Vapun jälkeistä elämää


Olen yrittänyt miettiä menneitä vappuja. Pitäisikö palata 60-luvun puolivälin jälkeiseen aikaan, jolloin emme saaneet taivuteltua yhtäkään täysi-ikäistä kaveripiiristä, joka olisi saanut välitettyä meille jonkinlaista alkoholipitoista juotavaa. Enkä liioin muista intti-aikaa. Saimmeko me 11 kuukauden miehet vappuloman. Palvelusaikaa ei ollut kuin jäljellä 10 päivää. Sen jälkeen tuskin on ollut tämän vapun kaltaista täysin tipatonta vappua. Aattona selasin telkkariohjelmia enkä sieltä kelpuuttanut mitään katsomisen arvoista. Niinpä soljahdin puoli yhdeksän uutisten ja urheiluruudun jälkeen sänkyyn vällyjen väliin Haruki Murakamin kirjan kanssa. Vappupäivä meni samalla lailla laiskotellessa.

Tänään lähdin liikkeelle puoli kahdeksan jälkeen. Kävin tankkaamssa auton ja ajelin Jängislahdelle. Kentällä oli räksiä todennäköisesti toistasataa lintua. Ei sitten muuta. Toisessa päässä aluetta oli Veikko ja kävelimme toisiamme kohti. Välistämme nousi 7-8 lapinsirkkua ja myöhemmin niitä kävi vielä istahtamassa läheisessä pensaassa 5 kappaletta. Yksi piekana kaarteli itselleen korkeutta lentokentän vaaran päällä. Siinä sen paikan anti. Lopulta meitä oli paikalla Rauno ja toinenkin Veikko. Lähdettiin paikalta vasta kahdentoista maissa. Aika kului turistessa osin linnuista, mutta tulihan siinä lätistyä kaikenlaista muutakin potaskaa. Kerrankin tänä keväänä oli lämmin ilma.

Edellisessä postauksessa valittelin, että en heti löytänyt Timpalle variskuvia. En ole löytänyt niitä vieläkään vaikka olen pyöritellyt kuva-arkistoani melko kattavasti. Jokapäiväisiä lintuja ei vain tule kuvattua. Tai sitten sinkautan ne muiden ”parempien” lajien tieltä jonnekkin tietokonelintujen taivaaseen.

RäkättirastasJängikseltä ajoin Niskanperälle, sieltä Rautiosaareen ja edelleen Souharin rannalle ja vielä Paavalniemelle. Parissa paikassa oli räksiä tien varressa ja kuvasin niitä jonkun ruudun verran ihan edellistä tavispuutosta ajatellen. Muutoin oli käsittämättömän hiljaista Kuvan räksä ei pidä päätään ylhäällä ylpeyttään. Pää on lisäksi hieman kallellaan. Oikea silmä katsoo taivaalle. Kyse on henkiinjäämisestä. Parven jokainen lintu toimii vuorollaan tai yhtäaikaa petovahtina. Taivasta on koko ajan tarkkailtava petolintujen varalta. Jos joku huomaa haukan, se varoittaa muuta parvea, joka säntää karkuun joko ilmaan tai sitten piiloutuu jonnekin sopivaan paikkaan. Parvessa on yleensä aina joku hermoheikko yksilö, joka varoittaa turhaan. Sen huomaa helposti ruokinnan lintuja tarkkailtaesa. Linnut pölähtelevät jonkun varottaessa tämän tästä suojaan vaikkei vaaraa olisikaan. Samoilla paikoilla elävät linnut osaavat tunnistaa myös naapurilajien varoitusäänet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s