laakeria ei saa erillisenä vaan koko härdelli on vaihdettava. Uskon Jannea, sen verran olen hänen korjaamoaan käyttänyt. Ongelma vain on, että moottoria ei ole Rovaniemellä vaan se on tilattava jostain etelästä. Yksi pyhä kaiken lisäksi välissä. Janne lupasi, että osa olisi perjantaiaamuna paikalla ja auto saataisiin kuntoon sen päivän aikana. Toivotaan niin. Sunnutaiaamuksi on tehty kaikki järjestelyt nokan suuntaamiseksi Tromssaa kohti.

Lauantaina oli vuosittainen Tornien taisto. Olin varannut Niskanperä tornin yhdistyksen nimikkotorniksi. Sain Tainalta ja Jukalta kyydin sinne viideksi. Tarkkailuaika on kahdeksan tuntia 5.00 – 13.00. Sinä aikana löysimme täsmälleen saman määrän lintuja kuin viime vuonnakin: 54 lajia. Hyvä tulos, kun ottaa huomioon, että melkein puolet ajasta satoi niin sakeasti lunta ja räntää, että lintuja ei olisi nähnyt vaikka niitä olisi ollut liikkeelläkin. Muutama ihan mielenkiintoinen laji löytyi. Parhaimpana ehkä isolokki, joka lie sama lintu, joka on majaillut jokin aikaa sitten Valajaskosken alapuolisessa sulassa. Isolokki on jäämeren asukki, jota havaitaan täällä silloin tällöin. Muita mielenkiintoisia lajeja olivat maakotka, mustalintu ja uivelo. Kaikesta tiedottamisesta huolimatta tornilla kävi vain parikymmentä henkeä. Harva kiinostunut viitsi lähteä sen räntäsateen sekaan.

Tämän viikon olen sitten kärvistellyt autottomana ja pyörättömä jalkapatikassa. Putken siirsin vielä kaiken lisäksi auton takakonttiin ja unohdin sen sinne lähtiessäni Alakorkalosta kävelemään kaupunkiin päin. Löntystelin Rantsun kautta ja Harjulammen tornille. Silloin olisin sitä putkea tarvinnut. Aivan alueen takaosassa oli kolme kahlaajaa, jotka olivat melkein varmasti suokukkoja, mutta en uskaltanut kiikarin kanssa tehdä niistä varmaa havaintoa. Tänään olin taas samassa tornissa ja ainoa merkittävä löytö oli silkkiuikku. Pois kävelessä tulivat vastaan Leena, jolla oli putki mukana, Veikko ja Rauno. Käännyin heidän mukanaan takaisin toiveena löytää paremmilla vehkeillä jotain uutta. Minä odotin vuodariksi tiiroja ja Veikko pikkulokkia. Kumpikin jä näkemättä.

harmaalokitAamulla tornille kävellessäni oli Kirkkolammen jäällä kaksi harmaalokkia. Ne olivat löytäneet sulasta varttikiloisen kalan, jota söivät sulassa sovussa vähän lajityypillisen käyttäytymisen vastaisesti. Kala oli todennäköisesti kuollut hapenpuutteeseen talven aikana lammen matalaan veteen. Lokkien tapanahan on yrittää ryöstää toisten saaliiksi saamat kalat ja puolustaa omia saaliitaan. Tämä kala oli sen verran iso, että sitä ei lokki pysty pyydystämään.

Joku ehti käydä sivuilla, mutta muistin erään asian vasta nyt. Olin iltapäivällä Ounaskoskella ja seurasin kiikarilla telkkäparsikuntaa. Naaras lensi suoraan leirintäalueen rannassa olevaan pönttöön ja koiras laskeutui jokeen sen edessä. En ole koskaan huomannut kyseistä pönttöä vaikka olen liikkunut alueella tuhansia kertoja. Pönttö on tavallista korkeammalla ja peittyy osin oksien taakse. Pesintäpuuhat ovat kuitenkin alullaan

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s